Kohti joulua

Siinä missä viime vuonna vietin joulua täysin omassa joulukuplassani, myönnän tämän joulun tulleen kuin hieman varkain tänä vuonna. Pääsi kertakaikkiaan nyt yllättämään tämän vauhdikkaan elämän keskellä. Samanlaisesta joulukuplasta ei voi siis nyt puhua. Onneksi sain sen viime vuonna niin täysin ja kokonaan elää ♥

Joulu on edelleen minulle tärkeä kuukausi ja vuodenaika. Varsinkin juuri tänä vuonna, kun vietimme mieheni kanssa kymmentä yhteistä vuotta kuohuviinin ja suklaan kera. Enpä olisi uskonut että kesken ylioppilaskirjoitusten tapaan miehen jonka kanssa perustan tulevaisuudessa perheen! Joulukuu on kaikin tavoin erityinen kuukausi minulle.

Joulupukilta olen pyytänyt muutamaa kirjalahjaa, ja nähtäväksi jää mitä aattona kääreistä paljastuu. Joululta en lisäksi muuta toivo kuin hyvää ruokaa, rentoa oloa ja lunta (mikä kyllä taitaa täällä pääkaupunkiseudulla jäädä nyt tänä vuonna haaveeksi), sekä muutamaa vähän älytöntäkin toivetta.  Viime vuonna eräänä aamuyönä lähellä joulua ihastelin hiljaa makuuhuoneesta avautuvaa lumimaisemaa, ja tähän kuvaan palaan jälleen:

Kyllä lumi on talven valo.

Kohta se sitten on, joulu. Tuomme joulukuusen sisälle ja koristelemme sen, kuuntelemme joululauluja ja teemme viimeiset ostokset, lähinnä ne ruokaan liittyvät. Kalaa pitää olla monessa eri muodossa ja illaksi juustotarjotin. Miehelle kunnia-asia on paistaa kinkku, suotakoon se siis hänelle.

Kohti joulua, joten ihanaa joulua teille kaikille ♥