sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Satu Grönroos - Lumen syli



Eletään 60- luvua suomalaisessa pikkukaupungissa, jossa ensimmäisen kouluvuotensa aloittanut Helmi on ikäisekseen kokenut jo paljon. Perheeseen kuuluvat Timo ja Tommi veljien lisäksi äiti, isää ei ole. Veljistä ei seuraa ole, ja äitikin tuntuu olevan liian kiireinen arjen pyörittämisessä kysyäkseen Helmiltä kuinka koulupäivä on sujunut. Elämä ja arki on taistelemista, lisää uutta elämään tulee kun isoveli Pena saapuu yhtäkkiä asumaan heidän sohvallensa.

Helmin elämä muuttuu dramaattisesti kun hänen paras ystävänsä Mirjami kuolee, ja Helmi jää aivan yksin pelkojensa ja ajatustensa kanssa. Penasta on seuraa niin kauan kunnes tarttuu pulloon, ja se saa Helmin ajautumaan yhä syvemmälle mielikuvitusmaailmaansa. Auttaisi, jos äiti edes kysyisi.

Koulussa kaikki sujuu aluksi hyvin, mutta kun Kaarina -opettaja tulee yhden pillerin unohtamisen myötä raskaaksi, muuttuu paitsi Kaarinan myös Helmin elämä. Kaarina on juuri valmistunut opettaja ja ensimmäisen luokkansa kanssa epävarma varsinkin kun aviomiehestään Anterosta ei juuri tukea saa. Helmistä tuntuu että Kaarina hylkää hänet ja erityisesti suututtaa se, ettei Kaarina huomaa kuinka Mirjami istuu taas hänen vieressään tunneilla onnettomuudesta huolimatta.

Lumen syli jättää jäljen sydämeen, sen verran riipaisevia ihmiskohtalot ovat. Helmi on lapsellisuudessaan pelottavan tarkkanäköinen ympärillään tapahtuvista asioista. Teos on vahvaa luettavaa, mutta hyvää mieltä se ei lukijalle jätä. Itse koin välillä suurta ahdistusta lukiessani, sillä mikään ei tuntunut onnelliselta ja hyvältä vaikka koko ajan odottikin että kyllä tässä jotain hyvääkin täytyy tapahtua...Kirjan lopussa kaikki tuntuu hajoavan käsiin, Otus saa kasvot ja ainoa mikä enää lohduttaa, on lumen syli.

Lumen syli on saanut paljon kehuja ja se olikin syy, miksi kirjaan tartuin. Minulle kävi tässä kuitenkin se, mitä yleensäkin niiden teosten kohdalla jotka koen syystä taikka toisesta ahdistaviksi ja liian surullisiksi: niiden lukeminen kestää. Tavallaan halusin tietää miten kaikki lopulta päättyy, mutta en saanut edettyä lukemisessani juurikaan kun ihmiskohtalot tuntuivat sydämessä asti. Kirja päättyi surullisesti ja suorastaan lohduttomasti, mikä jätti oikeastaan hieman karvaan maun suuhun ja epämääräisen tunteen siitä, pidinkö kirjasta loppupeleissä laisinkaan.

Kaikesta huolimatta olen samaa mieltä siitä, että tämä on hyvin vahva esikoisteos, jossa kieli oli helppolukuista ja tarina tunteita herättävää.

2 kommenttia:

  1. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta. Tähän asti olen sivuuttanut tästä tehdyt arviot, kun kirja on jotenkin vaikuttanut tylsältä... mutta ehkä siinä on muutakin :D Tai miksihän minulla edes on käsitys, että tämä olisi tylsä? Hmmm.

    VastaaPoista
  2. Katri, en sanoisi tätä tylsäksi, mutta aika ahdistavaksi kyllä.

    Minun kohdallani kävi niin, että vaikka useista blogeista olin lukenut ylistäviä arvioita, tuli minulla sellainen harvinainen tunne kirjan lukemisen jälkeen, etten ollut varma pidinkö siitä sitten kuitenkaan. Se on harvinaista, sillä aina joku mielipide minulla lukemistani kirjoista kuitenkin on. Ehkä sinun täytyy nyt lukea ja testata käsityksesi kirjasta :)))

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥