lauantai 9. kesäkuuta 2012

Janice Y.K.Lee - Pianotunnit



Will Truesdale on englantilainen maailmanmatkaaja, joka saapuu Hongkongiin 1940- luvun alussa. Hän tapaa varakkaan ja värikkään seurapiirikuningattaren Trudy Liangin, joka ei jätä ketään kylmäksi. Vastoin kaikkea, pari rakastuu ja Will pääsee kokemaan yläluokkaista, huoletonta elämää Hongkongin vilkkaassa kaupungissa. Rakkaus joutuu kuitenkin koetukselle, kun tapaninpäivänä 1941 japanilaiset ovat valloittaaneet Hongkongin ja kaikkien elämä muuttuu kertaheitolla. Sota näyttää sen irvokkaat kasvot ja kauheudet, joita ei aina sanoin pysty kuvailemaan. Sota saa myös heidät tekemään pakon edestä valintoja, joilla on kohtalokkaat seuraukset.

Kymmenen vuotta myöhemmin, 1950- luvulla, Hongkongiin saapuu englantilainen aviopari Claire ja Martin Pendleton. Claire on nuoresta iästään huolimatta suostunut vanhemman Martinin kosintaan pakokeinonaan päästä eroon kodin ahdistavasta ilmapiiristä ja halusta päästä kokemaan elämässään muutakin. Claire on kokemattomuudesta ja nuoresta iästään johtuen pökertynyt uudesta elämästään, ja lisää uutta tuulta siihen tuo, kun hän pääsee opettamaan varakkaan kiinalaisen Chenin perheen tyttärelle pianonsoittoa. Chenin perheen autonkuljettajassa on jotain sellaista selittämätöntä, mitä kohtaan hän tuntee suunnatonta vetoa..

Kirja etenee kahdessa eri aikatasossa, 1940-, ja 1950- luvuilla, jolloin lukijalle selviää mitä sodan aikana oikein tapahtui. Lukijalle selviää myös kuinka nämä kaksi eri tarinaa loppujen lopuksi liittyvät yhdeksi tarinaksi, jossa jokaisella ihmisellä on oma roolinsa myös sodan jälkeen.

Pianotunnit on ollut minulla muistaakseni vuoden päivät hyllyllä odottamassa lukemistaan. Aina välillä nostan sen lukupinoni päällimmäiseksi, mutta monta kertaa se on saanut väistyä jonkin muun tieltä. Nyt kuitenkin päätin tähän kirjahyllyssäni lievästi sorrettuun teokseen tarttua, ja olin lukukokemuksesta erittäin yllättynyt. En osaa selittää mitä odotin, mutta näin jälkikäteen ei voi kun ihmetellä kuinka olen antanut tämän odottaa itseään jo vuoden päivät hyllyssäni. Tätä ei voinut jättää kesken. Tätä oli pakko lukea kunnes jokainenkin palanen loksahti paikoilleen. Joissakin asioissa huomasin arvanneeni ennalta oikein, mutta se ei millään tavalla häirinnyt lukukokemusta.

Pianotunnit on tarina nuoresta ja rakastuneesta pariskunnasta, jonka väliin sota tulee. Se on myös tarina nuoresta tytöstä, joka vihdoin uskaltaa elää ja antaa itsensä kasvaa naiseksi. Pianotunnit on myös kuvaus sota-ajan Hongkongista, rakkaudesta, selviytymisestä sekä petoksesta. Sota-ajan kuvaus oli rankkaa ja koskettavaa luettavaa, kuten sodasta kerrottaessa aina on. Kirjailija ei edes yrittänyt sivuuttaa sodan kauheuksia millään tavalla, vaan hän toi rohkeasti esiin sen mitä sota on, ja mitä puolia se voi ihmisissä pahimmillaan näyttää.



6 kommenttia:

  1. Hassua, minullakin on hyllyssäni sorrettu kirja: Burmaan sijoittuva Pianonvirittäjä, jossa niin ikään on sotaa ja rakkautta. Kunhan saan sille tehtyä oikeutta, voinkin hankkia henkistä lihasvoimaa lukemalla Pianotunnit perään ;)

    VastaaPoista
  2. Minullakin tämä on odottantu jo yli vuoden ja minusta tuntuu, että minäkin vielä saan ihmetellä, miksi en tarttunut kirjaan aikaisemmin.

    VastaaPoista
  3. Elma Ilona: On kummallista miten joku kirja omassa hyllyssä saa aina väistyä jonkun muun tieltä. Kun vihdoin kirjaan tarttuu, se monesti yllättää ja nimenomaan positiivisella tavalla! Nyt vain rohkeasti sorrettujen kirjojen pariin! ;)

    Leena: Uskoisin että pitäisit tästä. Ja sen myötä saat vielä ihmetellä mikset kirjaan tosiaan aikasemmin ole vielä tarttunut :)

    VastaaPoista
  4. Minullekin tämä oli aikanaan positiivinen yllätys: monipuolisempi ja jotenkin syvempi kuin olin odottanut. Yksi viime vuosien lempilukuromaaneistani! Täältä löytyy kirjoitukseni teoksesta: http://lukeminen.fi/arvioita/janice-y-k-lee-pianotunnit?p=2

    VastaaPoista
  5. Vahva kiinnostus heräsi, loppumattomalle lukulistalle siis. :)

    VastaaPoista
  6. Aloitin tätä kirjaa viime kesänä, ja olin siihen kovasti ihastunut. Sitten tuli jotain väliin (luultavasti joku kiireellä luettava kirjaston kirja, josta oli varaus seuraavalle) ja Pianotunnit jäi kesken.

    Kiitos muistutuksesta ja hyvästä arviostasi, nyt otankin tavoitteekseni lukea tuon hienon kirjan pian loppuun asti! :)

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥