tiistai 26. kesäkuuta 2012

Sari Luhtanen - Kaikkea kaunista


" Minä halusin nauttia hetkestä. Ensin en halunnut edes avata silmiäni kunnolla. Muistin Bonnardin taidenäyttelyn, jossa olin kulkenut täysin haltioituneena käydessäni Pariisissa koulutuksessa. Hän oli sanonut haluavansa maalata hetken, jolloin ihminen astuu huoneeseen nähden kerralla kaiken, eikä silti mitään. Näin koruttoman ja likaisen liikkeen, mutta näin myös kaiken, mitä voisin tehdä siellä, miten onnellinen minusta tulisi omassa oikeassa hoitolassani. Laittaisin sinne kaikkea kaunista. Minä saisin omalle kadulleni oman day spani."

Sari Luhtasen toinen romaani Kaikkea kaunista ( Tammi, 2012) vie lukijan Annan maailmaan, jossa kaikki menee niin täydellisen hyvin, kuin nuorella, kauniilla ja menestyvällä naisella voi mennä.  Annalla on oma hohdokas kauneushoitola Nereidi, joka on saanut kauneuslehden day spa ehdokkuuden ja kisaa voitosta alueen parhaimmasta kauneushoitolasta. Annan vierellä seisoo täydellinen poikaystävä Aki jolle Armanin puku istuu kuin mies olisi siihen kaadettu.

Lievää tyylisäröä Annan elämään tuo isä, kunnon naturistina kehonkaraisu aloitetaan jo alkukeväästä. Lisäksi isän ystäväpiiriin kuuluva Harri, joka myy käytettyjä autoja vain sellaisille ihmisille joille ne sopivat.

Koska elämä ei kuitenkaan ole aina yhtä ruusuilla tanssimista, huomaa Anna olevansa pian sellaisessa ihmissuhdesotkussa, josta ei tunnista enää itseään. Kun kaikki kaatuu päälle, on aika tehdä päätöksiä ja miettiä millaisen elämän todella haluaa. Perimmäinen kysymys kuuluukin, onko sisäinen kauneus tärkeämpää kuin ulkoinen?

Kaikkea kaunista on romanttinen, humoristinen ja mitä täydellisin chick lit -pläjäys laiturilukemiseksi. Pidin kepeästä kirjoitustyylistä, sillä kaipasin juuri tähän väliin tällaista kevyttä kesälukemista. Chick lit kirjalisuuslajina on monen mielestä varmasti liian heppoinen, mutta ei sitä kuitenkaan kovin montaa oikeasti hyvää tyylilajin kirjaa ole tullut luetuksi, suomalaisesta sellaisesta puhumattakaan. Kyllä nämä voitot ovat yleensä menneet Suomen rajojen ulkopuolelle. Siksi olikin positiivinen ja raikas tuulahdus lukea tyttöhömppää suomalaisen kirjoittajan kynästä!

Kirjan kansi on myös tyylilajilleen uskollinen, mitä sen ehdottomasti pitääkin olla. Jos rantakassistasi siis puuttuu chick littiä, kannattaa tätä kotimaista kokeilla! Kirjoittajalta on ilmestynyt myös Tuulin viemää (2011) ja tämän jälkeen täytyy harkita myös siihen tutustumista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥