perjantai 8. kesäkuuta 2012

Rosamund Lupton - Sisar


"Tekisin mitä hyvänsä ollakseni sinun kanssasi juuri nyt, juuri tällä hetkellä, jotta voisin pidellä sinua kädestä, nähdä kasvosi, kuulla äänesi. Kuinka kirje voi korvata tuntemisen ja näkemisen ja kuulemisen - kaikki nuo aistireseptorit, optiset hermot ja värähtelevät tärykalvot? Mutta olemmehan onnistuneet aiemminkin käyttämään sanoja siltana välillämme, muistatko?"

On kuulkaa aivan kamalaa saada kirja loppuun yömyöhään, kun ei oikeastaan jaksa enää avata konetta jotta voisi kirjoittaa mielessä pyörivät ajatukset kirjasta blogiin. Seuraavana päivänä tilanne on jo ihan toinen. Ei koskaan saisi lopettaa kirjaa niin ettei saa kirjoitettua mitään kirjasta herääviä asioita heti ylös.

Ostin vähän aikaa sitten minua kiehtoneen Rosamund Luptonin esikoisromaanin Sisar, jonka lukeminen todellisuudessa kesti aika kauan. Palaan tähän hieman alempana, jahka olen ehtinyt teille hieman valottaa Sisaren sisältöä!

Beatrice asuu New Yorkissa kihlattunsa kanssa, ja elää tavallista ja turvallista elämää uraputkessa. Beatricen elämä muuttuu kuitenkin kertaheitolla kun hän saa kesken sunnuntailounaan puhelun äidiltään Englannista: hänen pikkusiskonsa Tess on kadonnut jäjettömiin. Beatrice matkaa kotiin välittömästi ja lähtee selvittämään mitä hänen siskollensa on tapahtunut.

Beatricen elämänkatsomus heittää kärrynpyörää, kun hän tutustuu rakkaan siskonsa ystäviin, elämään, naapuriin ja jopa hänen taloonsa. Hän saa myös huomata, ettei aina ole ollut Tessin elämässä ainoa ja ensimmäinen jolle hän huolensa jakaa, ja se saa Beatricen miettimään omaa käyttäytymistään.

Siinä missä kaikki uskovat Tessin kadonneen lopullisesti ja ikuisiksi ajoiksi, ei Beatrice anna periksi. Ei vaikka kuinka tosiasiat puhuisivat puolestaan. Beatrice on valmis tekemään ja antamaan kaikkensa, että hän saisi rakkaan siskonsa takaisin.

Minua alku ei temmannut heti mukaansa. Keskivaiheilla kirja muuttui paikoitellen jopa hieman tylsäksi, sillä tuntui että kaipauksessa vellottiin liian paljon, eikä se tuonut lukijalle juuri ja mielenkiintoista. Kirja ei kuitenkaan päästänyt otteestaan, sillä täydellistä juonen ratkaisua en ainakaan minä pystynyt missään vaiheessa ratkaisemaan ennen aikojaan, vaan todellakin viime metreillä. Silti juuri se keskivaiheen puutuminen sai luku-urakkani kestämään aika kauan.

En missään nimessä lyttää kirjaa, myönnän kuitenkin että odotin siltä ehkä enemmän. Huomasin myös, että minun oli yllättävän vaikeaa samaistua Beatricen tilanteeseen. Olin paikoitellen suorastaan hämmästynyt siitä, kuinka kiihkeästi ja suurella voimalla Beatrice kaipasi Tessiä. Oli oikeasti aika ravisuttavaa lukea jonkun kaipaavan sisartaan niin kovasti, että pohdin itseänikin tuohon tilanteeseen.

Sisar oli paikoitellen sekava, hieman tylsäkin paikoitellen, mutta tässäkin tapauksessa loppu pelasti kaiken, ja nosti lukemisen aivan uudelle tasolle. Juuri siksi tätä ei kannata lopettaa kesken.















2 kommenttia:

  1. Minä olen ratkaissut tuon mainitsemasi ongelman sillä, että lukemani kirjan välissä on aina paperi, johon voin kirjata ajatukset tuoreeltaan. Muuten ajatus saattaa ehtiä kadota seuraavaan päivään -tai siihen kun pääsee koneelle- mennessä. Samaan paperiin merkitsen myös sivunumerot niistä katkelmista, jotka haluan muistaa ja/tai tuoda blogiini.

    Sisarta en ole lukenut, se(kin) on niitä kirjoja, johon todennäköisesti tartun jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  2. Villasukka kirjahyllyssä: Totta, jos pitäisi paperia kirjan välissä tai vastaavasti vihkoa lähettyvillä saisi nopeasti rustattua ajatuksia ylös. Yritän petrata asiassa :)

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥