lauantai 18. elokuuta 2012

Paul Torday - Ventovieras


Paul Torday - Ventovieras (The Girl on the Landing) Atena Kustannus 2012.
Kansi: Emma Kyytsönen, suomennos Jukka Jääskeläinen


"Meidän suhteemme ei ollut viime aikoina ollut helppo. Olin toisinaan pohtinut, oliko se ikinä ollutkaan. Olin pohtinut, miksi Elizabeth oli ylipäänsä suostunut kosintaani. Kai siksi, että minä olin kosinut. Tiesin, miksi olin mennyt naimisiin hänen kanssaa. Hän oli minun mahdollisuuteni. Hän oli minun ainoa mahdollisuuteni onneen, normaaliuteen ja kaikkeen muuhun haluamaani. Jos minusta oli rakastamaan, rakastin häntä. Minun versioni rakkaudesta ei kuitenkaan aina riittänyt pitämään häntä onnellisena."

Michael ja Elizabeth ovat olleet naimissa jo kymmenen hyvin pitkää ja tylsää vuotta. Arkea rikkovat ainoastaan käynnit Michaelin suvun metsästysmajalla jossa Elizabeth ei koskaan ole viihtynyt, sillä paikassa on jotain hyvin karmivaa jo pelkän ulkomuodon vuoksi. Elizabethiä tylsistyttää myös Michaelin kiinnostus vanhoillista Grouchersin herrasmiesklubia kohtaan, sillä vaikka klubissa olikin luultavasti tuhat miesjäsentä, ei se merkinnyt että heillä olisi ollut mitään muuta yhteistä. Sitä paitsi tuttavuudet klubilla johtivat usein outoihin vierailuihin hyvin outojen ihmisten luona, ja harvemmin Elizabeth edes muisti keitä illan isäntäväki oli edes ollut.

Eräällä näistä lukuisista viikonloppu kutsuista Michael huomaa isäntäväkensä käytävässä mielenkiintoisen taulun, joka kiinnittää hänen huomionsa. Taulussa on vihreäpukuinen nuori nainen, mutta pimeän käytävän vuoksi taulua oli mahdotonta nähdä täysin kunnolla. Paul antaa taulun olla, mutta jotain kuitenkin muuttuu tuon hetken jälkeen ja myös Elizabeth huomaa muutoksen. Elizabeth huomaa ensimmäistä kertaa koko heidän yhdessäolonsa aikana, että Michaelissa on myös toinen, jännittävämpi puoli joka saa Elizabethin rakastumaan - ehkä ensimmäistä kertaa - Michaeliin. Kysymys kuuluukin, kuka on tuo uusi ja jännittävä Michael?

Aloittaessani kirjaa koin alun hieman tylsäksi. Tylsää arkea, tylsää jutustelua, tylsä herrasmiesklubi. Kuinka jaksan lukea kokonaisen kirjan tylsästä avioparista ja heidän tylsästä elämästään? Jossain vaiheessa jouduin heittämään tuon ajattelutavan roskiin, kun kirja sai tuulta alleen ja heitti kaiken ylösalaisin. Tämän tylsän avioparin elämästä kehkeytyy nimittäin psykologinen avioliittotrilleri, joka piti minut otteessaan loppuun saakka. Kuten takakansi lupailikin, Ventovieras järkytti, jännitti ja vielä kirjan kansien sulkemisen jälkeenkin se jätti hieman piinaavan olotilan.

Tämä oli juuri sellaista, mitä kaipasin minua lähes koko kesän vaivanneeseen lukujumiin. Kirja etenee alusta huolimatta mukavan jouhevasti, ja pidin siitä että puolisot olivat vuorotellen äänessä. Näin lukija pystyy ymmärtämään molempia, ja pääsee heidän ajatuksiinsa mukaan. Jokainen pienikin asia tuntuu muuttuvan ja saavan uuden muodon kun kertojaääni vain vaihtuu.

Viihdyin kirjan parissa ja loppusivut suorastaan ahmin, tätä ei vain voinut jättää kesken.


"Sitä luulee tuntevansa toisen..."

3 kommenttia:

  1. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta. Se on lyhyessä ajassa saanutkin kiitettävästi blogisavuja, joten kiinnostus kasvaa koko ajan... :)

    VastaaPoista
  2. Elma Ilona, suosittelen tätä kyllä kovasti! :)

    VastaaPoista
  3. Tordayn teos on yksi vuoden tärpeistä, mahtava kirja!

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥