lauantai 29. joulukuuta 2012

Aki Ollikainen - Nälkävuosi

Aki Ollikainen - Nälkävuosi. Siltala 2012. Graafinen suunnittelu Elina Warsta/ Solmu

Toisen ihmisen puhe tuntuu hyvältä. Kun pitää pinnistellä ja keskittyä kuuntelemaan, unohtuvat hetkeksi nälkä ja kylmä. Ihan sama mitä toinen sanoo, kunhan vain osoittaa sanansa juuri hänelle. Silloin muistaa maailmassa olevan toisia ihmisiä, ja että ihmiset vielä puhuvat toisilleen. Ja jonakin päivänä ehkä puhuttaisiin taas jostain muustakin kuin leivästä, sen puutteesta, nälästä ja taudeista.

Vuosi 1867 ajaa ihmisiä pois kodeistaan kerjuulle etsimään ruokaa ja parempia oloja. Syksyn halla ja loputon talvi on pilannut sadot eikä rahallakaan tee mitään, kun ei ole ruokaa mitä ostaa. Nälkä ajaa ihmiset epätoivoisiin ja kammottaviin tekoihin, nälkä tekee ihmisestä eläimiä toisillensa. Väri on valkoinen, ja se levittyy kaikkialle. Valkoinen on kuolema. Nälkävuosien aikana maa on valkoinen niin lumesta kuin kuolemastakin.

Hyytävän lumituiskun keskellä Mataleenan perheellä ei ole vaihtoehtoa, koti on jätettävä. Haaveissa siintää Pietari, sillä keisarin kaupungissa ei kenenkään anneta nähdä nälkää. Samaan aikaan kun kylmyys, nälkä ja taudit riehuvat ympärillä, istuvat lämpimissä huoneissaan parempiosaiset Renqvistit, Teo ja Lars, joilla on omat ongelmansa.

Mataleenan perheen kohtalo on sydäntä riipaiseva, jota surun murtamana luki. Nälänhätä on asia jota nyky Suomessa ei täysin voi ymmärtää, ja siksi on hyvä että joskus meitä muistutetaan. Köyhien kerjäläisten hätä ja rikkaiden elämän kuilu tuli esille hyvin, ja sai ajoittain voimaan huonosti. Vaan oliko inhimillisyyttä enää olemassa valkoisessa nälkiintyneessä maassa?

Kuvaus oli tarkkaa, korutonta ja traagista. Silti tämä pieni teos jää mieleen pitkäksi aikaa. Vaikka lukijan sydäntä riipaiseekin, aina on kuitenkin hieman toivoa: " Jos luonnonvoimat eivät näitä kurjia asumuksia pysty syöksemään mereen, mikä olisi se voima, joka ne voisi hävittää?"

2 kommenttia:

  1. Tämä oli todellakin mieleenpainuva kirja kaikessa traagisuudessaan. Luin tämän tuoreeltaan keväällä ja olen edelleen aivan ihastuksissani :).

    VastaaPoista
  2. Sanna, tämä jää todellakin mieleen ja kaikessa traagisuudessaan aivan upea teos!

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥