torstai 27. joulukuuta 2012

Ulla-Lena Lundberg - Jää

Ulla-Lena Lundberg ( Is ) 2012. Teos & Schildts & Södeströms. 
Kansi Helena Kajander, suomennos Leena Vallisaari

 Kun meri jäätyy, on pidettävä korvat auki ja oltava silmä kovana. Miten jää makaa, missä virtapaikat ovat. Mistä tuuli käy. Mustat läikät sulaa, vihreät sileää jäätä, maidonsininen kuin sokean silmää peittävä kalvo, sitä on muistettava varoa. Itsestään selviä asioita. Jäänaskalit täytyy aina pitää mukana ja puukko vyöllä. Kuuntele, millä tavalla jää natisee. Älä pelkää, sillä silloin et selviä minnekään. Älä ole uhmakas, sillä silloin sinun käy huonosti. Meri on kylmä, paina se mieleesi, ja syvä.

Minusta oli aivan järisyttävän hienoa saada tämä esiin joulupaketistani. Kirja, joka on saanut niin paljon blogisavuja ja vielä Finlandia -palkinnon, oli nyt kädessäni. Olin jo aikaisemmin ajatellut että tämä kirja täytyy lukea rauhassa ja antaa sille arvoisensa aika. Muutama päivä tätä lukiessa meni, ja mielellään olisin jatkanut tarinan parissa pidempäänkin.

Kun kiinnostun jostakin kirjasta, välttelen niin hyvin kuin mahdollista lukemasta arvosteluja kyseisestä kirjasta. Haluan saada kirjasta juuri omanlaisen mielikuvan ja arvostelun. Jään kanssa onnistuin pitämään etäisyyttä kaikesta mediahuomiosta huolimatta. Alkuasetelma olikin hienoisen tietämätön mutta sitäkin enemmän odotuksia täynnä. Eikä Jää pettänyt.

Jää kertoo nuoresta papista Petter Kummelista, hänen perheestään ja elämästään Luotojen saarella toisen maailmansodan jälkeen. Pieni Luotojen seurakunta sijaitsee Ahvenanmaan saaristossa, jota ei kartalta löydy. Nuori Petter on avoimen sydämellinen ja kiinnostunut seurakuntansa elämästä Luodoilla, jossa varsinkin talvisin on ankarat olot. Niin itä kuin länsiluotolaisetkin ottavat papin perheineen vastaan kiinnostuneina, vakituista pappia kun ei Luodoilla ole ollut pitkiin aikoihin.

Petter ymmärtää varsin pian, että tähän seurakuntaan hän on tullut jäädäkseen, ja aikoo saada vakituisen viran Luodoilta. Samalla kun Petter hoitaa seurakuntansa asioita ja suorittaa pastoraalitutkintoaan loppuun, vaikuttaa kotona pappilassa voimakas ja rivakkatahtinen vaimo Mona, joka tietää kuinka asiat hoituvat. Lukijalle valoittuu myös Luotojen asukkaiden elämä, on tohtori Gyllen menneisyyden taakan kanssa, on Posti- Anton joka näkee enemmän kuin muut.

Elämään Luodoilla tempautuu mukaan, vaikka se etenee hitaasti ja antaa jopa hieman odottaa itseään. Minulle hitaat alut ovat yleensä hankalia, en tahdo jaksaa pysyä mukana. Tässä tarina lipuu hitaasti, varmasti ja vangitsevasti eteenpäin ja halusin elää mukana joka hetken. Jossain takaraivossa kuitenkin jyskytti ajatus, että pian jotain tapahtuu..enkä voinut välttyä itkulta.

Olen onnellinen että kirjavuoteni 2012 on saanut näin kertakaikkisen upean päätöksen. En haluaisi aloittaa uutta kirjaa ennen ensi vuotta, sen verran vahvan lukukokemuksen Jää minuun jätti. Olen melkein sanaton, tässä oli kaikkea mutta ei liikaa, kieli oli ihanan soljuvaa ja kaunista mutta ei sitäkään liikaa. Jää toisaalta erottaa, toisaalta yhdistää. Oih, ehdottomasti kirjavuoteni kohokohtia!


4 kommenttia:

  1. Ihanaa että tykkäsit tästä, tämä on ehdottomasti yksi minunkin kirjavuoteni kohokohdista :).

    VastaaPoista
  2. Sanna, Jää ei pettänyt, oli upea lukukokemus! :)

    VastaaPoista
  3. Niin, tämä on todella vahva kirja <3 Ihanaa, että kolahti! Kirjan tunnelmasta ei pääse ihan heti eroon...

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥