maanantai 3. joulukuuta 2012

Charles Portis - Kova kuin kivi

Charles Portis (True Grit, 1968). Kustannusosakeyhtiö Tammi 2011. Suomennos Liisa Ryömä ja Pirkko Sand. Jälkisanat Donna Tartt 2004, jälkisanojen suomennos Hannu Harju.

"Ihmiset eivät ehkä hevin usko että neljätoistavuotias tyttö lähtisi kotoaan talvipakkaseen kostamaan isänsä kuoleman, mutta ei se siihen aikaan niin outoa ollut, vaikka minun on kyllä sanottava ettei sellaista nyt joka päivä tapahtunut. Minä olin juuri neljäntoista, kun muuan raukka nimeltään Tom Chaney ampui minun isäni Fort Smithissä Arkansasissa ja vei häneltä hengen, hevosen ja sataviisikymmentä dollaria käteistä rahaa ynnä kaksi kalifornialaista kultapalaa, joita isäni säilytti housunsa vyönauhan sisään ommeltuina."

Näin alkaa neljätoistavuotiaan Mattie Rossin kertoma tarina hänen kostoretkestään. Kun Mattie saa kuulla isänsä palkollisen Tom Chaneyn ampuneen ja ryöstäneen tämän, vannoo päättäväinen ja pelkäämätön Mattie lähtevänsä Chaneyn perään. Eletään 1870 -luvun aikaa Arkansasissa, ja avukseen Tom Chaneyn jäljittämiseen Mattie palkkaa liittovaltion sheriffin, viinaanmenevän ja liipaisinherkän Rooster Cogburnin. Chaneyn kannoilla on eräs toinenkin, Texas Ranger LaBoeuf, joka aikoo saada etsintäkuulutetusta luvatun palkkion. 

Cogburn on valmis ottamaan vastaan tehtävän ja Mattien maksaman palkkion, mutta ei ottamaan tyttöä mukaan retkelleen. LaBoeuf, jolla on sama kohde tähtäimessä, ei myöskään innostu pikkutytön halusta tulla matkaan mukaan. Jääräpäisyytensä vuoksi miehet eivät saa Mattieta karistettua kannoiltaan ja lopuksi jollain tasolla hyväksyvät tämän joukkoon. 

Kova kuin kivi alkaa yksinkertaisen vauhdikkaasti turhia jaarittelematta, ja kertojaäänenä toimii sisukas ja sanavalmis Mattie. Tämän periksiantamattoman voimanpesän sanavalmiutta on pakko ihailla, vaikka äkkipikaisuudesta häntä varoitellaankin. Jääräpäisyytensä ja hieman pikkuvanhoillisuutensakin kanssa Mattie on tahattomasti hauska, joka tuo mukaan väkisinkin koomisuutta. 
 

Viihdyin todella hyvin tämän lyhyen mutta tiiviin kirjan parissa, jossa tapahtumat sijoittuvat sisällissodan jälkeiseen aikaan ja villiin länteen. Kerronta on yksinkertaista ja tavallaan korutontakin, mutta juuri tässä näkisinkin teoksen viehättävyyden. Mitä sitä kerta kaikkiaan turhia höpisemään! Jälkisanat kirjaan on kirjoittanut Donna Tartt, ja sanomattakin on selvää kirjan olevan hänellä tärkeä ja rakas. Minulle teos oli entuudestaan tuntematon kunnes huomasin joitakin aikoja sitten teoksesta tehdyn elokuvan. Tämän luettuani voisi olla mielenkiintoista katsoa elokuvakin. Tämä on kirja, jonka mielellään hankkisin omaankin kirjahyllyyni. Tämä kappale kulkeutui mukaan kirjastoreissultani.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥