maanantai 1. huhtikuuta 2013

Julie Kibler - Matkalla kotiin

Julie Kibler (Calling Me Home) Gummerus 2013. 
Suomennos Riie Heikkilä, kansi Anna Gorovoy & Eevaliisa Rusanen

"Ymmärtäkää kuitenkin tämä: kun ihminen rakastuu, joka ainoa järjenhiven katoaa hänen aivoistaan."

Vuonna 1939 kuusitoistavuotiaan Isabelle McAllisterin on vaikeaa ymmärtää kotikaupunkinsa Kentuckyn Shalervillen ahdasmielisyyttä. Ymmärtämättömyys saa uudet mittasuhteet, kun Isabelle tutustuu perheensä taloudenhoitajan Robert -poikaan, joka on musta. On olemassa tarkat säännöt mustien elämisestä yhteiskunnassa, he eivät missään nimessä ole samalla viivalla valkoisten kanssa. Kaupungin kyltit kieltävät mustien liikkumisen ulkona enää auringonlaskun jälkeen, valkoisten ja mustien ihmisten kanssakäymisestä puhumattakaan. Se on paitsi laitonta, myös hengenvaarallista. 

Kuten tästä voi jo arvata, ympäröivän yhteiskunnan säännöistä huolimatta Isabelle ja Robert avaavat sydämensä toisilleen ja rakastuvat. Puhutaan että rakkaus on vaikeaa, Isabellen ja Robertin tapauksessa rakkaus on kuitenkin enemmän kuin vaikeaa: ajat eivät sallineet nuorten rakkautta missään muodossa, ihmisten raadollisuus toisia kohtaan on järkyttävää. Oman karmivan lisänsä tarinaan tuo Isabellen perheen asenne mustaa väestöä kohtaan. Perheen äiti ruokki omaa pelkoansa mustia kohtaan kertomalla pojillensa kuinka kauheita ihmisiä mustat ovat. Isabellen veljistä kasvaakin julmia ihmisiä, jotka eivät epäröi satuttaa toista ihmistä vailla omaatuntoa. Perheen äiti pitää rautaisesti langat käsissään, eikä isällä ole sanavaltaa poikiensa käytökseen tai Isabellen kohteluun. Isabellen äiti saa lukijalle välittömästi karvat pystyyn.

Ei ole helppoa sanoa rakastuneena sydämellensä kuinka toimia oikein vaikeassa tilanteessa jossa niin moneen ihmiseen voi sattua pahasti, eikä Isabellen ja Robertin valitsema tie ole helppo. Matkan varrelle mahtuu vihamielisyyden lisäksi myös sota, ja Isabellen sietämättömät kotiolot.

Kirja etenee kahdessa aikatasossa ja kertoo kahden eri naisen tarinaa. Vuosikymmeniä myöhemmin nyt jo iäkäs Isabelle pyytää kampaajaansa ja ystäväänsä Dorrieta ajamaan hänen kanssaan hautajaisiin yli tuhannen kilometrin päähän. Matkan aikana naisten ystävyys syventyy vielä enemmän ja Isabellen muisteloiden lisäksi äänen saa myös Dorrie. Yhteinen matka herättää menneisyyden eloon ja sekoittuu nykyhetkeen kun kaksi naista ja kaksi tarinaa saa äänen.

Julie Kiblerin esikoisromaani Matkalla kotiin syntyi, kun Kibler ryhtyi tutkimaan omaa perhetaustaansa ja sai tutkimusten ohella tietää, että hänen isoäidillään oli nuoruuden rakastettu jota tämän perhe ei hyväksynyt. Matkalla kotiin kiinnosti teemallaan ennakkoon kovasti, vaikka rotusyrjintää ei missään nimessä voi sanoa mukavaksi aiheeksi. On vaikeaa lukea aiheesta kun ymmärtää miten vähän aikaa sitten rotusyrjintä on ollut hyväksyttävää, miten on ollut mahdollista tuollainen käytös..

Kirjan luki nopeasti ja halusin tietää kuinka kaikki lopulta päättyy. Olin enemmän kiinnostunut lukemaan juuri Isabellen nuoruuden tarinaa kuin kuulemaan Dorrien ongelmista, ja tällainen keskeytys jonka Dorrien puheenvuoro aiheutti, välillä harmitti. Muuten kahdella aikatasolla kertominen onnistui ihan hyvin.

Elämä on julmaa ja kohtalo saattaa olla vielä kauheampi, traagisuudelta ja liikuttumiselta ei siis voi kirjassa välttyä. Vaikka pidin lukemastani, huomaan jälkikäteen palaavani mielessäni Kathryn Stockettin Piiat -romaaniin, johon tykästyin kuitenkin enemmän kuin tähän. Stockett antaa kirjassaan enemmän ääntä mustille, Kibler kuvaa tapahtumia enemmän valkoisen ihmisen näkökulmasta. Matkalla kotiin ei ole missään nimessä huono, mutta jää silti hieman etäiseksi verrattuna Piikoihin vakavasta aiheestaan huolimatta.


8 kommenttia:

  1. Minulla on ollut tämä kirja kesken jo kuukauden päivät. Eilen sain kaikki rästikirjat luettua ja päätin vihdoin viimein jatkaa Kiblerinkin kirjaa. En ole täysin vakuuttunut - varsinkin Dorrien kertomisvuorot hieman pitkästyttävät. Onneksi kirja on helppolukuinen ja (ennakkokappale) väljästi taitettu, joten enköhän minä porskuta kirjan loppuun asti. Suosikiksi siitä ei kuitenkaan missään nimessä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka kirja on melko paksu, sen lukee nopeasti. Myös minua välillä harmitti Dorrien "keskeytys", Isabellen tarina on kiinnostavampi.
      Porskuta loppuun vaan, tulen lukemaan sitten arvostelusi!

      Poista
  2. Varauksessa kirjastosta. Haluaisin kovasti pitää tästä. Saa nähdä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tietty syvyys kirjasta puuttuu, vertaan tätä väkisinkin Piikoihin mutta en kadu lukemista missään nimessä. Tiettyjä asioita juonellisesti pystyy arvaamaan etukäteen mutta kyllä jaksoi pitää ainakin minua otteessaan loppuun saakka :)

      Poista
  3. Alkoi kiinnostaa,hyvä arvostelu. Olen lukenut Piiat-kirjan ja pidin siitä kovasti. Samaan aikakauteen kuuluu myös Kuin surmaisi satakielen -kirja ja Mr Vertigo, joista löytyy arvostelu Kirjasähkökäyrästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai!
      Piiat vaikutti, myös Kuin surmaisi satakielen. Tuota Mr Vertigoa en ole lukenutkaan, täytyypä tutustua arvosteluun!

      Poista
  4. Minusta tämä oli, ennakkoluuloistani huolimatta aivan ihku! :) Naputtelen arvion viimeistään huomenna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas aloin lukemaan tätä aika kovilla odotuksilla, joten ehkä siksi en niin täysillä ihastunut, kun odotin enemmän :) Tulenpa lukemaan arviosi! :)

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥