maanantai 13. toukokuuta 2013

Elif Shafak - Kunnia

Elif Shafak - Kunnia (Honour). Gummerus 2013. 
Suomennos Maria Erämaja, kansi Eevaliina Rusanen.


"Äitini kuoli kahdesti. Lupasin itselleni, etten antaisi hänen tarinansa joutua unohduksiin."

Elif Shafakista on tullut minulle tärkeä kirjailija. Alkuvuodesta tutustuin Rakkauden aikakirjaan johon ihastuin palavasti, ja myös Kirottu Istanbul osui minuun täysin. Rakkauden aikakirja tulee nousemaan tämän vuoden yhdeksi parhaimmaksi, sen tiedän jo tässä vaiheessa vuotta. Kevään odotetuin kirjauutuus onkin ollut minulle juuri Kunnia, jonka maailmaan kietouduin täysin. Shafakia lukee lumoutuneena ja on kiinni kaikessa mitä tapahtuu. Kunnia tarjoaa uskomattoman matkan, joka ei jätä kylmäksi. Juuri kun tiedät kuinka kaikki todellisuudessa on tapahtunut, kääntää Shafak vielä kaiken päälaelleen.

Vuosikymmeniä ylittävä perhetarina alkaa pienestä kylästä Eufratjoen varrelta jossa Pembe syntyy, kasvaa ja myöhemmin synnyttää pojan, ensimmäisen lapsensa ja silmäteränsä, sulttaaninsa. Suureen maailmaan kaipaava Pembe matkustaa aviomiehensä ja nyt jo kahden lapsen äitinä Lontooseen. Elämä Lontoossa on erilaista kuin kotona, kaksoissisaren kaipuu on kova ja siskokset kirjoittavatkin toisilleen usein, tuntevat samat kivut ja tunteet kuin toinenkin. Avioelämässä ei ole kehumista, kun menneisyyden haamujen kanssa kamppaileva aviomies Adem viihtyy uhkapelien parissa saaden perheen taloudelliseen ahdinkoon ja löytäessään toisen naisen. Pembe jää yksin kotiin huolehtimaan kolmesta lapsestaan miehen haikaillessa toisen naisen perään. Vaan eihän mies tässä asiassa toimi kunniattomasti...

"Kaikki eivät ymmärtäneet asiaa, mutta kunnia oli kaikki, mitä joillakin miehillä oli tässä maailmassa." 
"Mies, jolta on viety hänelle kuulunut kunnia, on kuollut mies."

On selvää, että vain miehillä voi olla kunniaa. On naisen syy, mikäli mies ei pysy kotona sillä vaimo ei ole tarpeeksi hyvä. Naisen taakka on ikuinen häpeä, joten miehen tulee pitää perheen kunniaa yllä, myös muilla suvun miehillä joilla on sama sukunimi. Naisen paikka on kotona, ja vuosisatoja jatkuneet perinteet eivät katkea uuteen maahan muuttaessa.

Pembe liikkuu vaarallisilla vesillä kun Ademin viihtyessä toisen naisen kanssa, tapaa Pembe Eliaksen. Elias on kaikkialta mutta ei mistään. Pembe ole koskaan ollut niin onnellinen kuin ollessaan Eliaksen kanssa, vaikka pelokas Pembe säikkyy jokaista vastaantulijaa. Pembe tietää ettei hän saisi toimia näin, rakastaa avoimesti jotakuta. Ikivanhat perinteet eivät jätä rauhaan ja niin, kunnian on tapahduttava.

Alkuun pelkäsin kovasti kuinka vaikeaa lukeminen mahtaisi olla aiheen rankkuuden takia. Kuinka vaikeaa on käsittää, että yhä edelleen tämä kaikki tapahtuu ympärillämme, kuinka paljon pahaa maailmassa on. Kuinka nainen ei vieläkään saa olla itsenäinen, kuinka nainen on vain miehen omaisuutta vailla omaa tahtoa. Lukijalle selviää jo alussa paljon tapahtumien kulusta ja syyllisestä, vuorotellen vaihtelevat kuitenkin nykyhetki ja menneisyys sulassa sovussa. Shafak ei sorru provosoimaan tai saamaan lukijaa ahdistuneeksi, tarina etenee sujuvasti ja kuin itsestään, mikä on oikeastaan aika yllättävää. Rohkea ja kaunis Shafak kertoo tärkeän tarinan niin miehille kuin naisille, myös idälle ja lännelle. Ihana Shafak!

"Kun olin seitsemänvuotias, asuimme vihreässä talossa. Eräs naapurimme, lahjakas räätäli, pieksi usein vaimoaan. Iltaisin kuuntelimme huutoja, itkua ja kiroamista. Aamuisin jatkoimme elämäämme kuten ennenkin. Koko naapurusto teeskenteli, ettei ollut kuullut, ettei ollut nähnyt.

Tämä romaani on omistettu niille, jotka kuulevat, ja niille, jotka näkevät."

5 kommenttia:

  1. Ihan totta; ihana Shafak!! Hän osoittaa taas, kuinka kirjoittaa raskaasta aiheesta viihdyttävästi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shafak on uskomaton, ihana! Raskaasta aiheestaan huolimatta Shafak kirjoittaa saarnaamatta ja lukija viihtyy väkisinkin.

      Poista
  2. Minä luen tätä parhaillaan, ja olen kyllä ihastunut! Shafakilta olen luennut aiemmin Kirotun Istanbulin ja pidin siitä tosi paljon :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Sanna että pidät! Tulenkin lukemaan arviosi jahka saat luetuksi. :)

      Poista
  3. Tämä on hyvä kirja ja jotenkin tuntuu, että löytää laajemman yleisön kuin aiemmat, vaikkakin myös erinomaiset Rakkauden aikakirja ja Kirottu Istanbul.

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥