keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Unni Lindell - Sokerivalhe



Unni Lindell - Sukkerdoden. WSOY 2013. Suomennos Päivi Kivelä, kansi Anna Makkonen



Norjalaisen Unni Lindellin uutuus Sokerivalhe on pyörinyt yöpöydälläni jo muutaman viikon ajan, ja olen lukenut kirjaa pätkittäin ennen nukkumaan menoa. Hieman on lukutahti muuttunut kun kokopäivätyö on astunut taas kuvioihin, eikä edes kirjan mukavan vetävä juoni taio lisätunteja vuorokauteen. Kirkasvärinen kirja sai kuvaan seurakseen vappumeininkiä, varsinkin kun sopivasti loppui näin vappupäivänä.

Blogiani seuranneet huomaavat täältä puuttuvan lähes kokonaan dekkarigenren, jostain syystä dekkarit jäävät hyllyyn. Nyt olen kuitenkin tähän mennessä vuotta lukenut jo kaksi dekkaria kun viime vuonna en lukenut ainuttakaan. Täysin en dekkarigenreä ole siis tyrmännyt, ja minulle tämä määrä dekkaria on jo pieni saavutus :)

Poliisipäällikkö Martin Egge kuolee juuri ennen Kari Helenen kertomaa totuutta. Vuosien jälkeen Kari Helene vihdoin muistaa sokeripilven pöllyessä kahvilan lattialla, ettei pikkuveljen kuolema ole hänen syytään. Kari Helenen täytyy puhua Martinin kanssa, kertoa hänelle kaikkein pahin, hän muistaa isästään ja Hansista jotakin. Martin Eggen kuolema herättää paljon kysymyksiä ja on selvää, että taustalla vaikuttaa paljon vakavia asioita, joista on poliisikollegojen vaikea saada kiinni. Miksi Martin tutki vuosia sitten kuolleen poikalapsen kätkytkuolemaa?

Sokerivalhe on seitsemäs Cato Isaksen -dekkari, minulle niin ikään ensimmäinen. En huomannut missään vaiheessa tulleeni mukaan kesken kaiken, eli sellainen joka ei ole aikaisemmin lukenut sarjaa, on ainakin tässä kohtaa helppo hypätä mukaan. Lindell kirjoittaa vetävästi, antaa lukijalle pieniä vihjeitä, eikä ratkaise loppua täysin ennen viimeisiä sivuja. Lindell tarjoaa kuitenkin joitakin hyvin selkeitä ratkaisuja lukijalle jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja lukija on poliisia tietoisempi siitä mitä pikku-Gustaville todella tapahtui ja mikä Kari Helenen isä on miehiään. Myös kirjan nimi aukeaa lukijalle hyvin nopeasti.

Viihdyin tämän parissa ihan hyvin, genre ei kuitenkaan ole tämänkään jälkeen täysin mukavuusaluettani. Välillä on kuitenkin hyvä tehdä kirjallisia vierailuja muuallekin ja eräs Kallentoft minun on vielä tämän vuoden puolella luettava..


2 kommenttia:

  1. Ihastuttavasti olet kuvaasi kannen vanginnut! Tässä oli kyllä vappumeininkiä väriskaalan puolesta :)

    Olipas ihana kuulla, että pidit. Minusta kirja on ehkä sarjan huonoin, samaa mieltä dekkareita ahmiva ystäväni, eli voisit pitää aiemmistakin osista, mikäli innostuit.

    Kerro heti kun olet Kallentoftin lukenut, odotan arviotasi :)

    Kauniista vapunjälkeistä eloa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko oli laittaa vappumeininkiä kuvaan mukaan kun aika kivat värit oli jo kirjassakin :)
      Täytyy jossain vaiheessa yrittää tutustua sarjan muihinkin osiin, Lindell kirjoittaa kuitenkin hyvin ja mikä tärkeintä: vetävästi.
      Kallentoftia en ole vielä kirjastosta varannut, mutta arviosi jälkeen se on vaan yksinkertaisesti PAKKO lukea! :)

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥