perjantai 8. toukokuuta 2015

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
WSOY 2015
Suomennos Hanna Tarkka
Kansi Tal Goretsky ja Lynn Buckley
Englanninkielinen alkuteos All The Light We Cannot See, 2014
Arvostelukappale kustantajalta


Nuori saksalainen poika Werner asuu orpokodissa pikkusiskonsa Jutan kanssa. Werner on kiinnostunut tieteestä ja tekniikasta, erityisesti radiot ovat lähellä nuoren Wernerin sydäntä. Hän innostuu korjailemaan vioittuneita radioita ja pian hän on niin etevä että ihmiset tuovat hänelle niitä korjattavaksi. Hän löytää ranskankielisen radiokanavan joka vaikuttaa häneen läpi koko elämän. Tuo maaginen ranskalainen mies joka kertoo lapsille tieteestä on hänelle erityisen tärkeä.

Ranskalainen Marie-Laure on sokea nuori tyttö joka elää isänsä kanssa kahdestaan. Isä on Pariisin luonnontieteellisen museon lukkoseppä, ja museon maailma tulee Marie-Laurelle tutuksi. Isä rakentaa Marie-Laurelle pienoismalleja joiden avulla suunnistaa kaupungissa. Yhden aivan erityisen pienoismallin hän rakentaa kun sota sitten syttyy, ja tuo pienoismalli sisältää yhden mittaamattoman arvokkaan timantin.

Sota siis syttyy. Tekniikan ihmelapsi Werner sijoitetaan radiolähetyksiä vakoilevaan SS-yksikköön, ja Marie-Laure pakenee isänsä kanssa Bretagneen, Saint-Malon merenrantakaupunkiin setänsä asuntoon. Mukanaan heillä on salaperäinen ja mahdollisesti kirottu jalokivi. Kuinka kaksi niin erilaista nuorta erilaisista maailmoista lähenevät vuosi vuodelta, ja mitä sitten tapahtuu kun heidän polkunsa viimein risteävät?

Kaikki se valo jota emme näe on suuri lukuromaani, joka on maailmalla kovasti kehuttu ja myös nyt palkittu Pulitzerilla. Jo ennen kuin tiesin tämän suomennoksesta, olin bongannut kirjan monilta ulkomaisilta Instagram-tileiltä joissa kirjaa hehkutettiin todella paljon. Kiinnostus oli todella valtaisa kun sain kirjan lopulta käsiini.

Kaikki se valo jota emme näe on kirja, josta olisin halunnut pitää. Sillä oli kaikki edellytykset nousta yhdeksi suosikeistani sen sijoittuessa toisen maailmansodan aikaan, mutta valitettavasti me olimme kirjan kanssa hieman eri taajuuksilla. Mikä kirjassa sitten hiersi? Kirjahan on kauniisti kirjoitettu ja kielikuvat ovat kauniita, mutta juuri se oli asia joka sai minut kirjasta vieraantumaan. Teksti oli hieman liian kaunista makuuni, enkä pitänyt kirjan lyhyistä luvuista. Se rikkoi lukukomusta liikaa. Kirjassa oli kuitenkin paljon sydämeenkäyvää, ja kuten sotaan kuuluvissa romaaneissa tapana on, juuri ihmiskohtalot jäävät mieleen.

Tunnustan silti kyseessä olevan hieno lukuromaani, joka on varmasti monen mieleen. Kirjan kansiliepeistä selviää, että Doerr on kirjoittanut kirjaa huimat kymmenen vuotta ja se on hänen läpimurtoteoksensa yli miljoonalla myydyllä kappaaleella pelkästään Yhdysvalloissa. Eikä kirjaa suotta ole kehuttu, minulle se ei vain tarjonnut niin suurta lukuelämystä kuin mitä siltä odotin.

Muissa blogeissa: LumiomenaP.S. Rakastan kirjoja, Kirjasfääri, Nenä kirjassa ja Ullan kirjat

9 kommenttia:

  1. Minuakin kiinnostaa kirja jonkin verran, mutta toisaalta tuntuu, että liian suuret odotukset saattavat tehdä hallaa. Ehkä luen tämän joskus tulevaisuudessa, mutta en nyt.

    Tapaasi minäkään en ole kauniin kielen suurin ystävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan kohdalla kävi todellakin niin, että odotukset olivat liian korkealla. Joka puolella kirjaa on kehuttu joten sitä väkisinkin odottaa jotain mieletöntä. Harmi että en saanut tästä irti sitä mitä niin monet muut.

      Poista
  2. Jenni, palaan tähän myöhemmin.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Leena ajatuksiasi tästä!

      <3

      Poista
    2. Jenni, tämä oli ihan minulle! En jaksa lukea mitään suomalaisen luonnon kuvailuja, mutta kaikki merelliset kirjat, kotilot ja merivuokot menevät minulla suoraan vereen. Eikä tämä ollut ihan niin kesy kuin luulin. Hitler jugend kuvaukset rajuja. Minusta tarina on kiinnostava, joskin noin 100 sivun tiivistäminen olisi tehnyt kirjalle hyvää.

      Poista
    3. Ihanaa Leena kuulla että suhun osui ja upposi! Niin monet muutkin ovat tähän tykästyneet. Minullekin muuten jäi mieleen hyvin nuo kuvaukset Hitler jugendista, karmivaa... Ja tiivistämisestä samaa mieltä!

      Poista
  3. Taisimme lukea tätä aika samalla tavalla. Hieno lukuromaani, mutta vain lukuromaani. Vetävä ja kaunis, mutta ehkä liiankin. Jotain vangitsevaa tässä on, oma rytminsä tai jotain, muttei mielestäni Pulizerin arvoinen kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä jäi kyllä lopulta todella etäiseksi, kieli sen varmaan lopulta teki. Tuntui että luin tätä ikuisuuden! Tiivistämisen varaakin olisi mielestäni ollut. Kovin moni on tähän ihastunut, tuli vielä Pulitzerkin, mutta ei ollut minun kirjani.

      Poista
    2. Täysin samaa mieltä, että just lukuromaani!

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥