torstai 20. elokuuta 2015

Katja Kettu: Yöperhonen

Katja Kettu: Yöperhonen
WSOY 2015
Kansi Eemil Karila, Forgive Me / Martti Ruokonen
Arvostelukappale kustantajalta

"Missä kaukana sijaitsi oikea todellisuus, paikka jossa oikeus voittaisi ja ihmisellä oli oikeus ruumiiseen ja mieleen. Oliko sellaista enää olemassakaan? En saattanut ainakaan kurkottaa sinne asti katseellani. Tuolla kuuraiset vuoret, tuolla tinapintainen joki, kaikkialla muualla levittäytyi lumen ja jään hirmuvalta, joukkohautojen ristit, muurahaisina liikkuvat vangit. Kaiken yllä auringon ruosteinen, natiseva kuula. Mutta kaikki loppuu aikanaan, ajattelin, ennen pitkää tätäkin kadotettujen kaupunkia soittaisi enää tuuli."


1930-luvulla nuori Irga Malinen hiihtää suutuspäissään rajan toiselle puolelle miehen perässä. Venäjän puolella piti kaiken olla paremmin, mutta pian totuus lyö Irgaa kasvoihin kunnolla. Vasta 15-vuotias raskaana oleva Irga joutuu vankileirille vakoilijan leima otsassaan. Tästä alkaa vuosien taistelu elämästä ja kuolemasta, ihmisyydestä.


Vuonna 2015 Lavran kylässä Marinmaalla Venäjällä Verna on tullut selvittämään isänsä kohtaloaan. Mihin isä kuoli, mitä hän yritti saada selville? Verna on kuin toiseen maailmaan ja aikakauteen tupsahtanut, yrittää ymmärtää tätä kansaa jolla on erityinen oma kielensä ja tapansa. Jotka edelleen puhuvat kolhooseista, joilla menneisyyden pelko edelleen vahvasti läsnä, joilla on oma uskontonsa ja suhteensa luontoon.

Katja Ketun Yöperhosesta ei voi kertoa ottamatta kantaa Ketun käyttämään kieleen. Se on runollinen ja kaunis, toisaalta myös kauhea yksityiskohtaisella julmuudellaan. Kettu heittelee lukijaa näin ollen tunnetiloista toiseen ja pitää intensiivisesti otteessaan. Lukiessa siirtyy toiseen maailmaan, on täysin tarinan vietävissä ja on samalla järkyttynyt lukemastaan.

En ole aikaisemmin lukenut Ketulta mitään, joten minulla ei ole muuta mihin verrata, mutta pidin lukemastani, jos näin voi sanoa. Lukukokemusta kun ei nimittäin voi sanoa nautinnolliseksi, jotain ravistelevaa ja taikamaista siinä kuitenkon, että luin kirjaa intensiivisesti parin päivän ajan. En saanut rauhaa niin kauan kuin kirja oli kesken, se vei vain mukanaan.

Useassa kohdassa teki todella pahaa lukea. Kuinka muutenkaan, kun puhutaan Stalinin aikaisista vankileireistä ja väkivallasta, ihmiskohtaloista ja julmuudesta, kostosta, pienten ihmistaimien kohtalosta syntyä tuohon pahaan maailmaan. Ja juuri tämän takia Ketun kerronta on toisaalta aivan kammottavaa, mutta tehokasta se ainakin on.

Melkoisia juonenkäänteitä ja tapahtumia kirjassa on. Yöperhosessa on mukana henkilöitä jotka ovat esiintyneet myös Kätilössä. Pieniä langanpätkiä tarjoillaan pitkin kirjaa, ja lopussa onkin paljon yhteenliitettävää. Yllättävää, rohkeaa ja piikittelevää on myös Ketun tapa ottaa kantaa Venäjän nykyjohtoon, sillä mukana on myös Vova, julma hallitsija, jolla on oma osansa näiden naisten tarinassa.

Mielenkiintoinen tarina kyseessä siis. Rakkautta, ystävyyttä, sisaruutta, selviytymistä... On tunne, että tämä tulee jakamaan paljon mielipiteitä. Pakko vielä mainita kirjan kansi, se on aivan mieletön! Minulle Yöperhonen on nyt yksi vuoden mieleenpainuvimmista lukukokemuksista.

"Sinun kanssasi on niin helppo nauraa. Sinun kanssasi on hyvä kyyhöttää lempeänhikisessä pimeydessä tuoksusi sekoittuessa minun ihooni ja toisin päin. Selkovereni siinä, litilempi linnunpoikani. Minä olen kaikukoppa sinun kieltesi soida. Olet parasta mitä minussa on."


8 kommenttia:

  1. Oijoi! Luen tätä parhaillani ja tarina on imaissut minut mukaansa todella hyvin. Niinkin hyvin, että ennustan jo alle sadan luetun sivun jälkeen tämän muodostuvan yhdeksi kotimaiseksi suosikikseni eikä kirja varmasti häviä yhtään Kätilölle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät! Ehdottomasti vuoden parhaimpia kirjoja joita olen lukenut. Tästä on kyllä todella mielenkiintoista lukea lisää arvioita, joten jään odottelemaan arviotasi :)

      Poista
  2. Kommentoin vähän myöhässä, mutta luin tämän juuri. Upea romaani! Vitkuttelin tämän lukemista, koska Kätilö ei ollut mieleeni. Mutta Yöperhonen, voisiko tässä olla vuoden paras kotimainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin, että olet juuri kirjoittanut tästä blogiisi, pian tulen kurkkaamaan! Tämä on todella hyvä, ja se on mielessäni monesti. Kirja ei näemmä jätä rauhaan edes sen lukemisen jälkeen. Sen vuoksi voi todella olla mahdollista, että tässä vuoden paras kotimainen!

      Poista
  3. Minä tempauduin tarinaan mukaan voimalla, pidin paljon. Katjan tavoin Kätilöstä en niin paljon innostunut, vaikka huono ei ollut sekään.

    VastaaPoista
  4. Tämä oli jälleen mestariteos, kuvauksellinen tarina, joka sisälsi todella kauhua ja hyviä hetkiä, kuten hyvään tarinaan kuuluukin.

    VastaaPoista
  5. Eikö kukaan kommentoija uskalla sanoa, etten pitänyt kirjasta. Kaikki vain ylistävät hurmioituneina. Näyttää olevan tyypillistä jokaisessa kirjallisuusblogissa. ejleppis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaan kommentoijista tuskin pystyy sanomaan puolestasi mitä mieltä olet ;)

      Blogeihin useimmiten valikoituu juuri ne kirjat joista lukija pitää, niitä vähemmänkin hurmioituneita kirja-arvioita kyllä löytyy lähes jokaisesta kirjablogista.

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥