keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Rosamund Lupton: Hiljaisuuteen hävinneet

Rosamund Lupton: Hiljaisuuteen hävinneet
Gummerus 2016
Suomennos Outi Järvinen
Englanninkielinen alkuteos The Quality of Silence
E-kirja
Arvostelukappale kustantajalta


Pitkästä aikaa kirja, jonka olisin halunnut jättää kesken. Ja olisinkin, ellen olisi erikseen pyytänyt kirjaa luettavakseni. Olen aiemmin lukenut Luptonilta kirjat Mitä jäljelle jää ja Sisar joista muistan varsinkin ensimmäiseksi mainitusta pitäneeni kovasti. Siksi Hiljaisuuteen hävinneet olikin todella suuri pettymys.

Kymmenvuotias kuuro Ruby matkustaa äitinsä Yasminen kanssa Alaskaan etsimään Rubyn kadonnutta isää Mattia. Matt on lähtenyt Alaskaan luontokuvaamaan eläimiä, mutta kylä johon hän on majoittunut, on palanut maan tasalle. Kaikki yrittävät sanoa poliisia myöten että eloonjääneitä ei ole, lisäksi Mattin vihkisormus sekä puhelin on löydetty kylästä jäännösten keskeltä. Toivoa ei ole.

Yasmine on kuitenkin vuorenvarma että Matt on elossa, samoin Ruby. Poliisi ei suostu uskomaan heitä, joten Yasmine päättää toimia yksin. Hän aikoo tyttärensä kanssa päästä tuohon pieneen alaskalaiseen kylään etsimään Mattia keinolla millä hyvänsä, ja näin rekkamatka Alaskan halki saa alkunsa.

Kirjaa kuvataan ja markkinoidaan hyytäväksi trilleriksi. Ja koukuttavaksi sellaiseksi. Minä en kokenut kirjaa niin, sillä tarina ei tuntunut missään vaiheessa lähtevän lentoon. Jännittävintä (ja parasta) kirjassa oli Alaska, se on niin kertakaikkisen armoton pientä ihmistä kohtaan että sitä voi olla vaikea käsittää. Äidin ja tyttären suhdetta oli paikoitellen kuvattu myös erittäin kauniisti.

Takkuilin ensimmäisten sadan sivun kanssa useita päiviä. Jaksoin vain ihmetellä miten jaksan kirjan lukea loppuun. Sivutolkulla rekan kyydissä matkustamista, ja vasta lopussa alkoi tapahtua. Ei minulle koukuttavan trillerin ominaispiirteitä. Oli myös muutamia asioita jotka lopulta ärsyttivät kirjassa suunnattomasti. Yksikin juonenkäänne oli niin epäuskottava että se alkoi vaikuttaa pahasti lukukokemukseen: jos ei ole koskaan ennen ajanut rekkaa, kuinka mahdollista on ykskaks keskellä armottomia Alaskan jäisiä teitä hypätä puikkoihin ja lähteä ajamaan? Ja tiedättehän, kun jokin asia alkaa kirjassa ärsyttämään, niin siitä ei tahdo päästä yli millään.

Aina joskus kohdalle osuu totaalisia huteja, ja Hiljaisuuteen hävinneet oli minulle sitä. Vaikka lukukokemus ei ollut mieleen minulle, löytyy positiivisempiakin arvioita esimerkiksi Leena Lumilta, Kaisa Reetalta ja Annikalta.



6 kommenttia:

  1. Minulle kumpikaan Luptonin aikaisemmista kirjoista ei ole ollut napakymppi, mutta on niissä silti ollut jotain, mistä olen tykännyt. Tämä teos on kiinnostanut aiheensa puolesta jonkin aikaa, mutta ainakin nuo sinun esille nostamasi asiat kuulostavat vähän oudoilta ja juuri lukukokemusta häiritseviltä.. :o No, jos tämä sattuu joskus kirjastossa eteen, niin ehkä silloin nappaan mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli valitettavasti pettymys, sitähän se ei välttämättä ole sinulle :) Mutta tosiaan, kun joku asia alkaa lukiessa häiritä, siitä ei tahdo päästä millään eroon. Minua kiinnosti tässä eniten (sen trillerin osalta) Alaskan maisemat ja se olikin kirjassa parasta antia.

      Poista
  2. Taisimme kokea tämän aika lailla samoin. Minuakaan kirja ei kovin houkutellut, mutta luin sen lopulta ihan mielelläni. Silti: jännityskirja joka ei jännitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä hyvin tahmaisesti sain luettua loppuun... Lopussa onneksi alkoi jo tapahtuakin. Silti vähän ihmettelen tuota jännityskirjan leimaa, itse kun en kokenut kirjaa oikeastaan ollenkaan sellaiseksi. Joten samaa mieltä olen toteamuksesi kanssa :)

      Poista
  3. Ihana tuo Katjan kommentti; "Silti: jännityskirja joka ei jännitä." :D Mulle tää oli selkeästi positiivisempi lukukokemus, mutta ei todellakaan mitään verrattuna Sisareen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katjan toteamus on hyvä, allekirjoitan :D Monille tämä on ollut kyllä selkeästi parempi lukukokemus, ja hyvä niinkin ;) Minä pidin muuten enemmän Mitä jäljelle jää -kirjasta :)

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥