perjantai 16. syyskuuta 2016

Maja Lunde: Mehiläisten historia

Maja Lunde: Mehiläisten historia
Tammi 2016
Suomennos Katriina Huttunen
Kansi iStockphoto
Norjankielinen alkuteos Bienes historie, 2015
Arvostelukappale kustantajalta

"Sata vuotta toisen maailmansodan loppumisen jälkeen maapallo, nykyajan ihmisen koti, ei enää ollut paikka, jossa olisi voinut asua miljardeja ihmisiä. Vuonna 2045 maapallolla ei ollut mehiläisiä."

Vuonna 1852 englantilaisen suurperheen isä William on haudannut tieteelliset haaveensa ja kunnianhimonsa normaalin arjen pyörittämiseen, ja hän kokee epäonnistuneensa täydellisesti. Kun hän kiinnostuu mehiläisten kasvatuksesta, alkaa uinunut kunnianhimo herätä henkiin ja tieteellinen tutkimus saa hänestä otteen.

Vuonna 2007 amerikkalaisen mehiläistarhaajan Georgen suurin toive on saada ainoasta lapsestaan työnsä jatkaja, mutta haave näyttää romuttuvan poikansa kiinnostuksen kohteen olevan aivan muualla kuin mehiläisten parissa. Toiveet jatkamisesta näyttää muultakin kantilta huolestuttavilta, sillä samaan aikaan mehiläiskuolemien aalto pyyhkäisee koko maailman. Mihin mehiläiset kuolevat?

Vuonna 2098 mehiläisiä ei enää ole. Maailma on kokenut luonnonkatastrofin, eikä ihmisiä enää ole maapallolla niin paljon kuin ennen. Ja he ketkä ovat, taistelevat elämästään sillä toivoa ei tunnu olevan. Kiinalainen Tao kuitenkin toivoo pojallensa parempaa elämää kuin mitä hänellä itsellään on: hedelmäpuiden pölyttäjänä kun mehiläisiä ei työhön enää ole. Taon elämä järkkyy pahasti kun poika sairastuu ja hänet viedään pois. Miksi Tao ei pääse miehensä kanssa katsomaan lastaan?

Ja yllättäen, kaikki kolme tarinaa kiertyy lopulta yhteen.

Kirja käynnistyy hyvin, ja se imaisee mukaansa. Asetelma on hyvin kiehtova ja se vetää puoleensa. Puolessa välissä kirjaa imu alkoi kuitenkin heiketä, ja loppua kohti sen kiinnostavuus lässähti pahasti. Ja se on todella harmi, sillä olisin nähnyt kirjassa potentiaalia paljon parempaankin ja ennen kaikkea suurempaa sanomaan. Yksi suurin syy pettymykseen oli henkilöhahmojen suoranainen epäkiinnostavuus. Oli vaikeaa samaistua henkilöihin jotka jäävät etäisiksi ihan jo siitäkin syystä että luvut olivat melko lyhyitä. Ja muutenkin, on vaikeaa ymmärtää ihmistä joka ei osaa käsitellä pettymyksiä eikä sellaista, joka on mielessään luonut tulevaisuuden kuvan perijänsä harteille joka ei ole kiinnostunut siitä.

Myös loppujuonen selviäminen on lukijalle pettymys, sillä sen kyllä arvaa ennen kuin kirja päättyy. Kuin myös sen kuinka nämä kolme tarinaa yhdistyvät. Lunden maalaava kuva tulevaisuudesta on ontuva ja epäuskottava, enemmänkin vain toteava eikä selittelevä. Ja niin, tällä kertaa jäi taas todella ihmetyttämään kannen kehut.

Mehiläisten historia ei onnistunut säväyttämään, ja olemaan sitä mitä kannen kehut antoivat ymmärtää. Samoilla linjoilla ovat olleet myös Laura ja Katja.

6 kommenttia:

  1. Nuo hahmot kieltämättä oli hurjan tylsiä - ja stereotyyppisiä! Voi että, maanviljelijä/käsityöläinen/yrittäjä/mehiläishoitaja, joka haluaa poikansa jatkavan työtään, mutta perijä ei innostukaan, kuinka kekseliästä. Etenkin kun tarina ei tähän antanut mitään uutta, käsitteli sen juuri niin kliseisesti kun käsitellä voi.

    Mutta joo, tätä pettymystä on nyt ollut paljon ilmoilla suomalaisisa kirjablogeissa, niin paljon, että kiinnostaisi oikeasti tietää miten tämä kotimaassaan on niinkin suurta suosiota saanut. Millä meriiteillä tämä on myynyt niin hyvin? Vai onko norjalaisilla vaan hurjan erilainen kirjallisuusmaku? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni ainakin nousi välillä suoranainen inho hahmoja kohtaan, varsinkin William oli niin onneton tapaus että teki mieli parkua ja toisaalta potkaista persuksille. Heh.

      Siis minä ihmettelen myös tätä kirjan suosiota! Norjasta kun tulee oikeasti hyvää kirjallisuutta niin mitä ihmettä tämä nyt sitten on... Toisaalta todella kurjaa teilata kirjaa näin rankasti mutta kun lukee niin paljon hyviä ja loistaviakin kirjoja, on myös tasokin korkealla.

      Poista
  2. Sama juttu, minuakin harmitti, ettei kirja oikein toiminut. Aineksia tässä olisi ollut vaikka mihin, mutta kokonaisuus enemmänkin ärsytti. Mutta jotain hyvää: tätä seuranneet luettavat ovat tuntuneet sitäkin paremmilta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Varsinkin kun tämän jälkeen luki Kirkkauden, selvisi lopullisesti se että tämä kirja ei ollut onnistunut.

      Poista
  3. Äsh, minulla odottaa tämä edelleen lukuvuoroaan, mutta näiden arvioiden myötä oma kiinnostukseni hiipuu... vaan mitä jos minä olenkin se, joka tästä pitää? Haha, no katsotaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on vaikeaa nähdä sinun tästä pitävän, mitä vähääkään olen tässä viime vuosina kirjamakuasi seuraillut :D Mutta koskaanhan en voi sanoa ei koskaan.

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥