Charlaine Harris -painotteinen viikko

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut todellista muutosten aikaa elämässäni, kun vuoteni alkoi työpaikanvaihdoksella. Se toi uutta energiaa ja sai vuoden käynnistymään mitä mahtavimmalla tavalla mutta toisaalta se on vaatinut myös veronsa. Koska kaikki asiat ovat olleet niin uusia, olen monesti iltaisin rojahtanut sänkyyn rättiväsyneenä ilman että olisin jaksanut keskittyä lukemiseen. Kirjastosta valikoituikin mukaan Charlaine Harrisin kaksi uusinta suomennettua kirjaa Verta sakeampaa ja Veren perintö. Näiden kanssa olen päässyt mukavasti rentoutumaan ja saamaan hieman vastapainoa hetkiselle arjelleni.

Tällä kertaa päädyin esittelemään nämä kirjat yhteisessä postauksessa luettuani nämä niin peräkkäin, ja koska kirjalijakin on sama.

Verta sakeampaa

Sookien elämässä tapahtuu taas, kun Jason muuttuu täydenkuun aikaan ihmispuumaksi. Samalla kun Sookie miettii veljeään, ottaa sala-ampuja paikalliset kaksiluontoiset maalitauluksi, ja Jason joutuu epäilysten kohteeksi. Sookien haave rauhallisesta elämästä ei näytä käyvän toteen, kun myös Sookie kohtaa aseenpiipun ja Debbie Peltin kohtalo kummittelee taustalla.
Jotain uutta mieskuvioihin syntyy, kun Sookie tapaa Quinnin, komean ihmistiikerin, joka tuntuu tyystin erilaiselta kuin aiemmat suhteet vampyyreihin tai nyt kovasti kiukuttelevaan Alcideen.

Tässä kirjassa päästään tutustumaan hieman ihmissusien maailmaan, mutta muuten kirja ei juurikaan juonellaan juhlinut. Tapahtumia pystyi ennalta- arvaamaan, ja Sookien ongelmat liittyivät oikeastaan miehiin tai silloin tällöin esiintyvään ajatukseen Debbie Peltin kuolemasta.



Veren perintö

Erikoiset tapahtumat ja vaaralliset tilanteet eivät näytä jättävän Sookieta rauhaan edes treffien ajaksi, kun Sookie ja Quinn joutuvat ihmissusien hyökkäyksen kohteeksi. Tapaus on erikoinen ja saa pohtimaan kuka Sookien perässä tällä kertaa on.Yhteinen aika Quinnin kanssa tuntuukin jäävän kovin lyhkäiseksi, kun Sookien on määrä käydä kuolleen serkkunsa Hadleyn asunnolla tutkimassa jäämistöä, ja tapaamassa itse New Orleansin vampyyrikuningatarta. Tässä kirjassa tapahtumien paino onkin muualla kuin tutussa Bon Tempsissa, ja se tuo mukavaa vaihtelua. Lisäksi kirjassa on paljastus Sookiesta, mutta myös Billistä, mikä saa Sookien suunniltaan.

Muutaman kerran kirjaa eteen päin luettuani jouduin hämmennyksen valtaan. Tuntui kuin osa tapahtumista olisi jäänyt jollain tavalla välistä, ja jouduinkin useaan kertaan tarkistamaan, että juuri tämä osa on jatkoa Verta sakeampaa -teokselle. Kirjamielellä -blogista selvisikin, että kirjan  tapahtumat nojaavat osittain Harrisin kirjoittamaan novelliin A Touch of Dead . Sen tapahtumat ovat  ajallisesti tämän ja edellisen kirjan välissä, joten lukija joutuu kestämään muutamia aukkoja.Hmm, hyvin erikoista näin lukijan näkökulmasta, mutta liiaksi se ei lukukokemusta häirinnyt.

Molempia kirjoja lukiessa huomaa, että Harrisin pääpaino on ihmisissä ja ihmissuhteiden kuvaamisessa. Monet tapahtumakohtaukset ovat hyvinkin nopeasti kerrottu, kun taas arkipäiväisiin puuhiin tuntuu tekstitilaa riittävän. Lisäksi Sookiella menee taas kerran miesrintamalla lujaa, ja Sookie selviytyy jokaisesta kohtauksesta muutamilla naarmuilla.

Vaikka Sookie minua hahmona toisinaan hieman ärsyttää, on kirjojen lukeminen minulle kuitenkin aina viihdyttävä lukukokemus, ja mitä ilmeisemmin hyvin koukuttavakin kun haluan näitä aina uusien osien ilmestyessä lukea :)