tiistai 10. tammikuuta 2012

Paulo Coelho - Alef


" Minun pitäisi olla onnellinen: menestyn hyvin ammatissani joka on maailman vaikeimpia, olen ollut naimisissa rakastamani naisen kanssa kaksikymmentäseitsemän vuotta, olen terve, ympärilläni on ihmisiä joihin voin luottaa, ja saan aina lämpimän vastaanoton lukijoiltani kun tapaan heitä kadulla. Oli aika jolloin tuossa kaikessa oli riittämiin, mutta näinä kahtena viimeisenä vuotena mikään ei tunnu tyydyttävän minua."

Alef vie lukijan Trans- Siperian junaan, matkalle, jolle Coelho lähtee etsimään uutta energiaa elämäänsä. Etsiessään tietä henkiseen uudistumiseen, päättää hän aloittaa alusta. Coelho tapaa Hilalin, naisen jota rakasti edellisessä elämässään yli 500 vuotta sitten. Tuolloin Coelho petti naisen tavalla, joka yhä estää häntä löytämästä aitoa onnea. Yhdessä he sukeltavat alefiin, ja aloittavat mystisen matkan ajassa ja tilassa ja oppivat rakkautta, anteeksiantamista ja rohkeutta kohdata elämän väistämättömät haasteet.

Coelho kirjoittaa taitavasti, ja pitää lukijan otteessaan. Rohkeutta ja uskoa unelmiin löytyy tästäkin kirjasta. Coelholla on kyky kertoa elämän suuria viisauksia ja totuuksia yksinkertaisesti, sen tärkeää sanomaa unohtamatta.

Coelho tuntuu olevan kirjailija, joka jakaa teoksillaan mielipiteitä. Henkilökohtaisesti Coelho on kuulunut minulla aina lempilukemistooni, mutta koska viime aikojen teoksissa päähenkilönä on ollut kirjailija itse, on se minusta syönyt tarinalta hieman sitä tuttua "taikaa", joita edellisissä teoksissa on ollut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥