keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Hisham Matar - Erään katoamisen anatomia

Hismah Matar (Anatomy of a Disappearance) WSOY 2013. 
Suomennos Minna Kumpulainen, kuva Stephen Simpson / Getty Images
"En näe isääni kun katson peiliin, mutta tunnen hänet sisälläni, aivan kuin hän kiemurtelisi paidassa joka on hänelle hiukan liian pieni. Isääni on aina ympäröinyt salaperäisyyden verho, silloinkin kun hän oli läsnä. Pystyn melkein kuvittelemaan millaista olisi ollut, jos isä olisi lopulta nähnyt minut vertaisenaan, ystävänään. Melkein, mutta en ihan."
Nurin äiti kuolee pojan ollessa vielä nuori ja jää yksin isänsä kanssa asumaan Kairon taloon. Nurin ja isän suhde on vaikea ja etäinen. Lomamatkallaan hotellin uima-altaalla Nuri kiinnittää huomiota naiseen keltaisessa uimapuvussa, eikä saa Monasta tarpeekseen. Nuri voisi ikäeron vuoksi olla Monan oma poika, mutta ajattelee tätä silti lakkaamatta, pakonomaisesti. Käy kuitenkin niin, että Nuri huomaa pian olevansa kolmas pyörä isän mennessä naimisiin Monan kanssa. 
Nuri toivoo palavasti, että tulisi hetki jolloin saisi olla Monan kanssa kahden, ilman isää. Toive toteutuukin traagisella tavalla, sillä isä katoaa jälkiä jättämättä. Vuosien saatossa pojasta muotoutuu mies, joka saa etäisen isänsä arvoituksellisesta elämästä totuudenpalasia, ja omalle elämäntarinalleen uudet perustukset.
Erään katoamisen anatomia on Matarin toinen teos ja se on julkaistu WSOY:n Aikamme kertojia -sarjassa. Matar on aikaisemmin julkaissut In the Country of Men -kirjan joka on saanut useita palkintoja. Teos on mukavan lyhyt (210 sivua), ja sen lukeekin nopeasti. Luvut ovat lyhyitä ja teksti ytimekästä, näin lyhyessä kirjassa on hankala jaaritellakaan.
Kirjan vahvuus on sanoissa joita ei sanota ääneen, kuten takakannessa hienosti ja osuvasti ilmaistaan, mutta jotenkin olisin kaivannut enemmän. Jäi tunne, että herkässä iässä olevan pojan ongelmallinen tilanne esimerkiksi äitipuolensa Monan kanssa vain jäi, unohtui. Vaikka Nurin syvimpiä tunteita ei lukijalle täysin tarjoillakaan, on isän poissaolo aina läsnä, eikä epävarmuus isän tilanteesta jätä koskaan rauhaan. Isän kohtalo jää auki niin Nurille kuin lukijallekin, ja epävarmuus näkyy mielipiteenkin muodostumisesta. Pidin tästä, mutta en ihastunut. Mietin, että pitäisikö minun lukea tämä uudestaan, saisinko tästä irti vielä jotain mitä en ensimmäisellä lukukerralla saanut?  Mielenkiinnolla jään odottamaan muiden mielipiteitä kirjasta!
Kirjan on lukenut englanniksi aikaisemmin Satu. 

5 kommenttia:

  1. Katoamisen anatomia, mikä herkullinen sanapari.
    Kuulostaa mielenkiintoiselta, erityisesti tuo isän kohtalon epämääräisyys -elokuvissahan "avoin loppu" ja tulkinnanvaraisuus ovat hekumallisia, mutta en nyt muista äkkiseltään olisinko moista kirjaa koskaan lukenut.

    VastaaPoista
  2. Ja minä taas olen odottanut arvioita tästä jotta osaisin päättää, otanko lukuun. Hmm. Voisin ottaakin :)

    VastaaPoista
  3. Disa, nimi on kirjalle hyvä! Täytyy tunnustaa että itse olen vähän huono hyväksymään avoimia loppuja ja saa aina aikaan ristiriitaisia tunteita.

    Annika, tämän lukee todella nopeasti ja kaipaankin muiden arvioita tästä. Joten jos vain maltat, ota lukuun :)

    VastaaPoista
  4. Kirjan voisi valita lukemiseksi tosiaan ihan nimen perusteella. Tarina kuulostaa myös ihan kiinnostavalta, mutta en tiedä onko tarpeeksi kiinnostava lukemista ajatellen. Ehkä?

    VastaaPoista
  5. Kiva lukea mielipiteesi tästä! Vähän jäi myös tuollainen "jäiköhän tästä nyt jotain saamatta irti" -ajatus. Isän poissaolon ainainen taustalla vaikuttaminen oli kyllä hienosti saatu aikaan.

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥