tiistai 20. tammikuuta 2015

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
Like 2012


Kun kyyhkyset katosivat on kirja, josta on yllättäen aika vaikea kirjoittaa. Mietin nimittäin pitkään, tuonko kirjaa blogiin ollenkaan: minä kun luin kirjan vähän väkisin.

Minun piti lukea kirja heti sen ilmestyessään, mutta sitten kävi niin, että aloin arkailla lukemisen suhteen. Olihan Puhdistus ollut aikoinaan niin mieleenpainuva lukukokemus että luettuani muutamia Kyyhkysiin pettyneitä arvioita, lykkäsin lukemista myöhemmäksi. Lisäksi kirja oli kyllästymiseen saakka esillä mediassa että lopulta suurin mielenkiinto kirjaa kohtaan katosi. Nyt kun haastoin itseäni lukemaan oman kirjahyllyni lukemattomia, sai kirja vihdoin lukuvuoronsa.

Kun kyyhkyset katosivat on kahdessa aikatasossa etenevä Viron lähihistoriasta kertova teos. Tarina yhdestä huonosta avioliitosta, ihmisten peloista, vaikenemisesta ja ilmiannoista, valheesta. Kaikki edellytykset siis hyvään lukuelämykseen, mutta totta puhuakseni olen vieläkin vähän epävarma mitä luin. En oikeastaan enää muista.

Kirja ei yllä missään vaiheessa Puhdistuksen tasolle. Siinä missä Puhdistus vei heti mukanaan, ei tämä tuntunut missään vaiheessa lähtevän käyntiin vaikka tokihan se koko ajan eteni. Ja sitten se olikin jo loppu. Kirjaa oli jotenkin hirveän raskasta lukea. Luin kirjaa suhteellisen monta päivää ja yritän nyt miettiä miksi en tälle lämmennyt.

Yksi syy on ainakin se, että minua kiinnostaneet hahmot eivät saaneet niin paljon tilaa kuin olisin halunnut. Varsinkin naiskohtalot olivat sellaisia joista olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Toisekseen koin lukemisen melko raskaaksi ja jouduin pysähtymään välillä miettimään mitä tapahtuu ja kenestä puhutaan. (Tämä saattaa toki kertoa enemmän kuitenkin lukijasta kuin kirjasta itsestään.)
Lisäksi tuntui siltä, että niin moni asia sai vain pintaraapaisun. Palanen sieltä, palanen täältä.

Tämä kirja ei nyt kertakaikkiaan tarjonnut minulle sellaista lukuelämystä kuin olin toivonut, se ei vain sytyttänyt. Ja suurimman osan lukemastani olen oikeastaan jo unohtanutkin. Suurin hypetys kirjan ympärillä on kuitenkin laantunut, joten en kuitenkaan kokenut että ennakko-odotukset olisivat olleet liian korkealla kuin jos kirjan olisi lukenut heti sen ilmestyessä. Kun kyyhkyset katosivat ei ollut minun kirjani.

On hienoa, että Oksanen kirjoittaa Viron historiasta. Tuntuu että aiheesta ei hirveästi ole kirjallisuutta, ja että tuosta miehitetystä ajanjaksosta on vaiettu vaikka tuo pieni kansa on kokenut ja kärsinyt paljon. Eikä heidän itsenäisyydestäkään kovin kauaa ole. Oksanen tuo todella tärkeän ajanjakson historiassa kaikille luettavaksi. Kirja on oikeastaan juuri nyt tässä maailmantilanteessa hyvinkin ajankohtainen.

Kun kyyhkyset katosivat on jälleen yksi kirjahyllyni lukemattomista kirjoista (huomaatteko muuten miten hyvin haaste on lähtenyt kohdallani käyntiin?), ja tilanne on nyt 3/10.

7 kommenttia:

  1. Tämä ei ollut minunkaan kirjani.

    VastaaPoista
  2. Hommasin kirjan viime kesänä suomireissulla. Olen lukenut kaikki Oksasen romaanit, joten minulle oli itsestäänselvyys, että tämänkin luen jossain vaiheessa. En ole tosin vielä saanut siihen tartuttua. Pakko tunnustaa, että monet blogijutut, jotka olen kirjasta lukenut, eivät ole oikein houkutelleet kirjaan tarttumaan. Toki Kyyhkyset kuitenkin luen, mutta odottelen sopivaa hetkeä ja mielentilaa. :)

    Ehkä eniten minua huolettaa mahdollinen sekavuus. En pidä sekavista kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä koin kirjan sekavaksi. Voi olla vähän epäreilua verrata kirjaa Puhdistukseen, koska onhan kyseessä kaksi aivan eri kirjaa, mutta koska Puhdistus kertakaikkiaan oli niin hyvä, oli tämä pettymys.

      Mutta toivottavasti sinä kuitenkin kirjasta tykkäät, tämähän on vain minun mielipiteeni :)

      Poista
  3. Puhdistus oli niin huikea, että Kyyhkysten kohdalla odotukset olivat todella korkealla. Ei tämäkään minusta huono ole mutta todellakin kovin raskas lukea.

    VastaaPoista
  4. Minäkään en tykännyt tästä, Puhdistus on yksi parhaita lukemiani kirjoja ja tämä oli sitten ihan kamala. Puuduttava, sekava ja raskaslukuinen.

    VastaaPoista
  5. Hienoa, että sait kahlattua kirjan loppuun. Itse koitin lukea kirjaa, kun sain sen rinkikirjana tuolla bookcrossing-puolella käsiini, vaan heti alkuun haaste tuntui työläältä. Sitten jäi kuitenkin harmittamaan asia, että en silloin lukenut kirjaa. No, lainasin sitten tämän äänikirjana kirjastosta ja niin sain kuin sainkin tarinan päätökseen, kuuntelemalla :)

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥