keskiviikko 17. elokuuta 2011

Riikka Pulkkinen - Raja

Aloitin Pulkkiseen tutustumisen lukemalla Totta -romaanin. Totta ei täysin vakuuttanut, kuitenkin monien kehotuksesta tartuin Rajaan, onhan Rajaa kehuttu hurjasti ympäri median ja kirjailija ollut julkisuudessa paljon esikoisromaaninsa suosion myötä.

Kirjassa kerrotaan neljän ihmisen elämää. Anja on keski-ikäinen kirjallisuuden professori, joka on antanut  Alzheimerin tautia sairastavalle miehelleen lupauksen auttaa tätä kuolemaan sitten kun mies ei enää muista. Anjan siskon tytär Mari on lukion ensimmäisellä luokalla ja rakastuu äidinkielenopettajaansa Julianiin. Julian vastaa Marin tunteisiin ja rajat alkavat hämärtyä. Äänessä on myös Julianin esikouluikäinen tytär Anni, joka tarkkailee sivusta aikuisten touhuja.

Kirjassa oli muutama häiritsevä asia, josta on pakko puhua.

Ensinnäkin 16-vuotias Mari.
Omasta lukioajastani ei ole niin pitkä aika ettenkö vielä muistaisi lukionmeininkiä, bileitä ja sen sellaista. Kukaan ei missään vaiheessa puhunut "Iik siis mä en kestä kun tänään on ne bileet ja sit siel on niit poikii". Tai että kenenkään tytön elämäntehtävä oli päästä neitsyydestään keinolla millä hyvänsä. Marin hahmoon ja maailmaan oli ympätty jotenkin kaikki ääripäät; pakko oli kokeilla kun muutkin, nolostuttavia kokeiluja poikien kanssa, viiltely ja rintatoppaukset. Varsinkin Marin ja hänen parhaan ystävänsä keskustelut menivät paikoitellen niin yli hilseen että meinasin ulvoa myötähäpeästä.
En siis todellakaan allekirjoita lukiolaisia tuollaisiksi. Ehkä koulujen meiningeissä on eroja, omassa lukiossani meno ei kuitenkaan ollut noin kärjistettyä. Tai sitten olen jo niin vanha ;)

Toisekseen  Anni, äidinkielenopettaja Julianin tytär. Kun ottaa huomioon että kyseessä on esikoululainen, on kirjailijalla saattanut unohtua minkä ikäinen esikoululainen todella on. Vaikeaa kuvitella että hän osaa/pystyy keittämään perunoita, joka tarkoittaa automaattisesti lieden käyttöä. Voihan tämä toki olla mahdollistakin, hurjalta se kuulostaa näin lapsettomankin mielestä.
Lisäksi tytön ajatukset: " Anni ajattelee vielä nopeasti ruskeahiuksista tyttöä jolla oli kaunis takki ja ihanat silmät, sellaiset silmät jotka Anni haluaa sitten kun kasvaa isoksi. Anni ajattelee nopeasti sitä kuinka tyttö on ollut autossa, kuinka isä on katsonut tyttöä, puhutellut tätä. Nopea ajatus josta äiti saa ottaa kiinni, jos haluaa. Mutta äiti ei tartu ajatukseen, ja Anni ajattelee että ehkä äiti ei haluakaan tietää, ei halua riittävän paljon." (s.180-181). Aika syvälliset ja runolliset ajatukset ja havainnot noin nuoreksi, eikö?

Julianin ja Marin suhde aiheena on aika raju, aika moni varmaan kuitenkin tunnustaa olleensa nuorena ihastunut johonkin opettajaan, mutta joka on ajan kuluessa haalistunut ja muuttunut mukavaksi muistoksi. Kirjassa suhde kuitenkin kehittyy vähän turhankin nopeasti, Julian vastaa melkein heti Marin tunteisiin ja pian ollaankin pimeässä luokkahuoneessa suljettujen ovien takana. Suhde ei tunnu kovin uskottavalta.

Lisäksi sekä Julianin teko Maria kohtaan että Anjan teko miestään kohtaan jää ikään kuin ratkaisemattomaksi, ja jää tunne, että he molemmat selviävät tilanteistaan kuin koira veräjästä.

Tämä kirja jakaa varmasti mielipiteitä, itse olen sitä mieltä että tämä oli parempi kuin Totta, mutta siltikään en laskisi tätä parhaimmiksi lukemikseni kirjoiksi, tämä kun sain pitkästä aikaa minussa aikaan silkkaa ärsyyntyneisyyden tunnetta mitä harvoin kirjaa lukiessa itsessäni huomaan.

4 kommenttia:

  1. Minä tykkäsin sekä Totasta että tästä tosi paljon ja Pulkkinen onkin ihan suosikkikirjailijoitani. Mutta nämä ovat jakaneet mielipiteitä;)

    VastaaPoista
  2. Minä pidin enemmän Totasta, mutta pidin toki Rajastakin. Tässä kirjassa minua häiritsivät aika lailla samat asiat kuin sinuakin. Olen itse pienen eskaritytön äiti ja Annin tarina tuntui kaikin tavoin epäuskottavalta, joskin koskettavalta.

    VastaaPoista
  3. Sanna: on totta että niinkin vahva teos kuin Raja, jakaa mielipiteitä:)

    Katja: Itse huomaan kirjassa että jos jokin asia alkaa jossain vaiheessa häiritsemään, on hankala saada sitä enää taustalle ja juuri esimerkiksi Annin kertomus tuntui paikoitellen niin epäuskottavalta että sitä oli vaikea tavallaan "antaa anteeksi".

    VastaaPoista
  4. Hieno kirja hienolta kirjailijalta! Sain tämän luettua vasta nyt ja
    Googlailemalla Rajaa päädyin blogiisi. Hyvä ja perusteellinen arvostelu!

    Julianin ja Marin suhde ajaa lukijan epämukavuusalueelle. Seksikohtaukset saavat aikaan tirkistelijäfiiliksen, ja koko ajan on mielessä toiminnan laittomuus. Kaikki kirjailijat eivät näin intensiivistä tunnelmaa pysty luomaan, siksi tämä piti lukea lähestulkoon yhteen putkeen.

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥