sunnuntai 14. elokuuta 2011

Elina Hirvonen - Että hän muistaisi saman

Olin muutaman ylistävän kirjoituksen lukenut jo aikoja sitten Hirvosen esikoisromaanista, ja nyt vihdoin päätin sen lukea. Kirja on monikerroksinen kuvaus Annan elämästä, jossa valotetaan mielisairaan veljen elämää, Annan perheen sekä Yhdysvaltalaisen poikaystävän lähihistoriaa. Kirja kuvaa miten edellisten sukupolvien kokemat sodat ja lähihistorian varjot kulkevat ihmisten mukana ja vaikuttavat heidän elämiinsä.

Hirvosen esikoisromaani on laajasti kehuttu ja ollut kansainvälisestikin esillä, jopa arvovaltainen The New York Times -lehti nosti kirjan sunnuntainumeronsa kanteen. Teos valittiin myös Finlandia palkintoehdokkaaksi vuonna 2005.

Itse tartuin kirjaan ajatellen sen olevan sopivaa kesäpäivän lukemista jo pelkästään sen lyhkäisyytensäkin vuoksi. Lukutunnelmani oli kuitenkin suurimmaksi osaksi ahdistunut; kaikilla henkilöillä oli paha olla, heidän perheillään oli paha olla ja kerronta niin monikerroksista että koska välillä pidin lukemisesta taukoa, olin välillä hieman hukassa. Kieli oli hienoa, vaikka itse pidän enemmän hieman yksinkertaisemmasta kirjoitustyylistä. Itse olin jollain tavalla kuitenkin hienoisesti pettynyt, samoin kävi myös Kauimpana kuolemasta -teoksen kohdalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥