perjantai 2. elokuuta 2013

Lukujumin selätystä Neiti Etsivän avulla!


Lukujumi pääsi yllättämään pahanlaisesti. Viime aikoina en ole edennyt missään kirjassa alkua pidemmälle, ja olen ollut asiasta levoton ja turhautunut. Mietin mikä tässä jumituksessa voisi auttaa, ja suuntasin kirjahyllylleni. Silmiini osui muutama Neiti Etsivä ja silloin välähti että nyt voisi olla aika vuosien tauon jälkeen tarttua näihin. Kuinka ihanaa ja nostalgista! Nyt näkisin kuinka ajan kuluminen on vaikuttanut, ja miten suhtautuisin yhteen suosikkisarjoistani näin aikuisiällä. Taustalla saattoi vaikuttaa äskettäin Amman pitämä varhaisnuoruuteni parhaat -viikko, jota oli todella kiva seurata.

Olin todella innoissani kun otin käteeni ensimmäisen Neiti Etsivän, ja palasin ala-aste vuosiini. Neiti Etsivänä toimii arvostetun asianajajan Carson Drewin tytär Paula Drew, joka ratkoo erilaisia mysteerejä useimmiten yksin, mutta välillä isänsä ja ystäviensä avulla. Kadonnut testamentti on ensimmäinen Neiti Etsivä -kirja, ja se on kirjoitettu vuonna 1955. Ajan huomaa monissa kohdin, ihmisten puhetyyli on hyvin asiallista ja ilmaisut vanhanaikaisia, myös rahanarvo on eri kuin nykyään. Kummastusta herätti Paulan auto, josta paikoitellen puhuttiin vaunusta. Hmm...
Lisäksi kiinnitin huomiota myös siihen, että alussa Paulaa kuvaillaan vaaleahiuksiseksi, vaikka myöhemmin muistan kyllä Paulan punahiuksisena.

Lukujumini aikana luin seuraavat Neiti Etsivät:

 Neiti Etsivä ja kadonnut testamentti
Neiti Etsivä kummitustalossa
Neiti Etsivä maksaa velkansa

Nämä ovat järjestyksessään kolme ensimmäistä ilmestynyttä Neiti Etsivää. Kirjoja on ilmestynyt yhteensä 105 kappaletta, joka onkin melkoinen määrä! Aina silloin tällöin etsiskelen näitä hyllyyni, netissä Neiti Etsiviä on jonkun verran myynnissä ja sieltä on näitä tullut hankittua.

Kaiken kaikkiaan minusta Neiti Etsivät ovat hyvin viattomia kirjoja, ja näiden lukemisesta tulee vain jollain tavalla hyvä mieli. Se että Paula ratkoo 16- vuotiaana mysteerejä omin päin, ja johtolankoja tupsahtelee sieltä täältä ei ärsytä, vaikka onkin kovin epäuskottavaa. Eihän päälle sataan sivuun liikaa juonta mahdukaan.


Jatkossa kun lukujumi uhkaa painaa päälle, otan lääkkeeksi Neiti Etsivän. Tämähän toimii! Nyt voin nimittäin onnellisena kertoa että on taas kova into ja vauhti lukea, täytyy vain päättää minkä otan seuraavaksi lukuun. Minä vain odotan että saan kirjaston varauslistalta niin pian kuin mahdollista lukuun Pauliina Rauhalan Taivaslaulun. Minun on pakko lukea se!

Mikä auttaa teitä selviytymään lukujumista?


22 kommenttia:

  1. Voi, Neiti etsivät. Juuri eilen kirjoitin lyhyesti, etten itse erityisemmin pitänyt niistä, mutta luin toki. :) Mutta lumujumiin minullakin usein auttaa joku lapsuudesta tuttu ja rakas kirja(sarja).

    Taivaslaulu on huikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistan että ala-asteella luin Neiti Etsiviä todella paljon, kuitenkaan juuri nämä kolme lukemaani eivät tuntuneet tutuilta. Näin vanhempana moni asia pistää erilailla silmään kuin lapsena, mutta päätin heti alussa että en ala vatvomaan virheitä sen enempää. Lukujumiini nämä auttoivat täydellisesti :)

      Poista
  2. Minäkin tykkäsin nuorena Neiti Etsivistä! Muutama oma löytyy jostain kotikotoa. Muistan omistaneeni ainakin Nallekarhujen arvoituksen ja jonkun smaragdiin liittyvän (kannessa oli söpö kissa :-D). Miltäköhän Neiti Etsivät maistuisivat nyt. Melkein pitäisi joskus kokeilla! Hauskaa olisi myös testata, miten nuoruuden Nummelan ponitallit sun muut heppakirjat uppoaisivat.

    Minulla lukujumiin auttaa jokin kevyt ja helppo kirja. Saatan myös lukea paljon aikakauslehtiä kirjan sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tosiaan ole Neiti Etsiviin tarttunut ala-asteen jälkeen kuin vasta nyt, ja oli aika hauska kokemus, suosittelen! :) Lehtien lukeminen on muuten sellainen asia mitä minäkin teen jos en jaksa kirjaan tarttua. Se on tarpeeksi aivot narikkaan :)

      Poista
    2. Ehdottomasti täytyy testata. Tässä olisikin oivallinen teemaviikon tms aihe syksyä tai talvea ajatellen, jolloin kaipaa piristystä. :)

      Poista
  3. Voi että! Tuli nyt niin mieleen syysillat lapsuudessa.. Pitäisikö minunkin hakea jokin Neiti Etsivä kirjastosta, olisi hauska kokeilla pitkästä aikaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä Anni, tämä oli hauska kokemus! :) Ja kirjat ovat tosiaan n.120 sivuisia joten nämä lukaisee hyvin nopsaan.

      Poista
  4. Oih, Neiti Etsivät, ihanaiset! Pari kertaa on jo käynyt itselläkin mielessä, että lainaisin pari Neukkaria muistojen verestämiseksi, mutta päätinkin aloittaa suurimmalla lapsuuden suosikillani Narnian tarinoilla, jonka luin noin kuukausi sitten. (Ja rakastin joka hetkeä.) Mutta varmasti jonkin Neukkarin vielä luen. =D Pitääkin ottaa jokin niistä "pelottavista". =D

    Lukujumi, mikä se on?! =D Täysin utopistinen käsite minulle. (Hän sanoo ja törmää tietenkin heti huomisaamulla valtavaan lukujumiseinään, eikä pääse kiipeämään siitä koskaan yli.) =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Narnia on myös aivan ihana! Nyt halusin kuitenkin lukea hieman lyhyempiä kirjoja, enkä Neiti Etsiviä ole ala-asteen jälkeen lukenut ainuttakaan. Narnia on paremmin muistissa :)

      Loistavaa ettet ole vielää törmännyt valtavaan lukujumiseinään, joka ajoittain blogimaailmassa vallitsee! Lukujumissa en etene, en saa luetuksi mitään ja sellainen olotila on kamala. Nyt on onneksi jumi selätetty :)

      Poista
  5. Olen miettinyt, että uskaltaisinko lukea uudestaan kirjoja, joista lapsena pidin paljon. Pelkään, että lukumuistot menevät pilalle :) En muuten tiennyt, että kirjat ovat noin vanhoja. Ehkä lapsena sitä ei vaan huomannut, tai ei ole jäänyt mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan se on, että se riski siinä on. Mutta jos tarpeeksi asennoituu siihen ettei esimerkiksi Neiti Etsivä ole enää niin pelottavia kuin lapsena, on vähän helpompi lukea eikä tule pettymyksiä. Kyllähän se aika usein kultaa muistot :)
      Nyt kun olen lukenut vielä näitä ensimmäisiä Neiti Etsiviä, huomaa kyllä heti että eivät ole ihan tätä päivää, en minäkään ole ajatellut että sarjaa on kirjoitettu jo 50- luvulta lähtien.

      Poista
  6. Täälläkin huiskuttaa Neiti etsivä -fani. Niitä tuli luettua nuorena paljon ja muistan, että valitsin niitä lainaksi aina kannen perusteella. Niissä oli tosi kiehtovat kannet, tykkäsin kovasti :)

    Minulla lukujumiin auttaa se, että en lue. Jumi menee sitten ohi omia aikojaan, yleensä aika piankin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin valitsin usein kannen perusteella Neiti Etsivän, hih! :) Nyt nämä olivat järjestyksessään kolme ensimmäistä ilmestynyttä Neiti Etsivää, eli tässä tapauksessa en keskittynyt liikaa kansiin, näitä hienompiakin on.

      Erittäin hyvä ja yksinkertainen neuvo lukujumiin! Minähän en tietenkään voinut toimia näin yksinkertaisesti vaan aloin panikoida ja turhautua missä mättää :)

      Poista
  7. Myös minä luin niitä ahkerasti. Kloroformi! Kulta on painavaa! Ja ah, luvut, jotka päättyvät aina huutomerkkiin!

    Lukujumia parantelen usein jollain tarinavetoisella kevyellä jutulla. Viimeksi Nichollsin Sinä päivänä mursi padon. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta oli hauskaa kun niin moni lause päättyi huutomerkkiin! :D
      Kevyt lukeminen on parasta lukujumiin :)

      Poista
  8. Neiti Etsivät oli ala-asteella ja teininäkin ihan parhaita, tykkäsin niistä kovasti. Itselläni oli niitä muutama ja aina jos sairastuin ja kirjaston kirjat oli luettu, tartuin yhä uudelleen niihin samoihin Neiti Etsiviin: Vanhan pitsin arvoitus, Kolibrikukkulan aarre, Kuningattaren hovissa jne. Nykyään olen hamstrannut niitä kirjastojen poistomyynneistä, viimeksi heinäkuun alussa ostin muutaman. Haaveissa olisi aloittaa sarjan lukeminen uudelleen siten, että lukisin kaikki osat, sillä vaikka niitä paljon olenkin lukenut, niin en kumminkaan ihan kaikkia. :)

    Minulla lukujumin selättämiseen auttaa esimerkiksi leffojen katsominen, sillä kun on tehnyt jotakin muuta parina iltana, niin kirjojen pariin on taas ihana palata. En tosin juuri koskaan kärsi lukujumista, *koputtaa puuta*, mutta esimerkiksi varattuina olevien kirjojen eräpäivien painaessa päälle voi joskus tuntua aika lamaannuttavalta, kun ei tiedä minkä lukisi ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä salaa haaveilen myös näiden kaikkien lukemisesta, ehkä jopa omistamisesta. Vaikka kirjoja onkin kevyet 105 kappaletta.. Minulla on tuo Kuningattaren hovissa ja Kolibrikukkulan aarre joita en vielä ole ehtinyt lukea, mutta jossain vaiheessa :)
      Pahinta on kun kirjaston kirjoja on KASA, ja laina-aika päättyy seuraavana päivänä. Yleensä yritän saada lisää laina-aikaa mutta joskus on tyydyttävä tappioon ja palautettava kaikki takaisin kirjastoon...lukemattomina. Ehkä seuraavalla kerralla? :)

      Poista
  9. Neiti Etsivät, eihän, ihanaa! Ja 1955! En todellakaan tiennyt niitä kirjoitetun jo siitä asti... Joskus silloin muinoin pidin kirjaa luetuista Neiti Etsivistä ja taisin ehtiä lukea noin 70 ennen kuin siirryin Tiina-kirjoihin ja siitä taas eteenpäin joihinkin muihin ja lopulta aikuisten kirjoihin... Pitäisi palata takaisin lapsuuden/nuoruuden suosikkeihin. Muistelen kyllä jo lapsena pohtineeni, että Nancy/Paula Drew ei ole kauhean uskottava hahmo, mutta silloin se ei ainakaan häirinnyt. En tiedä häiritsisikö nyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en tiennyt että kirjat ovat noin vanhoja, aina sitä oppii siis uutta :) Mutta oli kyllä ihanan nostalgista palata sarjaan uudestaan! Vielä tänä vuonna muutaman aion lukea, kuitenkin niin helposti menee välipalakirjana. Nyt näin aikuisiällä kiinnitin huomiota siihen kuinka epäuskottavilta tarinan juonenkäänteet tuntuivat, mutta en antanut asian liiaksi häiritä, kyllä nämä silti ovat vain niin ihania kirjoja! :)

      Poista
  10. Neiti etsivä -kirjat olivat suosikkejani silloin joskus :) Pitäisi testata toimivatko vielä aikuisena luettuna.

    Enid Blytonin Viisikot ovat oivallista lukujuminpurkukirjallisuutta. Ei Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -sarjakaan hassumpaa ole tuohon tarkoitukseen :)

    VastaaPoista
  11. Minäkin olen aikoinaan kokeillut lukujumiin Neiti Etsiviä - toimii:) Samoin Nummelan ponitallit. Olenpa yhden Neukkarin lukenut lukumaratonillakin. Olipa mielenkiintoista nähdä tuo Neiti Etsivä ja kadonnut testamentti -kirjan kansikuva, meillä kirjastossa oli aina vain se alkuperäinen versio, vanhahtavine kuvituksineen. Luonnollisestikin minuun iski enemmän nuo "uudet" karkkivärit ja Paula kauniina poseeraamassa:)

    VastaaPoista
  12. Aivan parhaita kirjoja! En usko, että koskaan kyllästyn niihin, olen lukenut koko sarjan (kaikki mitkä siis suomennettu), niin ainakin viiteen kertaan ja nyt oon taas lukemassa niitä. Itselläni on aika moni kirja jo, mutta aika moni viel puuttuu ja nyt oon ettimäs loppuja kokoelmaani, toivottavasti ne jostai löytyy! :) Oon niin koukussa niihin! :) : D

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥