tiistai 3. kesäkuuta 2014

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa
Otava 2009
Suomennos Sari Karhulahti
Kansi Emmi Kyytsönen
Englanninkielinen alkuteos Half of a Yellow Sun

Puolikas keltaista aurinkoa sijoittuu 1960 -luvun Nigeriaan, aikaan ennen maailmaa ravistuttaneeseen Biafran sotaa, mutta myös aikaan ja elämään keskellä sotaa. Kirjan keskiössä on vallankumouksellinen yliopiston opettaja Odenigbo, tämän naisystävä Olanna ja heidän nuori palvelijansa Ugwu. Olanna on uskomattoman kaunis nainen, joka on tottunut miesten ihaileviin katseisiin, korkeaan koulutukseen ja leveään elämään. Muuttaessaan Odenigbon kanssa saman katon alle, hän totuttelee uuteen elämäänsä vaatimattomassa Nsukkan kaupungissa. Samaan aikaan toisaalla englantilainen Richard rakastuu Olannan kaksoissisareen Kaineneen, joka on arvoituksellinen ja täysin erilainen kuin sisarensa Olanna.

Kun Biafran sota sitten puhkeaa, joutuvat he kaikki tavalla tai toisella selviytymään muuttuneissa olosuhteissa, pakenemaan kodeistaan henkensä edestä. Pakolaisleireillä eletään kurjuudessa, nähdään nälkää ja katsotaan kuolemaa silmästä silmään. Sodan, kuoleman ja kauheuksien keskellä jokaisella on kuitenkin haaveena rakkaus, joka jaksaa kantaa ja pitää elämässä kiinni.

Tutustuin Adichieen viime vuonna lukemalla Kotiinpalaajat, joka oli viime vuoden parhaimpia lukukokemuksiani, ja tuolloin kipinä lukea Adichien kaikki kirjat syttyi. Puolikas keltaista aurinkoa oli aivan järjettömän huikaiseva kirja, jonka maailmaan sukelsin heti ja joka on mielessäni vähän väliä. En ymmärrä miksi en ole lukenut kirjaa aikaisemmin! Adichie nousee jälleen tämänkin vuoden parhaimpiin lukukokemuksiini, vaikka kirja on julkaistu jo vuonna 2009.

Miten Adichie sen tekee? Näennäisesti hänen kirjoissaan ei tapahdu mitään kovinkaan nopeassa tahdissa, kerronta on maltillista mutta niin vaikuttavaa, vahvaa ja puoleensa vetävää, että lukemista on vaikea lopettaa. Kirjassa kertoja vaihtelee, mutta kokonaisuus pysyy koko ajan aivan täysin hallinnassa ja Adichie kietoo taitavasti kaikki henkilöt yhteen. Edes se, että kirjassa vaihdettiin välillä ajallisesti taaksepäin ja sitten taas eteen päin, ei vaikuttanut millään tavalla negatiivisesti lukemiseen. Adichie kirjoittaa niin, että tarina tulee iholle, ja Afrikka avautuu lukijan silmien eteen kaikkine väreineen ja makuineen. Sivumäärästä huolimatta mitään ei ollut liikaa, päin vastoin olisin voinut lukea vielä enemmänkin.

Olen aivan hullaantunut Adichieen, kaunis ja lahjakas nainen kirjoittaa niin vahvasti ja kauniisti, että hänen kirjojaan voisi lukea koko ajan. Minulle Adichie edustaa sitä kirjallisuutta, jonka lukemisesta nautin suunnattomasti, ja Adichiessa kulminoituu se, miksi ylipäänsä luen. Juuri siksi, että voisin kokea tällaisen hetken. En voi muuta kuin suositella, lukekaa jos ette ole vielä sitä tehneet.

13 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä huikean hyvä kirja. Ja tämän jälkeen Adichie on kerta toisensa jälkeen osoittanut olevansa huikean hyvä kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todella hyvä kirja. Vielä on lukematta Purppuranpunainen hibiskus, joka minun piti aloittaa alkuvuodesta, mutta en ehtinytkään. Vielä on siis yksi hieno lukukokemus edessä.

      Poista
  2. Mulla on lainassa kirjastosta sekä Kotiinpalaajat että tuo Purppuranpunainen hibiskus, joten eiköhän tämä Adichie-neitsyys kohta ole mennyttä... niin paljon hyvää näistä olen blogeista lukenut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi kyllä kuin suositella, Adichie on aivan loistava. Tuo Purppuranpunainen hibiskus on tosin kyllä minullakin vielä lukematta, mutta aika vahva tunne on että tulen siitä pitämään :)

      Poista
  3. Minäkin olen vallan ihastunut Adichieen! Juuri enää tämä Aurinko-kirja lukematta, muut olen jo hotkaissut. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on siis vielä huikea lukukokemus edessä! :)

      Poista
  4. Komppaan, Puolikas keltaista aurinkoa on todellakin järkyttävän hieno kirja. Yhä minulle se räjäyttävin Adichien kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä on niin hieno kirja että. Kaikista olen kyllä tykännyt, vielä olisi yksi lukematta.

      Poista
  5. Olen lukenut ja huikea on tämä kirja, suosittelen :)

    VastaaPoista
  6. Tämä on toistaiseksi ainoa lukemani Adichie ja pidin kirjasta todella. Ihmettelen ihan, että miksi en ole vielä lukenut kirjailijan muita teoksia. Purppuranpunainen hibiskus on omana ja Kotiinpalaajat lainassa. Luulen, että luen Kotiinpalaajat ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Katja, ehdottomasti luet lisää Adichieta! Uskon että pidät. Tosin minullakin kesti kyllä kauan ottaa tämä lukuun, kun ottaa huomioon koska kirja on julkaistu. Vielä on Purppuranpunainen hibiskus lukematta.

      Poista
  7. Olen lukenut Adichielta kaiken tähän saakka suomennetun - huikea kirjailija, joka uskaltaa tarttua vaikeisiinkin aiheisiin. Mietin uusimman, Kotiinpalaajat kirjan kohdalla tätä ja myös tämän. Olen myös seurannut, miten hän ottaa kantaa Nigerian naisten tilanteen parantamiseksi. Hienoa, että kirjailija käyttää mahdollisuuttaan vaikuttaa asioihin.

    Oletko lukenut jo Purppuranpunaisen hibiskuksen. Se on erilainen - yksilötarina yhteiskunnallisen sijaan, mutta kuvaa hyytävästi perheen sisäistä dynamiikkaa.

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥