Blogin kirjoittajasta ja tämän hetken kuulumiset

Huomasin taannoin, etten ole koskaan kertonut kunnolla ihmisestä tämän blogin takana. Minusta ei löydy oikein kunnon esittelytekstiä, kunhan olen vain bloggaillut. Olen ollut aika arka tuomaan itseäni julkisesti esille internetin ihmeellisessä maailmassa, mutta siinä missä ihminen kasvaa, kasvaa blogikin sen myötä. Näin kypsyi ajatus esitellä itseäni hieman enemmän nykyisille ja uusille lukijoille, ihanaa että kirjajuttuni jaksavat kiinnostaa niin monia!

 

Historiaa 

Olen lukenut aina siitä lähtien kun opin 7- vuotiaana lukemaan. Samanikäisenä sain kirjastokortin, joka alkaa näin 20 vuoden jälkeen olla paitsi hyvin kulunut myös melko antiikkinen. Siinä on vieläkin haalealla havaittavissa seitsemänvuotiaan tytön allekirjoitus haparoivin tikkukirjaimin. Tuosta kortista en luovu koskaan, vaikka pelkään että se alkaa olla elinkaarensa päässä. Toivottavasti ei kuitenkaan vielä pitkään aikaan!

 

Kirjastokortin myötä avautui täysin uusi maailma. Ihastuin kirjastoon ja sen kirjoihin niin palavasti, että reppu vääränä kannoin kirjoja kotiin. Ala-aste aikana olin pitkälti kirjastoauton varassa jonne pystyin itse kävelemään ellen sitten käynyt isäni kanssa lähikirjastossamme. Tuolloin luin enimmäkseen heppakirjoja ja Neiti Etsiviä. Yläasteikäisenä homma oli paljon helpompaa, sillä sitten kirjasto sijaitsikin jo tien toisella puolella. Koulupäivän jälkeen oli ihanaa hautautua kirjaston uumeniin ja niin, tulla kotiin taas reppu täynnä kirjoja. Jälkeen päin yllättää kovasti, ettei itse koulunkäynti kärsinyt juurikaan lukuinnostani, pärjäsin ihan hyvin koulussa vaikka mielenkiinto kohdistuikin oppikirjojen sijaan enemmän muunlaisiin kirjoihin. Vasta lukiossa alkoivat koeviikot tuntumaan tuskaisilta, kun olisi halunnut lukea jotain muuta. Muistan ikuisesti sen hetken kun uusin Harry Potter oli ilmestynyt ja se poltteli ihan järjettömästi mutta kokeisiin oli luettava ensin. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että yksi rinnakkaisluokkalainen tyttö luki kokeiden välissä Potteria samalla kun itse kärvistelin! Mutta voi sitä onnea sitten kun sai alkaa luvan kanssa lukemaan Potteria.

 

Kuinka blogi sai alkunsa?

 

Vasta Ammattikorkeakoulussa huomasin kuinka vähälle lukeminen oli lapsuuden ja nuoruuden ajoista jäänyt. Kaipasin kirjojen maailmaan kovasti, mutta opiskelut, projektit ja kolmivuorotyö veivät kaiken aikani. Opinnäytetyön jälkeen putosi raskas taakka harteilta, ja keskitin tarmoni täysin muihin asioihin. Tässä vaiheessa olin jo löytänyt kirjablogien maailman ja ajatus omasta blogista kypsyi. Ja tällä tiellä olen edelleen, keväällä 2011 päivänvalon nähnyt blogi on osa elämääni vahvasti.

 

Siinä missä kirjastokortti avasi pienelle tytölle täysin uuden maailman, teki kirjablogimaailma saman minulle uudelleen vanhempana. Rakkaus kirjoihin ei koskaan sammunut elämän muuttuessa, ja kirjablogien myötä olenkin löytänyt paitsi paljon hienoa luettavaa, myös saanut uusia näkökulmia lukemiseen. Ennen kirja tuli luettua, mutta nyt voin lukemisen jälkeen jakaa kokemukseni muiden kanssa ja käydä keskustelua. Kirjoista saa nykyään niin paljon enemmän irti kun on löytänyt kirjablogimaailman, oman heimonsa. Muutaman kirjabloggaajan olen tavannut livenäkin ja on aivan mahtavaa saada blogille kasvot ja tutustua samanhenkisiin ihmisiin.

 

En työskentele kirjojen tai kirjallisuuden parissa, vaikka se haave aina toisinaan esille pulpahtaakin. Koulutukseni on täysin toiselta alalta. Kirja-arvioni ovat siis täysin harrastelijamaisia, onhan blogikin minulle harrastus eikä työ. Kirjat ovat minulle vastapaino kaikelle muulle elämälle, pakopaikka arjen keskellä.

 

 

 

Mitä minulle sitten kuuluu juuri nyt? 

 

Tällä hetkellä elämä on melkoisessa murroksessa, kun helmikuussa saamme esikoisemme, tulevan pienen lukijan. Tämä muutos on jo näkynyt täällä bloginkin puolella ajoittaisena hiljaisuutena. Yritän olla ottamatta turhaa stressiä siitä, etten kykene pysymään samassa tahdissa lukemisen suhteen kuin ennen. Ja kirpun maailmaantulon jälkeen tahti hidastuu varmasti vieläkin enemmän. Miltä vuosi 2015 sitten näyttääkään blogin osalta jää nähtäväksi. Yritän tietenkin lukea aina kuin mahdollista, ja voi olla että innostun lukemaan lastenkirjojakin, kuka tietää. Päivä kerrallaan kuitenkin mennään.

 

Varmaa on kuitenkin, etten lopeta lukemista enkä bloggaamista. Blogi elää kirjoittajansa mukana, ja joskus tulee hiljaisempia kausia. Näin rakasta harrastusta on vaikea edes lopettaa, mitä ihmettä minä sitten tekisin?

 

Loppuvuodesta aion vierailla Helsingin kirjamessuilla, lukea muutaman syksyn uutuuden ja saada loppuun pari keskeneräistä kirjaa. Lisäksi jään odottelemaan Finlandia -ehdokkaita ja arvailemaan voittajaa. Yritän tietenkin myös lukea mahdollisimman monta Finlandia -ehdokasta. Lisäksi aion tehdä muuttoteknisiä toimenpiteitä, sillä kirjastohuoneeni muuttuu nyt lastenhuoneeksi, ja kirjahylly muuttaa olohuoneeseen. Iso kirjaprojekti siis tiedossa, mutta mikäs sen ihanempaa kuin hypistellä ja järjestellä kirjoja? Lisäksi aion nauttia joulukuusta täysin rinnoin, sillä pidän lomaa koko kuukauden! Viime vuonna intouduin pitämään jouluviikon, ja tänäkin vuonna aion varmasti tuoda joulukirjoja blogiin. Rakastanhan joulua yli kaiken.

 

Toivottavasti tämä pieni esittely avasi edes hieman ihmistä blogin takana ja helpottaa uusien lukijoiden mukaan tulemista.

 

Kirjaisaa loppuvuotta kaikille!