keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Karin Slaughter - Yli rajan

Karin Slaughter - Yli rajan (Fallen 2011) Tammi 2013.
Suomennos Annukka Kolehmainen
Kansi Markko Taina


Voi hyvänen aika sentään kuinka dekkari noviisia viedään! Leenan ja Annikan innoittamina sain juuri päätökseen Slaughterin uusimman, Yli rajan, johon kannen mukaan uuden lukijan on helppo hypätä mukaan. Ja minähän hyppäsin!  Tapahtumat alkavat heti edetä sellaisella vauhdilla ja ryminällä että lukijana ei auta muuta kuin paahtaa eteen päin, en olisi millään malttanut jättää kirjaa välillä kesken.

Kaikki alkaa poliisista eläkkeelle jääneen Evelyn Mitchellin pihalta, jonne myös poliisina työskentelevä tytär Faith saapuu töidensä jälkeen hakemaan muutaman kuukauden ikäistä Emma -tytärtään hoidosta. Faith ei pääse tulemaan aikataulun mukaisesti ja myöhästyy sovitusta ajasta. Hän yrittää soittaa äidilleen mutta ei saa tätä kiinni, ja alkaa jo matkalla pelätä pahinta...Verinen kädenjälki ovessa kieliikin siitä että kaikki ei ole kuten pitäisi, ja kodinhoitohuoneesta löytyy kuollut mies ja makuuhuoneesta pankkivankitilanne. Faithin tulisi odottaa apujoukkoja, mutta tekee ratkaisunsa paineen alla suojellakseen itseään ja tytärtään.

Evelyniä ei löydy mistään.

Faithin äidin Evelynin uran loppua varjostaa ikävä syyte, josta hänen alaisensa ovat joutuneet tilille. Evelynin johtama huumeyksikkö oli sekaantunut huumerahoihin ja lahjuksiin, mutta Evelyniä ei syytetty ja hän sai pitää eläkkeensä sekä maineensa. Liittykö kyseinen tapaus nyt Evelynin sieppaukseen, ja kuka on sieppauksen takana? Faithin kärsiessä tilanteesta, saapuu Will Trent, Faithin työpari, sekä Georgian etsivätoimiston varajohtaja Amanda Wagner paikalle selvittämään Evelynin tilannetta. Will on se, joka sai todisteet Evelynin huumeyksikköä vastaan ja pakotti Evelynin eroamaan tehtävästään, ja rikospaikalla jokainen poliisi tietää sen. Amanda taas on Evelynin parhain ystävä, yhdessä he raivasivat tietä tuleville naissukupolville miehisessä poliisimaailmassa.

Minähän hyppään tosiaan vasta tässä vaiheessa mukaan sarjan kelkkaan, ja henkilöt eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja. Ensi kertaa tutustuin yksinhuoltaja Faithiin joka on saanut ensimmäisen lapsensa jo neljätoistavuotiaana, Williin joka kärsii pahasta dysleksiasta, Saraan joka on menettänyt aviomiehensä, pippuriseen voimanaiseen Amandaan, selkäpiitä karmivaan Willin vaimoon Angieen sekä myös kutkuttavaan Willin ja Saran orastavaan suhteeseen jossa kosketuskin tuntuu kuin sähköiskulta.

Willin henki oli salpautua, kun Sara työnsi kätensä hänen paitansa alle. Sara kuljetti sormiaan rinnalta vatsalle hätkähtämättä arpia.  Hän ei epäröinyt hetkeäkään vaan painoi otsansa kiinni Willin otsaan, katsoi häntä silmiin ja sanoi: "Hengitä."
Will päästi henkäyksen, jota tunsi pidätelleensä koko ikänsä.

Minä kiinnyin jo tässä vaiheessa henkilöihin vahvasti, ja nyt ymmärrän miksi Will saa nimensä perään sydämiä. Koko kirjan ajan toivoin hänen karistavan kauhean vaimonsa pois elämästään ja uskaltautuvan rakastumaan...Will on niin sympaattinen tapaus, hänelle toivoo vain kaikkea hyvää. Willin epävarmuus näkyy monissa kohdin, ja toisinaan hieman humoristisella otteellakin se näkyy juuri Amandan seurassa. Amandan, joka on juuri niin hyvä, että ehtii ampumisen välissä lisätä huulipunaa huulilleen ja soittaa pari työpuhelua tehden tiettäväksi että Willin tunarointi ampumavälikohtauksessa on anteeksiantamatonta.

"Pidän muuten sinulle peukkuja."
Sarallla ei ollut hajuakaan, mistä hän puhui.
"Willin suhteen", Amanda tarkensi.
"Hänellä on jo liikaakin ilkeitä ämmiä elämässään, enkä minä ole menossa mihinkään."

Mukaan oli helppo tulla tässä vaiheessa, ja uusi lukija voi helposti aloittaa tästä osasta mikäli ei minun tapaani ole edellisiä lukenut. Loppuratkaisua en osannut päätellä, ja loppu osasikin todella yllättää! Tämän jälkeen ei tarvitse kyllä arvata luenko aikaisemminkin ilmestyneet piakkoin! Tässä taitaa olla juuri sellaista mitä olen dekkareista etsinytkin. Liian tekninen selonteko poliisityöskentelystä ei kauheasti kiinnosta, eikä liian etäälle jäävät henkilöt, mutta tässä on vähän sitä teknisyyttä ja enemmän kiinnostavia henkilöitä ja syvemmälle meneviä ihmissuhteita, sekä ratkaisu jota lukija ei voi ennalta tietää...Olen koukussa. Minulle tämä oli ihan huikea juttu, ja nyt alkaa edellisten kirjojen haaliminen hyllyyn.

5 kommenttia:

  1. Ihanaa, Jenni! Minäkin olen Slaughter-koukussa enkä halua päästä ikinä irti! Will on yksi sympaattisimmista hahmoista ikinä, hän ansaitsee kaikki♥♥♥

    Pidän myös Sarasta, eli tässä tämän hetkinen kirjallisuuden kuumin pari. Kun se Angie nyt pysyisi poissa jaloista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäin Annika totaalisen koukkuun! ♥ En malta odottaa että saan aikaisemmat osat käsiini. Koskakohan seuraava osa muuten ilmestyy? Täytyy ehdottomasti saada tietää lisää Willin ja Saran suhteesta,ja totta, pysyisipä Angie tosiaan poissa kuvioista...

      Poista
    2. Seuraava osa Criminal on jo ilmestynyt enkuksi ja vielä yksi sen jälkeen. Pitäisiköhän alkaa Tammea pommittamaan, että pian näitä lisää suomentasivat!

      Karin on uskomaton kirjailija, hän vain parantaa teos teoksen jälkeen.

      Poista
  2. Fantastista! Joko tajuat, mitä on kun tosi kova dekkaristi koukuttaa: On kuin roikkuisi lihakoukussa;)

    Will todellakin ansaitsee kaiken ja ei ole mikään lässy muuta kuin Angien kanssa, toistaiseksi, mutta voi hän näyttää vielä näreetkin.

    Pelkään jo nyt, että Angie keksii tehdä jotain tosi kamalaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena nyt ymmärrän! Ilmeisesti aikaisemmin lukemani dekkarit eivät ole olleet kummoisia, kun kipinää ei ole enempää tullut mutta Slaughter...Koukussa, koukussa! ♥
      Angie täytyy saada pois Willin elämästä, kauhea nainen. Angie jäi nyt ikään kuin vaanimaan, pelkään että jotain ikävää hän vielä keksii..

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥