tiistai 1. huhtikuuta 2014

Haruki Murakami - Kafka rannalla





















Haruki Murakami - Kafka rannalla
Tammi 2011
Suomennos Juhani Lindholm (englanninkielisestä käännöksestä Kafka on the Shore, 2005)
Japaninkielinen alkuteos Umibe no Kafuka, 2002


Viidentenätoista syntymäpäivänäni minä karkaan kotoa, matkustan kaukaiseen kaupunkiin ja asun pienen kirjaston kulmauksessa. 
Kuulostaa vähän sadulta, mutta satua se ei ole, uskokaa pois. Ei vaikka sitä miten päin vääntelisi.

Kafka Tamura on asunut kahdestaan isänsä kanssa siitä lähtien, kun tämä oli neljävuotias. Tuolloin hänen äitinsä ja sisarensa häipyivät jättäen Kafkan yksin, ja noita arpia Kafka kantaa edelleen elämässään mukana. Välit isään ovat olemattomat ja nyt, viisitoistavuotiaana, Kafka päättää karata kotoa. Hänellä ei ole mitään syytä miksi jäädä. Takaraivossa jyskyttää isän julma ennustus, kohtalo jolta ei voi välttyä, mutta myös toive löytää äiti ja sisko.

Toisaalla on kuusikymmentävuotias Nakata, joka on lapsena joutunu omituiseen onnettomuuteen josta ei ole koskaan selvinnyt. Tapahtuman seurauksena Nakata menetti muistinsa kokonaan, eikä hän osaa lukea eikä kirjoittaa. Nakatalla on kuitenkin kyky keskustella kissojen kanssa, ja hän etsiikin työkseen kadonneita kotikissoja. Kun Nakata seuraa erään kissan jälkiä, päätyy hän Kafkan isän taloon. Tuo hetki muuttaa Nakatan elämän täysin ja Nakata pakenee.

Kafka on tuossa vaiheessa jo päätynyt Tokiosta Takamatsuun, ja löytänyt kauniin kirjaston jonne muuttaa myöhemmin asumaan. Myös Nakata matkaa Takamatsuun täysin tietämättä miksi, hän vain tietää että hänen on mentävä ja tehtävä jotain. Näiden kahden tarinat nivoutuvat yhteen ja vievät lukijan matkalle realismin tuolle puolen.

"Minulle tapahtuu kaikenlaisia asioita", minä aloitan."Osa on omia ratkaisujani, osa ei. Enkä pysty enää erottamaan, kumpi on kumpaa. Jotenkin vain tuntuu kuin kaikki olisi ennalta päätetty - että minä kulkisin tietä, jonka joku on piirtänyt valmiiksi minua varten. On ihan sama, kuinka paljon minä ajattelen tai ponnistelen. Itse asiassa tunnen itseni sitä huonommin, mitä kovemmin yritän. Ihan kuin minuus olisi kiertorata, jolta olen eksynyt kauas pois, ja se oikeasti sattuu. Ennen kaikkea se kuitenkin pelottaa. Säpsähdän kuin vain ajattelenkin sitä.

Nyt muutaman Murakamin kirjan lukeneena huomaan joidenkin asioiden toistuvan usein: usein juuri klassinen musiikki taustalla, päähenkilönä poika joka kärsii vaikeasta isä-suhteesta, seksi, kirjallisuus ja kirjat ja myös tässä törmään Tsehovin teoriaan "jos tarinassa esiintyy pistooli, sen pitää myös laueta". Ja tietysti se maaginen realismi. On muuten todella hämmästyttävää, kuinka Murakami saa perus arjenaskareetkin kuulostamaan mielenkiintoisilta, yleensä jos joutuu lukemaan päähenkilön ruoanlaittopuuhista tai jumppatuokiosta, pitkästyy väkisinkin. Murakamin kirjoittamana sekin on vallan mielenkiinoista, eikä vie tehoja tarinalta.

Tällä kertaa Murakami on saanut minut paitsi pauloihinsa myös hyvin hämmentyneeksi. Olen lukenut kirjaa nyt pari viikkoa ja se on todellakin vienyt minut täysin muihin maailmoihin. Hidas eteneminen parin sivun tahtia ja hajanaiset lukukerrat eivät kuitenkaan tehneet lukukokemukselle hyvää, valitettavasti. Nyt tuntuu siltä, kuin en olisi ymmärtänyt läheskään kaikkea. Ei niin, että Murakamin kirjoja välttämättä kukaan koskaan täysin ymmärtäisi, mutta tällä kertaa lukukokemusta ei voinut mitenkään verrata IQ84 -trilogiaan, joka vei tämän lukijan täysin mennessään. Tämä kirja jos mikä vaatisi toisen lukukerran ihan vain sen takia, että varmistaisin itseltäni ymmärsinkö mitään. Kafka rannalla herättää paljon ajatuksia hämmentävillä, todella oudoilla ja joskus suorastaan ällöttävillä kohtauksillaan, mutta Murakami on Murakami, ja hän vetää väkisinkin puoleensa. Voiko kirja olla samaan aikaan hyvä mutta outo? Sitä tämä minulle nimittän oli.

"Muistot ovat sellaisia, jotka lämmittävät ihmistä sisältäpäin, mutta samalla ne myös repivät häntä kappaleiksi."

"Niin kauan kuin aikaa ylipäänsä on olemassa, jokainen meistä viime kädessä saa jonkilaisen vahingon sielulleen, muuttuu joksikin muuksi. Niin käy ennemmin tai myöhemmin kaikille."

8 kommenttia:

  1. Voi! Kafka rannalla on nimenomaan hyvä, mutta outo. Minulle tämä oli ensimmäinen lukemani Murakamin kirja ja mielestäni tämä on edelleen kirjailijan paras. 1Q84 on ehkä ihanampi, mutta Kafka on hämmentävyydessäänkin miltei täydellinen romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle IQ84 on ollut parasta Murakamia, tämän kanssa olen vain kovin hämmentynyt! Silti Murakami vetää maagisesti puoleensa joka kerta... Harmi että luin tätä niin hajanaisesti, luulen että tämä vaikutti osin siihen että en saanut tästä kaikkea irti. Silti, outo mutta hyvä :)

      Poista
  2. Satuin näkemään aikapoimusta pudonneen sanakirjan vuodelta 2048 ja siinä murakamin määritelmä oli "Hyvä mutta outo, esim. makuelämyksestä"...
    :-P

    VastaaPoista
  3. Tämä oli minunkin ensi kosketus Murakamiin ja rakastuin täysin! En ole kylläkään vielä lukenut IQ84 ja Norwegian Wood taas ei ollut omasta mielestäni ihan tämän kirjan tasoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norwegian wood taitaakin olla Murakamin "normaalein" teos. Minä aloitin siitä tutustumaan Murakamiin, ja pidin todella paljon. Suosittelen lukemaan jossain välissä IQ84, minusta aivan huikea!

      Poista
  4. Minusta parhaimmat kirjat ovat usein vähän outoja, mutta hyviä. Minä ostin tämän juuri eilen Hullareilta. En malta odottaa, että ehdin sen lukea. Mutta pari tiiliskiveä on kyllä jonossa ennen tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti, olen jopa hieman kade että nyt Hullareilta löytyy Kafka rannalla niin edullisesti, maksoin itse tuplasti sillä en löytänyt kirjaa enää mistään! Mielenkiintoista kuulla mitä pidät, toivottavasti ehdit pian kirjan pariin :)

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥