lauantai 24. toukokuuta 2014

Salla Simukka: Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu

Salla Simukka: Valkea kuin lumi 2013 & Musta kuin eebenpuu 2014, Tammi





















"Olipa kerran tyttö, jolla oli salaisuus."

"Olipa kerran tyttö, jolla oli varjo."

Innostuin e-kirja kokeiluna olleesta Salla Simukan trilogian avausosasta Punainen kuin veri sen verran kovasti, että lainasin kirjastosta sarjan seuraavat osat Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu välittömästi. Päätin iskeä samaan postaukseen molemmat kirjat, sillä mielipiteet molemmista noudattavat samaa linjaa.

Valkoinen kuin lumi vie Lumikin Prahaan, ja päätösosassa näytellään koulun joulujuhlassa uudenlaisessa Lumikki-sadussa, jonka pääosan esittää tietenkin Lumikki itse. Poikkeuksellisesti jätän juonen kertomisen nyt vähemmälle huomiolle, sillä oikeastaan takakansien iskevät lauseet, jotka postauksen alusta löytyvät, kertovat juuri niin kutkuttavasti vain sen verran, että on pakko lukea mistä oikein on kysymys. Itselleni tuli täysin yllätyksenä kirjojen maailma kun niihin tartuin, ja uskon että osaksi tämän takia sarjan lukeminen on varmasti ollut niin positiivinen kokemus.

Trilogian avausosa oli melkoisen räjähtävä, ja nuorille lukijoille tarkoitettu kirja imaisi mukaan kohderyhmään kuulumattomankin kokonaan. Sama tapahtui seuraavien osienkin kanssa, ja viimeisen osan kanssa kävi vielä kaiken lisäksi niin, että tajusin kirjan lopettamisen jälkeen lukeneeni sen parissa tunnissa. Viime päiviin nämä ohuet, mukaansatempaavat kirjat ovat olleet omiaan.

Pidän siitä että Simukka ei turhia jaarittele vaikka myönnän, että joissakin kohdissa tarkempi selittely olisi voinut olla kohdillaan, kun välillä tuntui siltä että asiat tapahtuivat hieman liian töksähtäen. Uskoisin että nuoria lukijoitakin ajatellen tämä nopea eteneminen on kuitenki hyvä asia. Jokainen osa on oma itsenäisensä kirja, mutta edellisiin tapahtumiin palataan silti järkevästi niin, että tarinan teho ei kärsi. Ja se Simukan kyky koukuttaa niin että ei siinä auta muuta kuin vain lukea. Ohuisiin kirjoihin voi mahtua yllättävän paljon.

Kyllä Lumikki -trilogiassa on sitä jotakin, eikä sen menestys yllätä ollenkaan. Jotain uutta ja erilaista Simukka on luonut, päähenkilö on kaikista menneisyyden haamuista ja haavoista huolimatta vahva nuori nainen joka ajattelee omilla aivoillaan, eikä riudu ja juokse elämänsä mahdollisen rakkautensa perässä. Romantiikkaa loppupäästä kyllä löytyy, mutta se ei vaivaannuta, ja on yllättäen jopa hyvin rohkeaa kuvailua.

Ei voi muuta sanoa kuin että ihan mahtavaa, että tällainen menestystrilogia on lähtöisin Suomesta.


2 kommenttia:

  1. Kiva, että pidit trilogiasta, niin minäkin. Ehkä olen enemmän tiivistetymmän tekstin ystävä kuin kuvailevan. Pääasia, että nuoret lukevat ja heille on heitä kiinnostavia kirjoja saatavilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä yllätti minut ihan positiivisesti! Ja koska pidän tärkeänä että nuoria saadaan lukemaan enemmän, tällaiset mielenkiintoiset ja myös tiivistetymmät kirjat ovat varmasti oiva juttu kohderyhmää ajatellen.

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥