tiistai 26. heinäkuuta 2011

Pekka Jaatinen - Kalpeat sotilaat

Täällä kerroinkin, haluavani lukea Pekka Jaatisen Kalpeat sotilaat aiheen rankkuudesta huolimatta. Minulla kävikin tuuri, kun huomasin että kirja oli tullut lähikirjastoni uutuushyllyyn ja nappasin sen muitta mutkitta mukaan.

Kustantaja Johnny Knigan sivuilla teosta kuvataan näin:
"Kalpeat sotilaat on romaani, jonka ihmisiin sattuu niin henkisesti kuin fyysisesti. Se kuvaa koskettavasti, kuinka lyhyt on matka yhteiskunnan ulkopuolelle ja kuinka pitkä tie on takaisin.

Pekka Jaatinen kirjoittaa näkyväksi vaietun aiheen: sodassa huumekoukkuun jääneiden miesten tarinan. Karu kertomus ei tuomitse eikä hymistele, mutta ymmärtää ja auttaa ymmärtämään."

En ole lukenut sotakirjallisuutta juuri lainkaan historiankirjojeni lisäksi, ja tällainen näkökulma on itselleni uusi ja suorastaan pysäyttävä. Sota on vaikea asia josta on hankalaa selvitä ajattelemalla positiivisesti tulevaisuutta, mutta se että joku ei halua sodan jälkeenkään ajatella tulevaisuutta vaan elää mieluummin menneissä tapahtumissa on ahdistavaa luettavaa.

Asser ja Lenne ovat parhaita kaveruksia, jotka molemmat invalidisoituvat sodassa ja jäävät aluksi yskänlääke ja morfiinikoukkuun, ja josta kehkeytyy vakava heroiiniriippuvuus. Sodan loppumisen jälkeen kaverukset ajautuvat yhä syvemmälle synkkään elämään haluamatta edes yrittää tehdä tulevaisuudellensa jotain.

Uskomattominta kirjan tapahtumissa oli se, että harvat tuona aikana tiesivät, että elämänsä ja päänsä voi saada sekaisin muullakin kuin viinalla. Asser ja Lenne aiheuttivat kalpeudellaan kummastusta, mutta koska he eivät haisseet viinalle, ei heihin puututtu sen enempää.

Kirjassa kuvataan kaksikon asteittain kehkeytyvää huumeriippuvuutta sekä sodan jälkeistä elämää Helsingissä, jota oli mielenkiintoista lukea. Etsiessäni tieoa kirjasta tarkemmin, poikkeisin kirjailijan kotisivuilla josta löytyi mielenkiintoista faktaa kirjan taustoista. Jaatinen halusi kirjoittaa aiheesta, joka oli vaiettu ja josta tiettävästi ei oltu aikaisemmin kirjoitettu vaikka huumekoukkuun jääneitä sotilaita oli sodan jälkeen lukuisia. Selvisi, että kirjassa kohtaavat fakta ja fiktio, sillä apuna kirjan teossa on käytetty haastateltavia joilla on aiheesta omakohtaisia kokemuksia, mutta joiden nimiä Jaatinen ei teoksissaan paljasta.

Pidin kirjasta, vaikka se paikoitellen ahdistikin. Pelkkä huume kirjan aiheena on rankka, saatikka sotakuvaus siihen lisättynä. Kirjan lukeminen aiheutti minulle lukuisia kysymyksiä, joita on kuitenkin hankala pistää mihinkään ymmärrettävään muotoon, sen verran vaikuttavaa luettavaa kirja oli. Ainoa miinuspuoli kirjassa mielestäni oli sen suhteellisen nopea loppu, tuntui siltä että Lennen ja Asserin kohtalo käytiin vain muutamalla sivulla läpi vaikka monen muun asian kuvaamiseen oli käytetty enemmän sivuja.

1 kommentti:

  1. Kirjan kansikin on jo melkoisen rankka. Ehkä luen teoksen joskus.

    VastaaPoista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥