tiistai 10. joulukuuta 2013

John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe

John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe
WSOY 2013
Suomennos Helene Bützow
The Fault In Our Stars 2012


"Minä olen kranaatti", sanoin uudestaan. "Haluan vain pysyä kaukana kaikista ja lukea kirjoja ja ajatella ja olla teidän kahden kanssa, koska en mahda mitään sille, että te joudutte kärsimään. Te olette pakostakin mukana. Voisitteko vain hyväksyä sen? Minä en ole masentunut. Minun ei tarvitse käydä enää missään. Enkä voi olla tavallinen teini-ikäinen, koska olen kranaatti."

Hazel on 16-vuotias parantumatonta kilpirauhassyöpää sairastava tyttö. Hazel on onnekas saadessaan muutaman lisävuoden uudella testikokeilussa olevalla lääkkeellä joka estää syövän leviämistä enempää Hazelin kehossa. Hazel joutuu kuitenkin kantamaan mukanaan jatkuvasti happipulloa sillä Hazelin omat keuhkot eivät kestä hengittämistä. Hazelia ei erityisemmin kiinnosta elämä kodin ulkopuolella, hän haluaisi vain olla kotona ja lukea, mutta menee vanhempiensa painostamana syöpää sairastavien tukiryhmään. Kerran mukana on poika, Augustus, johon Hazel rakastuu. Augustus sairastaa luusyöpää ja on sen vuoksi menettänyt toisen jalkansa. Kuolemaan tuomitut nuoret heittävät hurttia huumoria sairaudestaan ja rakastuvat toisiinsa. Elämän käsikirjoitus menee uusiksi.

Olen ollut kiinnostunut kirjasta sen ilmestymisestään lähtien, mutta vasta nyt ehdin tämän melkoisen kauhean kannen omaavan kirjan lukemaan. Tämä oli kirjastossa nuorten aikuisten kohdalla, mikä kyllä kirjaa lukiessa ymmärsin pitävän paikkansa. En ollut suoranaisesti kirjan kohderyhmää, ja ehkä siksi tämä ei ollut ihan niin täydellinen lukukokemus minulle kuin olisin odottanut. Mutta kyllä tässä oli paljon hyvää. Uskoisin, että jos olisin lukenut tämän kymmenen vuotta sitten tämä olisi ollut ihan napakymppi.

Pidin henkilöhahmoista ja ennen kaikkea huumorista. Niin mustaa, niin nokkelaa että pakko on nauraa. Ja heti perään sitä miettii että ei syöpälapsille saisi nauraa, mutta niinhän se on että raskaan asian kestää paremmin kun osaa nauraa sille. Kiinnitin huomiota siihen, kuinka Augustus tuntui välillä vanhemmalta kuin kirjassa annetaan ymmärtää, mutta kun asiaa tarkemmin ajattelee, en pitänyt sitä häiritsevän epäuskottavana. Monestihan hyvin nuoret syöpää sairastavat lapset tuntuvat ikäistään vanhemmilta, syöpä kasvattaa heitä ja he suhtautuvat elämään eri tavalla. Vaikka huumoria kirjasta löytyy, on tämä myös hyvin surullinen, sillä lopussa kyyneleet tulevat väkisinkin.

"Olisi etuoikeus, jos sinä särkisit sydämeni."

"Maailma ei ole toiveiden toteuttamistehdas."

"Joskus tuntuu siltä, että maailmankaikkeus haluaa tulla huomatuksi."

2 kommenttia:

  1. Tämä oli ihana kirja. Voi että minä tykkäsin! Nimenomaan tuo nokkela ja musta huumori minkä sinäkin olit huomannut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumori oli kyllä hyvää! Silti joku tässä oli sellainen, etten täysin ihastunut. Voin hyvin kuvitella että jos olisin lukenut tämän kymmenen vuotta sitten kun olin lukioikäinen, tämä olisi ollut juuri sellainen mikä olisi iskenyt. Olisin ollut kirjan kohderyhmää paremmin :)

      Poista

Lisääntyneen roskapostin vuoksi olen ottanut kommentinvalvonnan taas käyttööni. Kirjakirppu kiittää kommentistasi ja vastaa mahdollisimman pian! ♥