Kirjamessuilua

Myös minä kävin vuoden tauon jälkeen taas Kirjamessujen sykkeessä ja olipahan kiva tapa viettää lauantaipäivä! Olin ensin pohtinut että jättäisin messut tänä vuonna välistä, mutta kun äitini kysyi minua seurakseen en voinut kieltäytyäkään. Äitini kirjasaalis oli paljon mahtavampi kuin minun, sitä en olisi koskaan osannut uskoa. Yleensä se olen minä joka kannan kirjoja selkä vääränä kotiin. Bazar kustantamon työntekijät ohjeistivatkin meitä ensi kerralla ottamaan repun mukaan ;)

Emme olleet etukäteen suunnitellut ohjelmaa minkä mukaan messuilla menisimme, ja joku saattaisikin kuvailla menoa suorastaan haahuiluksi, mutta äkkiä se sellaiseksi meneekin kun mielenkiintoisten kirjapinojen ääressä tulee kierreltyä. Kirjojen hinnat tietysti rajoittivat muutenkin ostamista, mielellään niitä olisi enemmänkin kotiin kantanut!

Tässä kuitenkin minun messusaaliini:

Aika pieni saalis, mutta sitäkin mielenkiintoisempi.
Bazarin pisteellä oli pöytä, josta sai kolme kirjaa kahden hinnalla ja mukaan tarttui Paulo Coelhon elämäkerta sekä Philippa Gregoryn Valkoinen Kuningatar. Kolmanneksi kirjaksi valitsin Paluu Rivertoniin, jonka annoin äidilleni sillä minulla kirja on jo ennestään. Samalla kun kerroin äidille mitä kirjoja hänen tulisi minun mielestäni pöydästä mukaan ottaa alkoi yhtäkkiä eräs nainen kyselemään minulta tarkemmin mitä kirjoja suosittelisin ja olinko lukenut muutamia hänen sylissään jo olevia teoksia. Hauska tilanne :)

Lisäksi ostin vielä 10 euroa kappale kustantaneet kirjat Nikolai II - Suomen suuriruhtinas, sekä Charles Dickensin Kolea talo. En tiedä teistä, mutta minusta kirjan kansi on aivan huikaisevan upea ja pidänkin sitä tällä hetkellä kirjapinoni päällimmäisenä.

Lisäksi hypistelin messuilla Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat, Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa -keittokirjaa, sekä Nälkäpeli -trilogian yhteisnidettä. Päädyin kuitenkin pyytämään joululahjaksi Sofin uutukaisen ja äidiltäni lainaamaan Safkaa -kirjan sillä hän ei voinut vastustaa kirjan hyviä ohjeita. Myös minä palan halusta kokeilla paljon puhuttua avokadopastaa!

Messuilun lomassa istahdimme juomaan lasilliset kuohuvaa sekä kiertelemään myös ruokamessujen puolella. Lopulta olimme niin poikki ja halusimme pois valtavasta ihmisjoukosta että lähdimme kantamuksinemme kohti autoa ja kotia. Oli mahtavaa viettää päivä ihmisen kanssa joka on yhtälailla kiinnostunut kirjoista kuin minäkin ja jolla on sama tapa seota kirjakasojen ääressä kuin allekirjoittaneella. Ei se omena kauas puusta putoa ;)

Kaiken kaikkiaan mahtava päivä ja ensi vuonna taas uudestaan!

Cristina López Barrio - Mahdottomien rakkauksien talo

 Cristina López Barrio ( La casa de los amores impossibles) Bazar 2012, suomennos Taina Helkamo. Kansi Ferran Lopez / Random House Mondadori

Eletään 1800- luvun pienessä espanjalaiskylässä, jossa asuvat viehättävä Clara Laguna ja tämän äiti, joka tunnetaan paremmin kissanluistaan ja omituisista keitoksistaan. Claraa ja tämän äitiään oudoksutaan kylässä, sillä Lagunan sukua piinaa kirous, eikä luonnottoman kaunis Clara ja tämän noituuksistaan tunnettu äitinsä ainakaan paranna kyläläisten suhdetta Lagunan naisiin. Lagunan suvussa on jotain outoa, he epäonnistuvat aina rakkaudessa. Kukaan kylän miehistä ei ole koskaan uskaltanut lähestyä noita kauniita mutta kirottuja naisia, jotka synnyttävät kerta toisensa jälkeen vain tyttölapsia ja jäävät yksin.

Kun Clara tapaa vedenhakureissulla toisesta kylästä kotoisin olevan komean ja tummahiuksisen metsästäjän, ei hän suostu uskomaan äitinsä kertomusta Lagunan perheen kirouksesta. Kiihkeän romanssin jälkeen mies kuitenkin palaa takaisin kotikyläänsä Claran jäädessä yksin kasvavan vatsansa kanssa. Claraa piinaa vuosi vuodelta kalvava kosto, ja hän päättää kostaa miehelle ryhtymällä ilotalon pitäjäksi. Clara synnyttää ruman tyttölapsen jonka nimeää Manuelaksi ja jättää talon keittäjän hoiviin. Äiti ja tytär elävät pitkään erossa toisistaan Claran odottaessa turhaan miestä takaisin. Manuela oppii tuntemaan äitiänsä kohtaan vain vihaa joka kasvaa entisestään kun koittaa se päivä jolloin myös Manuelan tulee osallistua työntekoon ilotalossa.

Kasvettuaan Manuela päättää, että Lagunan perheen maineen on muututtava ja kirouksen myötä tulleen epäonnen loputtava. Kun hänen äitinsä lopulta kuolee sänkyyn jossa on työtään harjoittanut, palaa Manuela takaisin synnyinkotiinsa ja synnyttää tyttären, joka on kauniimpi kuin isoäitinsä koskaan. Vaikka Manuela kuinka yrittää peittää tyttärensä kauneuden rumien vaatteiden ja hattujen alle, on uusi ja kaunis Lagunan suvun nainen kuitenkin jälleen kerran altis mahdottomalle rakkaudelle.

Kirja kertoo monivivahteisesti ja vangitsevasti kirotusta Lagunan suvusta, jossa jokaisen naisen tarina on erilainen mutta jossa heitä kaikki kuitenkin yhdistää vuosien epäonni rakkaudessa ja ainainen tyttölapsien synnyttäminen. Kirja vangitsi minut heti ensisivuiltaan mukaansa ja yritin jopa pitkittää lukukokemusta jotta en olisi ahminut koko kirjaa heti! Sitä haluaa vain heti tietää kuinka kaikki päättyy, onko kukaan Lagunan suvusta ansaitseva rakkauden?

Henkilöhahmojen lisäksi minua viehätti kovasti kuvaukset luonnosta ja makujen maailmasta. Puutarha joka uhmasi luonnonlakeja kukkimalla myös talvisin, ruusut jotka tiesivät kaikki salaisuudet, sekä ruoat joita kukaan ei voinut vastustaa.

Minä ihastuin tähän kirjaan kovasti jossa kerronta on vangitseva, tarina runollinen ja mystinen. Tämä on yksi mielenkiintoisimpia ja teoksia joita olen tänä vuonna lukenut ja vaikka olenkin lukenut tämän jo muutama viikko sitten, olen jollain tavalla vieläkin mukana Lagunan punaisessa talossa sukutarinan keskellä. Teos oli niin monivivahteinen ja täynnä intohimoa että tämän tarinankertojan uusia teoksia jään odottamaan suurella innolla ja mielenkiinnolla!

Petri Karra - Pakenevat unet

 

Petri Karra - Pakenevat unet, Gummerus 2012. Kuva: Tuom Parikka 

Vasta 14- vuotias Nasta on nähnyt elämässään jo paljon. Marina on vahvasti huumeriippuvainen, tuo surkean säälittävä ihmisolento jota myös äidiksi kutsutaan. Nasta joutuu huolehtimaan pikkusiskostaan Nadjasta, joka ei vielä ymmärrä kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Nastan toive on, että Nadja saisi mahdollisimman normaalin lapsuuden, niin normaalin kuin huumeäidin kanssa eläminen voi vaan olla. Nasta varastaa tavaraa ja myy sitä eteenpäin jotta Nadja saisi ruokaa, vaatteita ylleen ja joululahjoja.

Iltaisin, kun uni ei tule, Nasta pakenee Pahan Valveen valtakuntaan, joka on hänen omaa rinnakkaiselämäänsä kuvaava fantasia sarjakuvapiirros. Se kertoo maailmasta, jossa unet pakenevat ihmisistä ja jonka ainoa toivo saada unensa takaisin, on nuori poika. Yhä uudestaan hän taiteilee tapahtumia Pahan Valveen valtakunnassa ja haaveilee tarinaan mukaan myös kauniin naapurin tytön Veeran.

Petri Karra on minulle entuudestaan tuntematon kirjailija, mutta kun huomasin tämän uutuuskirjan ja luin muutamia blogiarvioita kirjasta, olin täysin varma että haluan tähän tutustua. Ja kyllä, tämä oli uskomaton lukukokemus kaikessa rumuudessaan, kielen kauneudessa ja arjen sankaruudessa, jota huono-osaiset lapset joutuvat elämässään kokemaan. Tämä teos iski suoraan sydämeen, enkä voinut lopettaa tätä ennen kuin olin viimeisenkin sivun lukenut. Nastan ja Nadjan tarina kosketti syvältä, ja vaikuttaa edelleenkin kun vain katson kirjan kantta.

Tämä on teos joka antaa äänen niille lukuisille lapsille, jotka kärsivät ongelmaisissa perheissään, ja jotka pelkäävät jokaista tulevaa päivää. Tämä on teos jonka rankasta aiheestaan huolimatta suosittelen lukemaan. Rakastava perhe, turvallinen lapsuus ja jokapäiväinen ateria ei ole kaikille itsestäänselvä asia.

Myös Sannan tavoin näkisin tämän hyvänä Finlandiaehdokkaana.

Muuton ihanuutta ja kamaluutta

Terkkuja uuden asuntomme lattialta!

Muutimme tarkalleen viikko sitten uuteen kotiin ja meno on ollut sen mukaista, tavaraa joka paikassa ja silti kaikki hukassa :) Tällä viikolla ollaan remontoitu makuuhuonettamme, sillä edellisten asukkaiden hileinen kukkatapetti ei ollut ihan meidän juttumme.  Nyt kun saamme vielä uuden tapetin seinään ja listat laitettua onkin yksi huone valmis! Lisäksi työtä on teettänyt uuden katon asentaminen, sillä 80 -luvun puukatto tummentumineen ei vain kerta kaikkiaan enää iske. Omassa lapsuuden kodissani puuväritys on vallannut jokaisen huoneen, ja olen saanut siitä lievästi sanottuna yliannostuksen :)

Muuttopäivämme oli kieltämättä ikimuistoinen, saimme apuun hirveän määrän kavereita ja vaikka vettä satoikin kaatamalla ja itku meinasi olla lähellä kun taulutelevisiota kannettiin säitä uhmaten autoon, oli fiilis kerta kaikkiaan huikea kun kaiken tavaran sai kantaa uuteen kotiin.

Hiljaiseloa on siis väkisinkin päässyt syntymään, ja varmasti ymmärrätte kun tuleva kirjastohuoneeni näyttää tällä hetkellä tältä:

Väkisinkin sitä miettii että missä vaiheessa kaiken saa paikoilleen ja koska tämä muutto loppuu :)

Mukavaa viikonloppua kaikille, pian pääsenkin kertomaan teille eräästä mielenkiintoisesta kirjasta joka minulla on tällä hetkellä kesken :)