Marja-Leena Tiainen: Viestejä koomasta

Marja-Leena Tiainen: Viestejä koomasta
Tammi 2016
Kansi Laura Lyytinen
Arvostelukappale kustantajalta 

"Tumma vedenkalvo kiilteli alapuolella. Aurinko paistoi vielä, vaikka kello oli yli kymmenen. Jemina tuli Silvan rinnalle.
- Pelottaako?
- En tiedä... Vähän.
- Hyppää niin päästään pois täältä.

Silva puristi metallista kaidetta. Hän sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. Sitten hän putosi."

Ennen yhdeksännen luokan alkua Silva on parhaan ystävänsä Jeminan kanssa joutumassa jo hieman pahoille teille, ja Silva tekee perässä sen mitä Jeminakin. Onhan Jemina kuitenkin koulun suosituin tyttö ja Silvan paras kaveri. Niinpä eräänä kesäiltana Silvan elämä muuttuu kertarysäyksellä kun hänet yllytetään hyppäämään sillalta alas jokeen. Kaikki muut nousevat pinnalle, mutta Silvaa ei näy.

Silva muistaa putoamisen mutta havahtuu kuitenkin aivan oudossa paikassa jossa ihmiset sinkoavat eri suuntiin, kielten sekamelska on melkoinen ja osa ihmisistä jopa haihtuu ilmaan yhtäkkiä. Silvalle selviää vähitellen, että paikka on Kooma. Siellä ihmiset etsivät omaisiaan, ja osa pääsee takaisin elämäänsä kun taas toiset jatkavat kohti lopullista kuolemaa.

Silva tutustuu Koomassa toisiin nuoriin, jotka kaikki ovat vaarassa kuolla, hänkin. Silva saa kuitenkin tehtäväkseen viedä tärkeitä ja mullistavia viestejä eläville, joten Silva pääsee Koomasta pois takaisin omaan elämäänsä. Kun hän kuitenkin herää sairaalasta vanhemmat vierellään, on hän väkisinkin päästään pyörällä. Mitä ihmettä oikein tapahtui, oliko Kooma oikeasti totta?

Marja-Leena Tiainen on jälleen kirjoittanut hyvän nuortenkirjan. Tiainen on kulkenut mukana omassa nuoruudessanikin kun ihastuin hänen Rakas Mikael -kirjaansa. Nostalgiasyistä en ole palannut kirjaan uudestaan, mutta muistan kirjan silti olleen yksi suosikeistani tuolloin. Muutama vuosi sitten luin Tiaiselta Khao Lakin sydämet, josta pidin myös kovasti. Se että kohderyhmään kuulumaton pitää nuorille suunnatusta kirjasta, kielii uskottavuudesta ja ajan hermolla pysymisestä. Nuorille jos keille pitää osata kirjoittaa uskottavasti ja samaistuttavasti.

Tässä perheen nuorelle kirja, joka pistää ajattelemaan syvällisemmin. Kokemus Koomasta kasvattaa Silvaa ja saa näkemään asiat eri valossa, eikä Jeminan kanssa koetut asiat ole enää listan kärkipäässä. Elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita, ja juuri siksi pidin kirjasta niin kovin.

Kirjan kannesta on pakko vielä mainita, että se on yksi kauneimmista joita olen vähään aikaan nähnyt! Todella upea ja osuva.

Salla Simukka: Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu

Salla Simukka: Valkea kuin lumi 2013 & Musta kuin eebenpuu 2014, Tammi

"Olipa kerran tyttö, jolla oli salaisuus."

"Olipa kerran tyttö, jolla oli varjo."

Innostuin e-kirja kokeiluna olleesta Salla Simukan trilogian avausosasta Punainen kuin veri sen verran kovasti, että lainasin kirjastosta sarjan seuraavat osat Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu välittömästi. Päätin iskeä samaan postaukseen molemmat kirjat, sillä mielipiteet molemmista noudattavat samaa linjaa.

Valkoinen kuin lumi vie Lumikin Prahaan, ja päätösosassa näytellään koulun joulujuhlassa uudenlaisessa Lumikki-sadussa, jonka pääosan esittää tietenkin Lumikki itse. Poikkeuksellisesti jätän juonen kertomisen nyt vähemmälle huomiolle, sillä oikeastaan takakansien iskevät lauseet, jotka postauksen alusta löytyvät, kertovat juuri niin kutkuttavasti vain sen verran, että on pakko lukea mistä oikein on kysymys. Itselleni tuli täysin yllätyksenä kirjojen maailma kun niihin tartuin, ja uskon että osaksi tämän takia sarjan lukeminen on varmasti ollut niin positiivinen kokemus.

Trilogian avausosa oli melkoisen räjähtävä, ja nuorille lukijoille tarkoitettu kirja imaisi mukaan kohderyhmään kuulumattomankin kokonaan. Sama tapahtui seuraavien osienkin kanssa, ja viimeisen osan kanssa kävi vielä kaiken lisäksi niin, että tajusin kirjan lopettamisen jälkeen lukeneeni sen parissa tunnissa. Viime päiviin nämä ohuet, mukaansatempaavat kirjat ovat olleet omiaan.

Pidän siitä että Simukka ei turhia jaarittele vaikka myönnän, että joissakin kohdissa tarkempi selittely olisi voinut olla kohdillaan, kun välillä tuntui siltä että asiat tapahtuivat hieman liian töksähtäen. Uskoisin että nuoria lukijoitakin ajatellen tämä nopea eteneminen on kuitenki hyvä asia. Jokainen osa on oma itsenäisensä kirja, mutta edellisiin tapahtumiin palataan silti järkevästi niin, että tarinan teho ei kärsi. Ja se Simukan kyky koukuttaa niin että ei siinä auta muuta kuin vain lukea. Ohuisiin kirjoihin voi mahtua yllättävän paljon.

Kyllä Lumikki -trilogiassa on sitä jotakin, eikä sen menestys yllätä ollenkaan. Jotain uutta ja erilaista Simukka on luonut, päähenkilö on kaikista menneisyyden haamuista ja haavoista huolimatta vahva nuori nainen joka ajattelee omilla aivoillaan, eikä riudu ja juokse elämänsä mahdollisen rakkautensa perässä. Romantiikkaa loppupäästä kyllä löytyy, mutta se ei vaivaannuta, ja on yllättäen jopa hyvin rohkeaa kuvailua.

Ei voi muuta sanoa kuin että ihan mahtavaa, että tällainen menestystrilogia on lähtöisin Suomesta.

Salla Simukka - Punainen kuin veri

 

Salla Simukka - Punainen kuin veri

Tammi 2013

Kansi Laura Lyytinen

Ensimmäistä kertaa blogini historiassa olen lukenut e-kirjan, ja valokuva kirjasta on otettu tabletista. En ihan heti uskonut tätä päivää tulevan, mutta e-kirjan lukeminen oli yllättävän hauska kokemus! Ensimmäisenä päätin hypätä e-kirjojen maailmaan lukemalla Salla Simukan Punainen kuin veri. Simukan trilogia on kiinnostanut lukea jo tovin, varsinkin kun sarjan oikeuksia on myyty ulkomaille jo ennen viimeisen osan ilmestymistä.

Lumikki Andersson on nuori lukiolainen, mutta ei ole kuin kuka tahansa tyttö. Lumikki viihtyy omissa oloissaan eikä pidä itsestään mekkalaa. Hän on mielellään tarkkailijan roolissa, eikä hänestä saa kikattelevaa tyhjäpäätä millään. Lumikki pysyttelee aina hieman etäällä tapahtumista, mutta eräänä päivänä hän yllättäen löytää koulun pimiön täynnä pestyjä seteleitä, ja rehtorin pojan kiiruhtavan pois vauhdilla huoneesta. Lumikin kiinnostus herää, ja ajatus selvittää rahojen kohtalo vie Lumikin keskelle tapahtumia joista ei vauhtia ja jännitystä puutu.

Kun otin laitteen käsiini ja päätin avata kirjan ajatuksena hieman kokeilla miltä se e-kirja maistuu, istuin liimattuna laitteeseen pitkän aikaa. Jo heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien tarina imaisi mukaansa, ja mietin itsekseni että onko mikään ihmekään että sarja on niin suosittu kun homma lähtee rullaamaan välittömästi. Simukka kirjoittaa todella vetävästi ja tavalla, johon kaikenikäiset voivat samaistua. Vaikka kirja on ensisijaisesti suunnattu nuoremmille, ei tämä seikka juurikaan häirinnyt. Myönnän että alussa mietin kulmakarvat koholla, että mikäköhän oman elämänsä Lisbet Salander Lumikki onkaan, melkoisen paljon yhtäläisyyksiä oli havaittavissa. Varsinkin, kun kirjassa viitataan kerran kyseiseen Stieg Larssonin Millennium -trilogian hahmoon, naurahdin väkisinkin ääneen.

En kirjaan tarttuessa ollut selvillä kirjan juonesta, ja minut yllätti positiivisesti kirjan siältö. Tämähän sisältää jännitystä! Missään vaiheessa ei sorruttu nuorten kirjoissa tyypillisiin romansseihin tai muuhun vaivaannuttavaan, vaan lukija aidosti jännittää seuraavia tapahtumia. Lisäksi taustalla vaikutti myös hyvin vakava aihe, kun selviää että Lumikki on joutunut aikaisemmin järjestelmällisen ja raa'an koulukiusaamisen uhriksi. Simukan tekstissä on siis painavaa sanomaa.

Jo heti tämän ensimmäisen kirjan luettuani janoan lisää. Lumikin tarina jää vielä hieman avonaiseksi, ja varsinkin vanhempien vaitonaisuus herättää mielenkiinnon. Ja mitähän muuta Lumikin menneisyydestä vielä selviää?

Holly Smale - Geek Girl- Matalalentoa mallitaivaalla

Holly Smale - Geek Girl- Matalalentoa mallitaivaalla

Tammi 2013

Suomennos Kaisa Kattelus

Englanninkielinen alkuteos Geek Girl. From Geek to Chic... 2013

"Olen Harriet Manners: huippuoppilas, puolijalokivien keräilijä, virheettömässä mittakaavssa toteutettujen pienoisjunaratojen rakentaja, listojen kirjoittaja, kirjojen aakkostaja ja genrettäjä, keksittyjen sanojen käyttäjä, puutarhan perällä kahdenkymmenenkolmen kiven alla asuvan siiran suojelija.
Olen Harriet Manners:
NÖRTTI."

Harriet Manners on 15-vuotias ja pesunkestävä nörtti. Hän kulkee Nalle Puh -puseroissa, rakastaa tehdä listoja, jakaa nippelitietoa muille eikä hän voisi vähempää välittää muodista tai tyylistä. Muoti on vain vaatteita. Harrietin paras ystävä Natalie, joka on haaveillut mallinurasta pikkutytöstä lähtien, raahaa Harrietin väkisin mukaansa muotimessuille. Natalie haaveilee että hänen keksittäisiin messuilta malliksi, mutta jostain kumman syystä iso mallitoimisto kiinnittääkin huomionsa Harrietiin. Hetkessä Harrietista tulee maailmankuulun muotisuunnittelijan uusi kasvo ja hän huomaa olevansa matkalla Venäjälle muotikuvauksiin. Lisää sydämentykytyksiä uudessa elämäntilanteessa aiheuttaa myös komea mallipoika Nick.

Nörttitytöstä tulee hetkessä maailmankuulu, mutta elämä ei silti ole pelkkää tähtisadetta, sillä mutkia matkaan tuo paras ystävä Nat, joka on pahoillaan asioiden uudesta kulusta, isän ja äitipuolen aviokriisi sekä nörtti-stalkkeri Toby, joka on totaalisen ihastunut Harrietiin.

Minusta nörtit ovat parhaita, olen aina näiden väärinymmärrettyjen ja koulumaailmassa sorrettujen puolella. Kun kirjaston hyllyssä on Geek Girl -kirja, minä en mieti asiaa enempää, vaan nappaan kirjan mukaan. Sitä paitsi, minuun ihan oikeasti iskee nörttihuumori.

Geek Girl on hyvin helppolukuinen, iso fontti ja lyhyet luvut takaavat että sivut kääntyvät tiuhaan. Ja koska juoni on kuitenkin kevyt, voi tämän kanssa heittää hyvin aivot narikkaan. Kirja on ennen kaikkea suunnattu nuorille lukijoille: on koulumaailma, nörttejä ja suosittuja, muotia, malleja ja tietysti poskia punoittavaa ihastusta. Minulle tämä oli kevyttä hömppää, harmitonta komediaa, paikoitellen lapsellistakin luettavaa, mutta ihan mukava nuorten kirja.

Eniten kirjassa ärsytti jonkinlaisena malliagenttina työskentelevän Wilburin käyttämät hellittelysanat Harrietille: luumutorttuseni, pikku-panda ja mitä lie tomusokerilla kuorrutettuja sanoja. Ne olivat yksinkertaisesti ällöjä. Vaaleanpunaisessa silinterihatussa kulkeva Wilbur oli todellinen ääripää. Lisäksi Harrietin isä oli myös kummallinen, heti kun Harriet kertoo muotimessuilla sattuneesta kohtauksesta syttyy isän kasvoille miljoonien omahyväisten keijujen valo. Hmm, aika omituinen suhtautuminen.

Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että tämä oli hyvin vetävä, ja että mallimaailma ei kuvattu pelkkänä glamourina. Asiaan varmasti vaikuttaa jonkun verran se, että kirja sisältää omaelämäkerrallisia aineksia. Holly Smale on löydetty 15-vuotiaana ja kiinnitetty lontoolaisen mallitoimiston listoille, mutta ei tee enää mallintöitä.