Jamie Ford: Kiinalainen kehtolaulu

Jamie Ford: Kiinalainen kehtolaulu

Karisto 2014

Suomennos Leena Perttula

Englanninkielinen alkuteos Songs of Willow Frost

"William ei tiennyt, mikä oli totta ja mikä illuusiota. Hän oli rakennellut kuvitelmia mielessään vuosikaudet, perustanut ne muistoille ja puolitotuuksille, sekoittanut niihin toiveita ja haaveita. Kaiken aikaa hän oli uskonut, että hänen äitinsä oli kuollut; sen sijaan hän olikin itse kuollut äitinsä silmissä - hylätty ja sisar Brigantin sanojeen mukaan myös unohdettu."

William Eng on 12-vuotias amerikankiinalainen poika, joka elää orpokodissa 1930- luvun Seattlessa. Isäänsä hän ei muista koskaan tavanneensa, ja äitinsä hän on nähnyt viimeksi viisi vuotta sitten. Silloin, kun kaikki muuttui ja hän joutui orpokotiin. Orpokodissa on kova kuri ja järjestys, ja kaikilla pojilla on samana päivänä syntymäpäivä. Tuona kyseisenä syntymäpäivänä orpokodin pojat pääsevät muurien toiselle puolelle sisarien tarkkojen silmien alla elokuviin. Jo pelkästään ulkomaailmaan pääsy tuntuu huikealta, mutta valkokankaan äärellä William vasta mykistyykin: hän on täysin varma, että elokuvassa esiintyvä nainen, Willow Frost, on hänen äitinsä.

William ei saa rauhaa näkemästään, ja karkaa parhaan ystävänsä kanssa orpokodista löytääkseen äitinsä. Tuolla matkalla Williamille selviää paljon menneisyydestä, joka ei ole ollut helppo. Äidin elämäntarinasta huokuu surua, uhrauksia, mutta myös rakkautta. Elämä ei ole aina hyvä, eikä kaikki niin yksinkertaista. Kaikille ei ole vaihtoehtoja, ja joskus on valittava se pienempi paha.

Kiinalainen kehtolaulu on toinen lukemani kirja Jamie Fordilta, aikaisemmin häneltä on ilmestynyt Hotelli Panama josta pidin. Siksi olin kiinnostunut lukemaan myös tämän uutuudenkin. Kirjan alussa en ollut ihan varma kehkeytyykö tästä mitään maata mullistavaa, sillä pelkäsin kirjan olevan liian ennalta-arvattava ja naiivikin. Juoni kuitenkin alkoi vetämään ja kiinnostukseni heräsi kun päästiin avaamaan menneisyyden verhoja.

Kirjassa on kaksi aikatasoa, 1920- ja 1930- luku. Erityisen tyytyväinen olin siihen ratkaisuun, ettei ajanjaksolta toiselle hypitty joka toisella luvulla, vaan keskityttiin pitkäjaksoisesti yhteen hetkeen. Näin lukijankin on helpompi elää kirjan mukana.

Kiinalainen kehtolaulu on surullinen ja traaginen kirja. Se herättää myös vihaa: naimattomalla naisella on ollut todella huonot eväät selvitä tuohon aikaan, varsinkin jos omaa vähänkään etnistä taustaa. Williamin äidin kohtalo ja kärsimykset tuntuivat niin epäoikeudenmukaisilta paikoitellen kestää.

"Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Kaikki paha jatkaa loputtomiin."

Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär

Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär

Seven -pokkarit 2011

Ensimmäinen julkaisu: Otava 2009

Suomennos Kaijamari Sivill

Englanninkielinen alkuteos The Gravedigger's Daughter

"Sinä olet yksi heistä. Syntynyt täällä."

Rebecca Schwart syntyy New Yorkin satamassa laivalla, joka on juuri tuonut perheen pakoon natsi-Saksasta. Syntymäolot ovat karut likaisessa laivassa, mutta Rebecca on nyt perheen ainoa amerikkalainen, yksi niistä toisista. Vaikka perhe pääsikin pakoon Saksasta, ei alku uudessa maassa ole helppo. Rebeccan isä aloittaa työt haudankaivajana, ja perhe majoittuu pieneen ja likaiseen haudankaivajan mökkiin asumaan. Haaveet ja unelmat uudesta elämästä uudessa maassa alkavat pian karista, sillä muuta työtä ei ole tarjolla ja ihmisten ennakkoluulot saksalaista perhettä kohtaan ovat suuret. Sitten koittaa päivä, jolloin kaikki viha ja katkeruus uutta elämää kohtaan purkautuu ulos hirveänä tragediana.

Haudankaivajan tytär kertoo siirtolaisperheen elämästä, mutta ennen kaikkea se on Rebeccan tarina lapsuudesta vanhuuteen. Rebeccan elämä ei ole helppoa, mutta silti sieltä likaisesta kauheasta haudankaivajan mökistä ponnistaa tyttö jotenkin jaloilleen.

Minun on pitänyt lukea Oatesia jo pitkään, ja olen kirjailijan kirjoja omaan hyllyyni jo hankkinutkin tätä tarkoitusta varten. Vasta nyt kuitenkin sain kipinän tutustua kirjailijan tuotantoon paremmin, ja päätin aloittaa Haudankaivajan tyttärestä. Sivumäärä on melko hurja mutta sehän tiedetään, että jos kirja on hyvä, mikään sivumäärä ei tunnu riittävän.

En oikeastaan tiennyt mitä kirjalta odottaa, siksi niin tiivistetysti kerron juonesta teillekin. Yleisesti ottaen olin kuullut Oatesista vain hyviä ja kehuvia arvioita, joten omalla tavallaan odotukseni olivatkin aika korkealla. Lukukokemukseni jälkeen tunteeni ovat kuitenkin hieman ristiriitaiset, sillä ahmin kirjaa alussa vauhdilla, mutta loppupuolella aloin väsähtää. Juoni ei enää vetänytkään samalla tavalla kuin aiemmin, ja välillä tuntui siltä että Oates olisi voinut paikoitellen tiivistää kirjoittamaansa. Toisaalta, Oates tuo hyvin yksityiskohtaisella ja tarkkanäköisellä tavalla esiin ihmisten pieniä vivahteita käytöksessä tai puheessa joita on hankala kuitata lyhyesti.

Kallistun silti enemmän sille puolelle, että kirja on hyvä. Lukukokemus oli joka tapauksessa hyvin vahva ja intensiivinenkin. Minulle kirjan parasta antia oli kuitenkin sen alkupuoli, vaikka Rebeccan elämä kauheaa olikin.

Oates on kiinnittänyt joka tapauksessa nyt huomioni, ja aion ehdottomasti lukea häneltä lisää. Hänellä on aivan erityisen vahva ääni ja kyky sitoa lukija tarinaan mukaan. Ja jättää mitä ilmeisemmin lukija myös hieman ristiriitaisiin tunnelmiin.

Jean Kwok - Kännöksiä

Käännöksiä kertoo Kimberlystä ja hänen äidistään jotka muuttavat Kiinasta Yhdysvaltoihin paremman elämän toivossa. Kimberlyn äidin sisko, Paula -täti, auttaa heidät maahan antaen samalla työpaikan Chinatownista hänen ja miehensä Bobin vaatetehtaalta. Kaikki näyttää päällisin puolin hyvältä, Paula -täti hienolta ihmiseltä ja elämä suurelta mahdollisuudelta, kunnes Paula -täti osoittautuukin kateelliseksi ja ilkeäksi naiseksi joka ei edes yritä auttaa perheenjäseniään selviytymään Yhdysvalloissa.

Kimberly ja äiti asuvat purkukunnossa olevassa asunnossa ilman juoksevaa vettä ja lämmitystä lattialla vilistävien torakoiden ja rottien kanssa. Työ tehtaalla vaatii myös Kimberlyn osallistumista, muuten  he eivät pysty elämään, niin alipalkattua ja vähintäänkin kyseenalaisissa työoloissa he Paula -tädin alaisuudessa ovat. Kaiken tämän aikana Kimberly kasvaa, oppii englantia vähitellen ja menestyy koulussa. Juuri Kimberlyn kouluviisaus on heidän onnensa, avaimensa pois kurjuudesta.

Tarina on todellinen ryysyistä rikkauksiin selviytymistarina ja vaikka juonenkulku oli toisaalta hyvinkin ennalta-arvattava, se ei häirinnyt lukukokemusta millään tavalla. Kirjailijalle kuitenkin täydet pisteet kirjan päätöksestä, juuri kun luulin kaiken päättyvän perinteisesti "happily ever after" -tyylin, käännettiin juonikuvioita hieman päälaelleen ja alussa hyvin ennalta-arvattava kirja osasi vangita lukijansa silti loppuun asti. Jotain vangitsevuudesta voi kertoa sekin, että luin kirjan yhdeltä istumalta, välissä vain ruoan tehdessä.

Pidin kirjasta, maahanmuuttaja selviytymistarina uppoaa ja antaa, mitäs muutakaan, kuin toivoa. Kieli oli yksinkertaista ja pidin tyylistä, jossa Kimberlyn ja äidin englanti kirjoitettiin väärin, juuri niin kuin he sen osasivat. Kirjan kannesta vielä sen verran, että ehdottomasti tämän vuoden kauneimpia kirjoja, niin herkullinen värimaailma kirjassa on! Vielä lopuksi: jos kirjan kiteyttäisi jollain tavalla, olisi se " Amerikassa kaikki on mahdollista".

Liitän tämän kirjan maahanmuuttaja -haasteeseeni.