María Dueñas: Ommelten välinen aika

María Dueñas: Ommelten välinen aika

WSOY 2013

Suomennos Sari Selander

Kansi Mika Tuominen

Espanjankielinen alkuteos El tiempo entre costuras

"Olin kulkenut heidän käsissään kuin marionetti; toisille olin ollut hyödyllinen ja toisille haitallinen, mutta kaikki he olivat päättäneet puolestani ja liikutelleet minua kuin sotilasta shakkipelissä. Kukaan heistä ei ollut vilpitön, niin että olisi suoraan ilmaissut minulle aikeensa. Oli tullut aika, että esittäisin omat vaatimukseni ja ottaisin ohjat omiin käsiini. Halusin viimein itse päättää, mikä oli minun tieni, miten sen kulkisin ja kenen kanssa matkani jakaisin. Tiesin, että joutuisin taas kompastelemaan ja kohtaamaan polkuni varrella särkyneitä lasinsiruja, virheitä ja kuralätäköitä. Minua ei odottaisi turvallinen ja seesteinen tulevaisuus, siitä olin varma. Mutta oli koittanut hetki, jolloin en halunnut enää kävellä sokeasti eteenpäin tietämättä, millaisella maaperällä kuljin tai minkälaisia riskejä kulloiseenkin päivään sisältyi. En enää suostunut siihen, etten ollut itse oman elämäni valtiatar."


Ommelten välinen aika on ollut hyllyssäni luvattoman kauan. Minun piti lukea se jo ilmestyessään, sitten viime kesänä, ja silti otin sen lukuun vasta nyt. Ja oikeastaan senkin innoitti tv-sarja jota Yle esittää, ja josta olen kiinnostunut. Halusin vain ensin lukea kirjan jotta voisin seurata sarjaa paremmin.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1900- luvun alun Espanjaan, Madridiin. Siellä syntyy vaatimattomiin oloihin ompelijaäidin tyttäreksi Sira Quirogan, jonka elämänkaari tulee olemaan erittäin värikäs. Espanjassa eletään murroksen aikoja, ja poliittiset kiistat kasvavat koko ajan.

1930-luvulla Sira perustaa Marokon Tetuániin kansainvälisen muotisalongin käytännössä tyhjästä, ja alkaa niittää mainetta varakkaiden ihmisten luotto-ompelijana. Tuona aikana Siralle tarjotaan tilaisuutta palvella kotimaatansa Espanjaa, ja näin hän nouseen muotisalonkinsa turvista merkittäväksi toimijaksi miesten maailmassa vakoojan roolissa.

Ommelten välinen aika on erittäin runsas ja yksityiskohtainen romaani, välillä liiankin. Joihinkin yksityiskohtiin nimittäin paneuduttaan todella huolellisesti, kun taas jotkut mielenkiintoiset tapahtumat kuitataan lähes toteavasti. Dueñas on eittämättä tehnyt valtavan taustatyön kirjaansa varten, mutta tuntui välillä sortuvan liiaksi esitelmöimään historian henkilöitä tai ajankuvaa. Se nakersi romaanin luonnetta ja sai aikaan sen, että historian merkkihenkilöt jättivät Siran tarinan varjoonsa. Historian tuntemus ja taustatyö kuitenkin tarjoaa upean katsauksen Espanjan historiaan.

Runsas romaani on täynnä historiaa ja politiikkaa, ja se on myös kasvutarina. Nuori Sira oppii kantapään kautta elämän opetukset, ja onkin kirjan alussa ärsyttävän sinisilmäinen niin että lukijakin ymmärtää heti että tästä ei hyvä seuraa. Kaikki varoitusmerkit sinkoilevat ilmassa mutta Sira ei niitä huomaa ja maksaakin virheistään kovan hinnan. Kirjan edetessä Sirasta kuitenkin kasvaa uusi ja kukoistava liikenainen, minkä hän todistaa omalla muotisalongillaan. On siinä ja siinä pidinkö tätä kohtaa tarpeeksi uskottavana, mutta toisaalta se sopi viihdyttävään tarinaan.

Henkilöitä kirjassa riittää, ja niitä Siran elämässä tulee ja meneekin. Lopulta jäin kuitenkin ihmettelemään miksi monet niin suuressa roolissa Siran elämässä olleet ihmiset eivät olleet lopussa asti. Loppuratkaisu nimittäin jäi jotenkin hämäränpeittoon ja avonaiseksi Siran osalta, mutta poliittisista henkilöistä kirjailija tarjoilee kyllä kattavan kuvauksen, mikä oli minusta erittäin epäkiinnostavaa.

Ommelten välinen aika osasi viihdyttää ja sulkea maailmaansa, mutta siinä oli myös paljon sellaista jota olisi voinut tiivistää. Lisäksi olisin toivonut että osa henkilöistä ei olisi saanut niin suurta roolia kirjassa kuin mitä he nyt saivat. Silti historiallisten romaanien ystävänä löydän kirjasta paljon mielenkiintoista ja viihdyttävää, kannattelihan sen juoni kuitenkin loppuun asti.

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi

Bazar 2015

Suomennos Satu Ekman

Kansi Eevaliina Rusanen

Espanjankielinen alkuteos La felicidad es un té contigo

Arvostelukappale kustantajalta

Englantilaisen mahtisuvun nuorin poika Atticus Craftsman on saanut isältään Marlow Craftsmanilta tehtävän. Suvun omistuksessa olevalla kustantamolla on Madridissa oma Librarte -kirjallisuuslehtensä, joka on tarkoitus lakkauttaa. Atticusin on määrä pakata laukkunsa, Earl Greynsä ja matkustaa lehden toimitukseen. Kyseessä on vastuullinen tehtävä, mutta Atticus uskoo selviävänsä. Eihän se voisi olla kovin vaikeaa, eihän?

Lehteä toimittavat viisi naista: Berta, Soleá, María, Asunción ja Gabriela, jotka eivät kuitenkaan hevillä suostu lehden lakkauttamiseen. Onhan työpaikasta muodostunut heille jo toinen koti. Nämä persoonalliset naiset päättävät yksissä tuumin punoa juonen jolla pelastaa työpaikkansa. Atticus siis astuu Libraraten toimitukseen, eikä tiedä laisinkaan mitä hänen päänsä menoksi on suunniteltu.

On ilo juoda teetä kanssasi on hauska, älytön ja hieman sekopäinenkin kirja joka viihdytti. Sánchez vie juonta jouhevasti eteenpäin, eikä mihinkään kohtaukseen turhaan keskitytä liiaksi. Monet tapahtumat kerrotaan parissa lauseessa, ja taas ollaan seuraavassa kohtauksessa. Tämä toimi. Mukana on melkoisen värikäs määrä useita henkilöitä, joten turha pulina onkin hyvä jättää pois.

Nauroin monessa kohdassa ääneen, sen verran järjetöntä meininkiä kirjassa oli! Ja Sánchez kirjoittaa kohtaukset vielä niin hyvin, toteavasti, että pistää väkisinkin naurattamaan. Espanjalainen kulttuuri ja tavat kun poikkeavat jonkin verran meidän pohjoisen asukkaiden elämästä.

Espanjalaista kirjallisuutta tulee luettua todella vähän (suomennetaanko sitä liian vähän?), vaikka tämäkin oli todella hyvä. Oikea väriläiskä keskellä syksyn pimeyttä. Kirjan kansikin on ihanan värikäs.

Kirjan loppu alkoi olla jo melkoista hulabaloota, että väkisinkin mietti mopon karanneen käsistä totaalisesti. Mutta toisaalta jotenkin se kaikki älyttömyys sopi tähän, onhan se espanjalainen meno ylipäänsäkin vähän vauhdikkaampaa, äänekkäämpää ja värikkäämpää kuin mihin on tottunut. Tällä kirjalla on hyvä nollata, oli se sitten lukujumi tai muu, sen verran mukavaa ja kepeää luettavaa tämä on.

Cecilia Samartin - La Peregrina

Cecilia Samartin - La Peregrina. Bazar 2013. Suomennos Ulla Lempinen

"Vaivuin tilaan, jossa en ollut unessa enkä valveilla vaan eräänlaisessa horteessa kahden maailman välissä. Toinen niistä oli tämä maailma, mutta en ollut varma, oliko se toinen taivas vai helvetti. En kuitenkaan halunnut kumpaankaan maailmaan, sillä en kuulunut mihinkään. Olin radaltani suistunut planeetta ja ajelehdin äärettömässä avaruudessa, synkässä ja kylmässä tyhjiössä, missä vallitsi syvä hiljaisuus, rauha ja niin rikkomaton pimeys että mustuuskin olisi loistanut siinä majakkana. Mutta myöhemmin ymmärtäisin, että tuossa paikassa jossa kuolema oli ylistyslaulu, olin syntynyt uudestaan."

La Peregrina on jatkoa kirjailijan aiemmin ilmestyyneelle Senor Peregrino -romaanille, jossa tutustuttiin Herra Peregrinoon sekä kauniiseen nuoreen Jamiletiin, joka oli jättänyt kotimaansa Meksikon taakseen. Jamiletin koko elämää on varjostanut hänen verenpunainen syntymämerkkinsä, joka on ollut syy lähteä Meksikosta Los Angelesiin. Uudessa kotimaassaan hän tapaa vanhan ja aluksi hyvin erikoisen Herra Peregrinon, jonka kanssa ystävyys syvenee. Herra Peregrino on kertonut Jamiletille menneisyydestään joka on herättänyt tytön uteliaisuuden. Jamilet haluaa palavasti saada selville kuinka Herra Peregrinolle ja tämän suurelle rakkaudelle lopulta kävi, ja lukija pääsee tarunomaiselle matkalle menneisyyteen.

Jamiletin ja Herra Peregrinon nykyisyyden rinnalla kulkee siis myös menneisyys, ja toisessa aikatasossa seurataan nuoren Rosa- tytön elämää pienessä espanjalaiskylässä. Rosan elämä muuttu kertaheitolla, kun erään päivän tapahtumat torilla saa Rosan pakenemaan kotikaupungistaan ja liittymään mustalaisten joukkoon. Koti-ikävästään huolimatta Rosa ymmärtää kuuluvansa tähän hyljeksittyyn yhteisöön, jossa hänet otetaan avosylin vastaan.

En halua paljastaa juonesta nyt tämän enempää, mutta sen voi kertoa, että olen ollut taas kerran aivan haltioitunut Samartinin kynästä. Olen lukenut kirjaa kuin huumattuna muutaman päivän, tämä ihmeellinen tarina vie mennessään. Tässä on suuria salaisuuksia, vihaa, rakkautta, draamaa ja asioita jotka ovat arjen ymmärrystä suurempia. Minusta tämä oli vain kerta kaikkiaan ihana kirja, jonka en olisi halunnut päättyvän. Ja onneksi kyseessä on trilogia, joten jossain vaiheessa tälle on tiedossa vielä jatkoa yhden kirjan verran.

Minulle Samartinin kirjan ilmestyminen on aina yksi vuoden tapauksista. Nautin suunnattomasti hänen tavastaan kirjoittaa tarinaa. Olen edelleenkin sitä mieltä että Samartin parantaa kirja kirjalta, ja hän lukeutuu edelleen lempikirjailijoihini. Nyt janoan tietää mitä viimeisellä osalla on vielä kerrottavanaan!

"Jotkin asiat voivat olla vaikeita ymmärtää, mutta elämässä tulee hetkiä, jolloin tärkeää ei ole ymmärtää vaan uskoa itseensä ja siihen, minkä tuntee sydämessään."

Cristina López Barrio - Mahdottomien rakkauksien talo

 Cristina López Barrio ( La casa de los amores impossibles) Bazar 2012, suomennos Taina Helkamo. Kansi Ferran Lopez / Random House Mondadori

Eletään 1800- luvun pienessä espanjalaiskylässä, jossa asuvat viehättävä Clara Laguna ja tämän äiti, joka tunnetaan paremmin kissanluistaan ja omituisista keitoksistaan. Claraa ja tämän äitiään oudoksutaan kylässä, sillä Lagunan sukua piinaa kirous, eikä luonnottoman kaunis Clara ja tämän noituuksistaan tunnettu äitinsä ainakaan paranna kyläläisten suhdetta Lagunan naisiin. Lagunan suvussa on jotain outoa, he epäonnistuvat aina rakkaudessa. Kukaan kylän miehistä ei ole koskaan uskaltanut lähestyä noita kauniita mutta kirottuja naisia, jotka synnyttävät kerta toisensa jälkeen vain tyttölapsia ja jäävät yksin.

Kun Clara tapaa vedenhakureissulla toisesta kylästä kotoisin olevan komean ja tummahiuksisen metsästäjän, ei hän suostu uskomaan äitinsä kertomusta Lagunan perheen kirouksesta. Kiihkeän romanssin jälkeen mies kuitenkin palaa takaisin kotikyläänsä Claran jäädessä yksin kasvavan vatsansa kanssa. Claraa piinaa vuosi vuodelta kalvava kosto, ja hän päättää kostaa miehelle ryhtymällä ilotalon pitäjäksi. Clara synnyttää ruman tyttölapsen jonka nimeää Manuelaksi ja jättää talon keittäjän hoiviin. Äiti ja tytär elävät pitkään erossa toisistaan Claran odottaessa turhaan miestä takaisin. Manuela oppii tuntemaan äitiänsä kohtaan vain vihaa joka kasvaa entisestään kun koittaa se päivä jolloin myös Manuelan tulee osallistua työntekoon ilotalossa.

Kasvettuaan Manuela päättää, että Lagunan perheen maineen on muututtava ja kirouksen myötä tulleen epäonnen loputtava. Kun hänen äitinsä lopulta kuolee sänkyyn jossa on työtään harjoittanut, palaa Manuela takaisin synnyinkotiinsa ja synnyttää tyttären, joka on kauniimpi kuin isoäitinsä koskaan. Vaikka Manuela kuinka yrittää peittää tyttärensä kauneuden rumien vaatteiden ja hattujen alle, on uusi ja kaunis Lagunan suvun nainen kuitenkin jälleen kerran altis mahdottomalle rakkaudelle.

Kirja kertoo monivivahteisesti ja vangitsevasti kirotusta Lagunan suvusta, jossa jokaisen naisen tarina on erilainen mutta jossa heitä kaikki kuitenkin yhdistää vuosien epäonni rakkaudessa ja ainainen tyttölapsien synnyttäminen. Kirja vangitsi minut heti ensisivuiltaan mukaansa ja yritin jopa pitkittää lukukokemusta jotta en olisi ahminut koko kirjaa heti! Sitä haluaa vain heti tietää kuinka kaikki päättyy, onko kukaan Lagunan suvusta ansaitseva rakkauden?

Henkilöhahmojen lisäksi minua viehätti kovasti kuvaukset luonnosta ja makujen maailmasta. Puutarha joka uhmasi luonnonlakeja kukkimalla myös talvisin, ruusut jotka tiesivät kaikki salaisuudet, sekä ruoat joita kukaan ei voinut vastustaa.

Minä ihastuin tähän kirjaan kovasti jossa kerronta on vangitseva, tarina runollinen ja mystinen. Tämä on yksi mielenkiintoisimpia ja teoksia joita olen tänä vuonna lukenut ja vaikka olenkin lukenut tämän jo muutama viikko sitten, olen jollain tavalla vieläkin mukana Lagunan punaisessa talossa sukutarinan keskellä. Teos oli niin monivivahteinen ja täynnä intohimoa että tämän tarinankertojan uusia teoksia jään odottamaan suurella innolla ja mielenkiinnolla!