Philippa Gregory - Sininen herttuatar

Philippa Gregory - Sininen herttuatar
Bazar 2014
Suomennos Natasha Vilokkinen
Englanninkielinen alkuteos: Lady of the Rivers


"Voin huonosti, en minä voi tulla", kuiskaan, mutta täti on kerrankin ankara. Minun on pakko olla paikalla, en voi jäädä pois. Ihmisten täytyy nähdä minut tätini ja Bedfordin Anne-herttuattaren vierellä. Meidän täytyy näytellä kohtauksessa oma osamme todistajina, naisina jotka kunnioittavat miesten käskyvaltaa. Minä olen paikalla osoittamassa, millaisia tyttöjen tulee olla: neitsyitä jotka eivät kuule ääniä, naisia jotka eivät usko tietävänsä miehiä enemmän. Tätini, herttuatar ja minä edustamme naisia sellaisina kuin heidän miesten mielestä kuuluu olla. Jeannen kaltaista naista miehet eivät voi sietää."

Vuosi 1431, nuori ja kaunis Jacquetta on lähetetty Luxemburgiin setänsä ja isotätinsä lady Jehannen oppiin. Hän ystävystyy vankilassa tuomiota odottavaan Jeanne D'Arciin, joka poltetaan roviolla Jacquettan silmien alla. Tuolloin Jacquetta ymmärtää kuinka paljon yhteistä heillä olikaan tuon enkelin ääniä kuulevan naisen kanssa.

Kun Jacquetta palaa kotiinsa, hänet naitetaan nuorena tyttönä Bedfordin herttualle, joka on Jaqcuettaa reippaasti vanhempi. Liiton myötä Jacquettasta tulee kuitenkin vaikutusvaltainen ja rikas, mutta yllättäen selviää että herttua ei nainut häntä vain kauneudensa tähden. Herttua uskoo alkemiaan ja on varma, että saa Jacquettan avustuksella loihdittua kultaa jonka aikoo käyttää Englannin sotajoukkoihin. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin, kun herttuatar kuolee ja nuori Jacquetta jää leskeksi.

Sininen herttuatar on itsenäinen jatko-osa Ruusujen sota -sarjassa, joka sijoittuu aikaan ennen sarjan kahden ensimmäisen osan Valkoinen kuningatar ja Punainen kuningatar tapahtumia. Oli selvää nämä kaksi ensimmäistä osaa luettuani, että haluan lukea jatkossa kaikki Gregorylta suomeksi ilmestyvät kirjat. Gregory kirjoittaa vangitsevasti historian vahvoista naisista, antaen äänen heille jotka eivät tuolloin voineet itse saada naisena ääntä kuuluville. Sinisessä herttuattaressa tuodaan usein esille miesten valta, kuinka he voivat vain päättää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja kuinka noituuteen tuolloin suhtauduttiin:

"He ovat päättäneet että Margery on noita, kadotettu sielu. Katselen taas kerran, kuinka kuningaskunnan vaikutusvaltaisimmat miehet käyttävät valtaansa naiseen, joka on syyllistynyt vain siihen, että on elänyt sydämensä sykkeen rytmissä, katsellut maailmaa omilla silmillään; mutta se ei ole heidän rytminsä eikä heidän katsantonsa, eivätkä he mitään muuta siedä."

Jacquetta on syystäkin huolissaan sillä kerrotaan, että Jacquettan suku polveutuu suoraan Melusinasta, veden jumalattaresta, ja Jacquettalla onkin kykyjä joita kaikilla ei ole. Jacquetta näkee välillä tulevaisuuteen, mutta ei osaa aina yhdistää tapahtumia, eikä ole varma mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjan lopussa Jacquetta kuitenkin tietää kuinka hänen tyttärensä Elisabetin elämä muuttuu, ja sen tarinan kertookin kirja Valkoinen kuningatar. Jacquetta nousee taas tyttärensä myötä Englannin hovissa korkeaan asemaan.

Ruusujen sodan tulevista jatko-osista en tiedä, mutta itseäni hieman hankaloitti että sarjassa mentiin taaksepäin. Tämä olisi ollut looginen ensimmäinen osa, jota seuraavat osat olisivat tukeneet. Loppusanoista käy kuitenkin ilmi, että Jacquettan tarinan Gregory löysi vasta, kun alkoi tutkia Elisabet Woodvillen, Jacquettan tyttären (Valkoinen kuningatar) historiaa, joten siksi kirja ilmestyy nyt tässä vaiheessa sarjaa.

Gregoryn romaanit ovat taattua laatua, hän herättää historian henkiin kirjojensa sivuilla. Jos keskiajan Englanti ja historian unohdettujen naisten tarinat kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti lukemaan.

Philippa Gregory - Punainen kuningatar

Philippa Gregory (The Red Queen) Bazar kustannus 2012. Suomennos Natasha Vilokkinen. 

Kansi: Lene Stangebye Geving

"Jumalan nimeen, äiti", sanon ääni kyynelistä väristen,"minun on pakko uskoa, että minulla on elämässä muutakin virkaa kuin olla vaimona yhdelle miehelle toisensa perästä ja toivoa, etten kuole synnytykseen!"

Hän pudistaa päätään ja hymyilee minulle niin kuin tyrmistykseni olisi pelkkää pikkutytön kiukuttelua leluistaan. "Ei, kultaseni, sinulla ei todellakaan ole muuta virkaa,"hän sanoo."Joten hoida velvollisuutesi tottelevaisin sydämin."

Nuori Margaret Beaufort, Lancasterin suvun perijätär,ei missään vaiheessa tyydy kohtaloonsa, vaikka naitetaankin onnettomaa avioliittoon kahteen kertaan. Ensimmäisestä avioliitosta Edmund Tudorin kanssa Margaret saa pojan, Henrik Tudorin, ja jää pian leskeksi. Pojasta tulee Margaretin kunnianhimoisen ja määrätietoisen suunnitelmansa tärkein asia, ja Margaret uskoo voivansa kääntää kohtalon koettelemukset voitokseen ja ohjaamaan historian kulkua sukuperänsä ansiosta. Vuosia Margaret katsoo sivusta ja vannoo kostoa, hänellä on elämässään vain yksi tavoite: saada poikansa Henrik valtaistuimelle, jonne on syntymästään lähtien kuulunut ja olla Englannin kuninkaan äiti.

Ei ole kovinkaan pitkä aika, kun luin Valkoisen kuningattaren mutta muistini oli päässyt jo rapistumaan henkilöiden kohdalta, ja hankaloitti aluksi luku-urakkaa melkoisesti. Valkoista kuningatarta ei ole pakko lukea ennen tätä, mutta huomasin että minua se kyllä hieman helpotti pysymään ajantasalla henkilöiden ja tapahtumien osalta. Toisin kuin Valkoisessa kuningattaressa jossa Elisabetia kuvataan sanoinkuvaamattoman kauniiksi kunigattareksi, kuvailtiin Margaret tässä vain hurskaana ja määrätietoisena naisena. Jotenkin muistelen, ettei Elisabet kuvannut Margaretia kyllä mitenkään kauniisti Valkoisessa kuningattaressa...

Kirjan alussa Margaret saakin minut kuitenkin säälimään tätä, ensimmäisiin naimisiin Margaret meni vasta 12-vuotiaana. Kirjan edetessä saan Margaretista kuitenkin hyvin pakkomielteisen, kostonhimoisen ja sitä kautta hyvin säälittävänkin kuvan. Hänen poikansa Henrik on maanpaossa Ranskassa, eikä tunne enää maataan, mutta Margaret jaksaa uskoa vuosi toisensa jälkeen, että aika vielä koittaa, ja että Elisabet on pelkkä noituudella hallitseva huora. Margaretista tulee suorastaan hankala pitää, ymmärrystä on aina vaikea antaa tälle kylmälle naiselle.

Nämä serkusten väliset kuviot, ja Ruusujen sota, ovat monimutkaisia ja täynnä juonittelua. Kuka on kenenkin puolella, kuka on kenenkin kanssa naimisissa ja milloin on kenenkin vuoro hallita. Oli hyvä, että Gregory toi tähän romaaniin asioita myös edellisestä romaanistaan, jotta juonikuvio muistuu lukijalle mieleen. Toisaalta tapahtumat saavat myös toisenlaisen näkökulman, toisen naisen silmillä. Näin kaikki asiat näyttäytyvät hieman uudessa valossa, ja jokaisella on syynsä kostoon ja vihaan. 

Gregory kirjoittaa vangitsevasti ja värikkäästi, ja kiistatta hallitsee historiallisten romaanien kirjoittamisen mielenkiintoisine juonineen. Tapahtumat ja henkilöt heräävät kirjan sivuilla henkiin ja janoamaan lisää tietoa. Gregorylta ilmestyy tänä vuonna suomeksi The Lady Of the Rivers, joka tulee ehdottomasti olemaan lukulistallani suomennoksen ilmestyttyä. Viihdyin Punaisen kuningattaren parissa oikein hyvin, mutta nyt vaihdan historialliset romaanit muuhun kirjallisuuteen!

Philippa Gregory - Valkoinen kuningatar

Philippa Gregory ( The White Queen) Bazar kustannus 2011. Kuva Larry Rostant, suomennos Natasha Vilokkinen.

Kun syntyperäni on näin kahtalainen - Englannin juureva maaperä sekoittuneena ranskalaiseen veden jumalattareen - minusta saattoi odottaa mitä tahansa: lumoojatarta tai tavallista tyttöä. Jotkut sanovat, että olen molempia.

Eletään vuotta 1464 Englannissa ja Elisabet Woodville on kaunis mutta leskeksi jäänyt, menettäen kaiken omaisuuden kuolleen miehensä sukulaisille. Ainoa joka häntä voi auttaa palauttamaan hänelle kuuluvat maat takaisin, on Englannin kuningas Edvard IV. Elisabet on saatava kuninkaan huomio keinolla millä tahansa, ja suunnitelma onnistuu yli odotusten kun pari rakastuu vastoin kaikkia sääntöjä ja avioituu. Elisabetin elämä hovissa ei ole helppoa, sillä alusta alkaen hänestä kuiskitaan ja hänen päänsä menoksi juonitaan. Häntä ei pidetä sopivana vaimona eikä sopivana kuningattarena Englannille hänen alhaisen syntyperänsä takia. Ensimmäistä kertaa historiassa kuningas avioituu alamaisensa kanssa ja tekee hänestä kuningattaren.

Elämä hovissa ei ole muiltakaan osin mutkatonta, sillä hovia repii ruusujen sota, York- ja Lancaster-sukujen taistelu kruunusta. Edvard ei ole koskaan hävinnyt yhtäkään taisteluaan, eikä häviäkään. Kun Edvard joukkoinenn lyö Lancasterilaiset vastustajansa 1471, alkaa  12 vuoden rauhallinen aika Englannissa. Yhden ja ainoan ratkaisevan taistelun Edvard kuitenkin häviää, ja se on taistelu sairautta vastaan vuonna 1483. Elisabet jää jälleen leskeksi, ja hän jää yksin heidän lapsiensa kanssa, joita heille useampikin siunaantuu.

Aluksi en osannut sanoa tarinan historiallisista taustoista mitään, sillä historian tuntemukseni ei tässä kohtaa ollut vahvimmillaan. Asiaa selviteltyäni, sain tietää että kirja on totta niiltä osin, mitä aikakautta tutkineet historioitsijat tietävät tapahtumista. Henkilöhahmojen vuoropuhelut ja sisäinen elämä ovat keksittyä, mutta historialliset perustiedot pitävät paikkansa. Tarkistin muutamia asioita myös epäluotettavanluotettavasta wikipediasta, jotta sain tiedonnälkääni tyydytettyä.

Historiallisissa romaaneissa on haasteensa, ja tässäkin tapauksessa haasteena oli henkilömäärä joista osa oli jopa samannimisiä, huh! Sukukiemurat menivät välillä yli ymmärryksen, mutta en antanut asian häiritä. Keskityin tarinaan joka historiallisine jännitteineen ja tapahtumasarjoineen vei mennessään. Pidin tästä vauhdikkaasti etenevästä lukuromaanista paljon, ja kirjaa lukiessa uppuduin täysin keskiaikaiseen maailmaan jonka Gregory tarjoilee. Tässä todellakin tuntui, että historia omalla tavallaan heräsi henkiin, ja antoi äänen eräälle voimakastahtoiselle naiselle Englannin kuningashuoneen historiassa, jonka huhuttiin käyttävän noituutta päämääriinsä päästäkseen. Taikakeinojen käyttäminen (tai suoranainen noituus) oli vahvasti esillä teoksessa ja kerrotaankin, että Elisabetin suku polveutui suoraan Melusinasta, veden jumalattaresta.

Tänä syksynä on myös ilmestynyt kirjailijan ruusujen sodasta kertovan toisen osan suomennos Punainen kuningatar, johon varmasti tulen jossain vaiheessa tutustumaan.

* * * * * * * * *

Ette muuten usko, kuinka innoissani olen! Remonttihuolet alkavat olla takana ja eilen asensimme tulevan työ - ja kirjastohuoneen kirjahyllykokonaisuutta, se on mahtava ja ihana ja kaikkea. Olen toivonut sellaista koko ikäni. Laitan kuviakin kyllä tänne huoneesta jossain vaiheessa, sähkärimiehelläni on vielä valojen asennukset kesken, saadaan sitten hylly nätisti valaistua kirjoineen <3
Nyt hakusessa onkin muhkean mukava nojatuoli johon käpertyä lukemaan.
Mahtavaa viikkoa kaikille!

Chris Cleave - Little Bee

Minun piti jo useaan otteeseen tarttua tähän, mutta aina jokin muu kirja tuli ja sotki aikomukseni :) Taidan olla myös niitä harvoja jotka saivat kirjan luettua vasta nyt! Olen ollut jostain kumman syystä viimeisen viikon ajan todella kiireinen, ja pääsin vasta nyt näpyttelemään arvioitakin, vaikka kirjan sain viikonloppuna jo luettua. 

Harvemmin kirjaan tarttuessa on niin tietämätön juonesta kuin mitä Little Been kanssa oli. Juonen kertomatta jättäminen kun oli osa tarinaa joka piti kokea itse. Heti ensimmäisestä lauseesta lähtien kirja piti tiukassa otteessaan, ja olin harmistunut kun jouduin välillä pitämään taukoa lukemisessa.

Little Bee on 16-vuotias nigerialaistyttö, joka kahden pakolaiskeskuksessa vietetyn vuoden jälkeen seisoo vapaana Englannin maakamaralla kulunut käyntikortti kädessään. Käyntikortin perusteella Little Bee ilmestyy Sarah O'Rourken kotiovelle jonka jälkeen lukija alkaa saada vuosia sitten tapahtuneelle dramaattiselle kohtaamiselle nigerian rannalla selitystä. Näiden naisten kohtaaminen jätti tuolloin molempiin pysyvät jäljet. Tämä jääköön kaikeksi mitä kirjan juonesta haluan kertoa.

Olin samalla toiveikas, samalla epätoivoinen ja silti kirjan lopussa erittäin vaikuttunut lukemastani. Tämänkin voin huoletta rankata vuoden 2011 parhaimmiksi lukemikseni kirjoiksi. Kirjan lukeminen kuuluu samalla Maahanmuuttajien tarinat - haasteeseen.