Kevään alku kaiken kauniin

Avaan läppärini sen jälkeen kun olen avanut takapihan oven, ja tunnen auringon valon ja kevään tuoksun. Tunnen ilmassa väreilevän odotuksen, enkä voi kuin fiilistellä. Vihdoin ja viimein talven pimeyden jälkeen voin avata oven ja antaa luonnon tunkeutua sisään. Tätä on odotettu. Tämä hetki joka kevät saa rakastumaan kotiimme uudelleen ja uudelleen. On kuin symbolisesti avaisin oven paljon laajemminkin, ja siltä kieltämättä tuntuu. Läppäri oli ihan oikeasti pölyssä (pyyhin sen ennen kuin aloin kirjoittaa), sillä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut niin paljon asioita että annoinkin niiden tietoisesti vaikuttaa pitäen samalla blogini hiljaisena.

Olen ottanut vähitellen askelia äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen työelämän puolelle. Osa-aika työ mahdollisti pojan päivähoidon aloituksen kevennytetysti, ja samalla vapautti aikaani kokopäiväisen työn hankintaan. Väänsin itseni mitä ihmeellisiin asentoihin läppärin kanssa viilaten ansioluetteloani kuntoon, hakaten hakemuksia, miettien myyviä lauseita ja markkinoiden osaamistani. Valvoin öitä miettien miten muijan käy, ja katsoin tuskaisena säästötiliä joka oli huvennut kotonaoloaikanani käytännössä kokonaan.

Työhistoriani on kaikilta osin hyvin värikäs, ja pätkätöiden luvatussa maassamme olenkin tehnyt koko ikäni vain niitä. Kesälomista olen voinut vain haaveilla, sillä aina uusi pätkätyö uudessa paikassa on aloittanut kaiken nollasta. Kotona ollessani mietin enemmän kuin sen sata kertaa mitä hittoa sitä isona haluaa tehdä, sitä ihan täysin vielä oivaltamatta. Se ajatus jääköön vielä hautumaan.

Taustalla toivoin kuitenkin vimmaisesti saavani vakituisen työpaikan, se oli tavoitteeni koko ajan. Saada hetkellinen rauha käytännössä koko ajan käynnissä olevaan työnhakuun. En voinut levätä laakereillani hetkeäkään, uuden sopimuksen jälkeen oli mietittävä jo seuraavaa. Pahimman epätoivon hetkellä asioita alkoikin tapahtua rytinällä: puhelimeni soi monta päivää putkeen ja sain kutsuja työhaastatteluihin. En voinut ottaa ensiksi tarjottua työtä vastaan suorilta käsin (taidan olla ihan kaheli), sillä pyörät olivat jo pyörimässä ja halusin ottaa tilanteesta kaiken irti. Ensin ei tapahdu mitään ja sitten käynnissä onkin sellainen hullunmylly että alkoi olla jo pää ihan pyörällä.

Samalla tajusin että vuosia ollut haaveeni vakituisesta työpaikasta näyttää ihan oikeasti käyvän toteen. Ja niin lopulta kävikin. Tällä viikolla asia varmistui ja hiljaiseloni täälläkin päättyy. Olen onnellinen, olen innoissani ja oloni on riehakkaan rauhallinen. Nyt voin näiltä osin hengähtää, vaikka arki muuttukin nyt kovasti. Olen innoissani tulevista haasteista vaikka ne kuuluisat ruuhkavuodet sieltä nyt päälle paukahtavatkin.

Parin viikon ajan saan nauttia rauhallisista iltapäivistä ennen kuin työni alkavat ja tiedättekö, käytän sen todellakin itseni hemmotteluun ja rauhoittumiseen! Haahuilen siellä missä mieleni tekee (kuvat muuten Koiramäen Pajutallilta Tuusulasta) ja luen aina kun mahdollista. On siis kevät! 

Niin paljon mahtuu yhteen kuukauteen

Marraskuu.

Tuo pimeä kuukausi, jonka jaksaa vain joulu mielessä. Tänä vuonna marraskuun otti kuitenkin aivan toisella tavalla vastaan, siitä suorastaan riemastui, kun kaunis valkoinen lumi satoi maahan. Kuinka upealta kaikki näyttikään! Iltaisin ei voinut kuin ihastella ikkunasta näkyvää maisemaa. Tällaista sen marraskuun pitäisi olla aina.

Vallitsevasta säästä tuli entistä tärkeämpää jaksamisen kannalta, kun kuuhun osui järjetön määrä univelkaa. Valvotut yöt ja sen perään päivät taaperon kanssa osa-aikatyöhön yhdistettynä saivat välillä miettimään että järkikö tässä lähtee.

Ei onneksi lähtenyt, mutta monessa muussa asiassa tilanteen vaikutukset sitten näkyivätkin. Heti ensimmäiseksi täällä blogissa, seuraavaksi ihmissuhteissa ja kaikessa mistä pystyi menemään aidan matalimmalta kohdilta, niin tehtiin. Lounaaksi syödyt kuppinuudelit tulivat tutuiksi. Niin, ja lähti se lumikin sitten maasta valitettavasti.

Ja luetut sivut jäivät minimaalisiksi. Tein paljon suunnitelmia ja fiilistelin itsekseni että mitä kaikkea luen ja kirjoitan, mutta kas näin tässä taas ihmettelen että missä ne mun upeat suunnitellut jutut ovat! Marraskuussa luin Julian Fellowesin Belgravian joka on oiva lukuromaani historiallisista romaaneista kiinnostuneille, Tiina Lifländerin lempeän ja levollisen esikoisromaanin Kolme syytä elää sekä Alice Munron novellikokoelman Liian paljon onnea, jolla osallistuin samalla novellihaasteeseen. Lisäksi luin Tove Janssonin Muumilaakson marraskuun, joka jääköön nyt tällä kertaa niihin luettuihin kirjoihin jotka eivät aina blogiin asti päädy.

Marraskuun kieputuksesta ja väsymyksestä huolimatta joukkoon on mahtunut myös mitä upeampia hetkiä, sillä sellaista sydänalassa tuntuvaa järjetöntä onnea ei voi sanoin kuvailla kun näkee pienen lapsen riemun hänen olleessaan elämänsä ensimmistä kertaa pulkkamäessä. Kuinka kevyeltä kaikki tuntuukaan kun osallistuu lapsen riemuun! Lisäksi ympäri kotia ripustetut jouluvalot ja sytytetyt kynttilät tuovat iltaan kaivattua ihanaa tunnelmaa. Ja kun taustalle laittaa joulumusiikin soimaan, alkaa näin marraskuun viimeisenä päivänä ymmärtämään että tästä kuukaudesta selvittiin sittenkin, ja joulun odotuksen voi vihdoin aloittaa.

Hei hei heinäkuu!

 Valokuva: Mari Lehtisalo

Kävi niin, että heinäkuun alussa sanoimme mieheni kanssa toisillemme tahdon, ja iloista sekä onnellista juhlahumua on leijunut koko kesän yllä. Samalla olemme saaneet sydän ilosta sykkyrällä todistaa pienen poikamme haparoivia ensiaskeleita, joissa vauhtia on enemmän kuin taitoa. Heinäkuussa on siis riittänyt vauhtia, ja se on näkynyt täällä blogissakin. Olen ollut täysin lomalla (ja oikeastaan ihan pihallakin) blogimaailmasta, enkä ole ehtinyt lukemaan blogeja. Kommentoimisesta puhumattakaan.

Vaikka toistan näköjään joka kesä samaa kaavaa, missä blogi hiljenee kun päivä pitenee, olen silti saanut luettua. En paljoa, mutta aina jotakin. Ja niistä sitten kirjoittelen tänne hiljalleen. Kesällä elämää on niin toisella tavalla että tietokoneen avaaminen ei ole päällimmäisenä mielessä. Ja kun se Suomen kesä on niin lyhytkin!

Heinäkuu on tohinassaan mennyt nopeasti ohi, ja pian pitäisi asennoitua arkeen. Mutta ei vielä, antaa auringon vielä lämmittää tai sateen kastella. Sillä ilmoista viis, heinäkuu on kohdellut meitä hyvin.

♥♥♥

Maaliskuun mietteitä

Maaliskuu on ollut melkoisen vauhdikas. Kalenteri tuntuu olevan täynnä jatkuvasti, vaikka vain kotona tällä hetkellä olenkin. Koko ajan siis tapahtuu, eikä rauhallista hetkeä löydy helpolla. Erityisen paljon tämä on nyt korostunut tässä kuussa kun meillä on pidetty sairastupaa pystyssä käytännössä alkukuusta lähtien: ensin aivasti poika, sitten minä ja vähän köhi mieskin. Miesflunssa on nimittäin sellainen asia että se ei naurata ketään, enkä sitä olisi enää tähän tupaan toivonutkaan. Mutta tietenkin: nyt kun flunssasta on selvitty edes jotenkuten tekee poika tietenkin sitten lisää hampaita. Nukutaan siis sitten kun ehditään!

Sairastuvan lisäksi tässä kuussa on vietetty sekä mieheni että poikani syntymäpäiviä, ja viimeksi mainitun hieman isommin kuin isänsä. Juhlahumua ja sairastelua, melkoisen vauhdikasta ja raskasta menoa ollut siis!

En tiedä oletteko huomanneet, mutta tässä kuussa sai myös blogi oman osansa alkavasta kevätinnostani sillä muutamia pieniä viilauksia ulkoasuun on tullut tehtyä. Olen asiasta todella innoissani, sillä olen halunnut tehdä uudistusta jo jonkin aikaa vaikka taitoja ei kummoisesti ole. Uskotteko, että on ihan kauheaa kun on hyvä visio omassa päässä mutta toteutus ontuu? Nyt kuitenkin olen hyvässä vauhdissa, joten katsotaan mitä ulkoasulle vielä keksin.

Maaliskuussa olen

leiponut

sairastanut

lukenut kirjoja

ostanut uusia kirjoja

koristellut ja viettänyt pääsiäistä

istuttanut narsisseja

voittanut liput Brooklyn -elokuvaa katsomaan

suunnitellut tulevaa

tehnyt lumitöitä

bongannut tulppaanin alkuja kukkapenkistä

nukkunut liian vähän

käynyt mieheni kanssa treffeillä

nauttinut auringosta

innostunut Islannista

Maaliskuuhun on mahtunut paljon, ja huhtikuussa on jälleen omat pyörityksensä joten katsotaan millainen lukukuu siitä muodostuu. Yhtenä iltana mies aikansa tuijotteli notkuvaa yöpöytääni ja kysyi että "eikös tuo pino mee joo hieman yli jopa sun mittapuussa?". Mikä sitten on kriteeri sille meneekö luettavien pino överiksi, vielä toistaiseksi kirjapinojen takaa näkyy kuitenki lukulamppu joten nou hätä.

Aurinkoista huhtikuuta! ♥

<3 br="">

Tammikuun tarinoinnit

Tammikuussa tuntuu taas tapahtuvan paljon asioita, monille se on edustanut myös uuden elämän aloittamista jonkun asian tiimoilta jonka tuli luvanneeksi uutena vuotena. Minä en lupaillut mitään, enkä edes suunnittele vaikka ehkä syytäkin olisi. Ainoa tavoitteeni tänä vuonna on olla onnellinen ja uskoa siihen että kaikki hyvä tapahtuu syystä ja silloin kun sen on määrä tapahtua.

Tällä hetkellä pääni kihisee ideoita monien asioiden suhteen, bloginkin. Varsinkin ulkoasun muuttaminen olisi ajankohtaista. Tosin nämä vähäiset taitoni eivät riitä toteuttamaan visiotani, joten todennäköisesti tällä jatketaan vielä tovi. Juttuideoitakin on kirjoitettu ylös, ja blogin laajentaminen muuhunkin elämään kuin vain kirjoihin kiehtoo. Katsellaan, katsellaan.

Kävin vähän aikaa sitten piipahtamassa läheisessä Kierrätyskeskuksessa. Siitä on aikaa kun viimeksi pengoin heidän kirjahyllyjään ja innoissani suuntasinkin suoraan lukuhullun aarreaitalle. Hyllyjen harras tutkiminen ei valitettavasti onnistunut, sillä mukana ollut kirppu ei ymmärtänyt tällä kertaa kirjojen hienoutta ja löytämisen riemua. Siitä huolimatta olin innoissani kun katseeni osui alahyllyssä majailevaan Joyce Carol Oatesin Blondiin. Kirjaa olen tovin etsinyt, ja siinä se sitten odotti minua. Hieman kärsinyt kappale, mutta se ei ollut niin justiinsa.

Blondin lisäksi matkaan lähti kolme muutakin kirjaa: Dinan kirja, Sokean miehen puutarha sekä Minun kansani, minun rakkaani. Luin juuri Toni Morrisonin uusimman, joka vakuutti kyllä täysin että tätä kirjailijaa on luettava enemmänkin. Ja jotta käynti olisi ollut mahdollisimman täydellinen, selvisi vielä kassalla että hinnoista lähti puolet pois. Että neljä euroa maksoi sitten tämäkin kasa kirjoja. Joskus vaan osuu homma niin kohdilleen että!

Tässä kuussa innostuin nappaamaan mukaan kirjastosta myös HelMetin lukuhaasteen tälle vuodelle. Siinäpä kohdassa 22 on Marilyn Monroe jonka syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 90 vuotta. Nytpä tiedän mihin kohtaan Blondin ruksin. Lukuhaastetta aion seurailla ja täydentää pitkin vuotta, ja katsotaan sitten vuoden päästä montako haasteen kohtaa tuli luettua. Rennolla fiiliksellä siis.

Tammikuu on ollut melkoisen antoisa lukukuukausi, parempi kuin miesmuistiin! Jo heti vuoden alussa luin Finlandia -palkitun Oneironin, ja heti perään Jänis jolla on meripihkan väriset silmät. Molemmat erittäin upeita kirjoja. Viime vuosi ei kirjallisesti ollut mikään huikea ilotulitus (siis minulle itselleni, haluan painottaa), mutta tämän tammikuun perusteella uskallan kuvitella että tämä vuosi korjaa viime vuoden antoisalla tavalla.

Noin muuten tammikuussa on ihmetelty lunta, hytisty kovissa pakkasissa ja ostettu tulppaaneja. Huomaan muuten taas että kun maljakossa on tulppaaneja, ajatukseni siirtyvät vahvasti kevääseen ja siihen mahtavaan olotilaan jossa valo voittaa pimeyden eikä ulos lähtiessä tarvitse pukeutua koko vaatekaapin sisältöön.

Huomenna koittaa helmikuu, joka on varsin tapahtumarikas kuukausi varsinkin, kun rakkaat ystäväni sanovat toisillensa Tahdon. Ilosta helmikuuta kaikille! <3 br="">

Kohti joulua

Siinä missä viime vuonna vietin joulua täysin omassa joulukuplassani, myönnän tämän joulun tulleen kuin hieman varkain tänä vuonna. Pääsi kertakaikkiaan nyt yllättämään tämän vauhdikkaan elämän keskellä. Samanlaisesta joulukuplasta ei voi siis nyt puhua. Onneksi sain sen viime vuonna niin täysin ja kokonaan elää ♥

Joulu on edelleen minulle tärkeä kuukausi ja vuodenaika. Varsinkin juuri tänä vuonna, kun vietimme mieheni kanssa kymmentä yhteistä vuotta kuohuviinin ja suklaan kera. Enpä olisi uskonut että kesken ylioppilaskirjoitusten tapaan miehen jonka kanssa perustan tulevaisuudessa perheen! Joulukuu on kaikin tavoin erityinen kuukausi minulle.

Joulupukilta olen pyytänyt muutamaa kirjalahjaa, ja nähtäväksi jää mitä aattona kääreistä paljastuu. Joululta en lisäksi muuta toivo kuin hyvää ruokaa, rentoa oloa ja lunta (mikä kyllä taitaa täällä pääkaupunkiseudulla jäädä nyt tänä vuonna haaveeksi), sekä muutamaa vähän älytöntäkin toivetta.  Viime vuonna eräänä aamuyönä lähellä joulua ihastelin hiljaa makuuhuoneesta avautuvaa lumimaisemaa, ja tähän kuvaan palaan jälleen:

Kyllä lumi on talven valo.

Kohta se sitten on, joulu. Tuomme joulukuusen sisälle ja koristelemme sen, kuuntelemme joululauluja ja teemme viimeiset ostokset, lähinnä ne ruokaan liittyvät. Kalaa pitää olla monessa eri muodossa ja illaksi juustotarjotin. Miehelle kunnia-asia on paistaa kinkku, suotakoon se siis hänelle.

Kohti joulua, joten ihanaa joulua teille kaikille ♥

Syksyn kuulumiset

Juuri nyt sataa vettä, ja tuntuu siltä että syksy saapui yhdessä päivässä. Yhtäkkiä pihan nurmikko oli täynnä lehtiä ja lähes huomaamattani ripustin lyhtyjä ja laitoin kynttilät palamaan. Pitkästä aikaa innostuin laittamaan hieman kotia, tilasin julisteita ja valokuvia sekä raivasin lisää tilaa joka puolelle. Tuntuu että ajatus juoksee paremmin kun tavarat ovat paikoillaan eikä jatkuva kaaos kurki joka puolelta. Nyt havittelen käsiini koko ajan oranssia, yllätinpä itseni haaveilemasta jopa oranssista villakangastakista!

Olen keskittynyt viime päivinä aivan muihin asioihin kuin lukemiseen. Kaivoin pitkästä aikaa kameran esille ja päätin jälleen alkaa opetella kuvaamista kunnolla. Maisemat vielä menevät, mutta kuvaa nyt tuollaista vauhdikasta puolivuotiasta....

Innostuin myös kanavoimaan vauhdikkaiden päivien energiaa aikuisten värityskirjoihin. Niistä on viime aikoina ollut paljon juttuja, ja joistakin blogeista olen myös bongannut vinkkejä aikuisten värityskirjoihin. On ihan totta, että värittäessä keskittyy puuhaan sen verran intensiivisesti että muut asiat väistyvät mielestä. Tuntuu heti että stressitaso laskee kun tartun värikyniin. Nyt olen ottanut tavaksi vielä ennen nukkumaanmenoa värittää hetken aikaa että rauhoitun kunnolla. En voi kun suositella!

Olen viettänyt myös paljon aikaa luonnossa, se vasta terapeuttista onkin! Ilmat ovat olleet mitä hienoimmat metsässä käyskentelyyn. Kamera on mukana koko ajan.

Syksy on vauhdikasta aikaa erilaisine juhlineen ja kirjamessuineen. Lisäksi olen ottanut itselleni yhden ison projektin hoidettavakseni, ja jos se onnistuu hyvin, se tuottaa hedelmää ensi vuoden alusta lähtien. Se tarkoittaa samalla myös sitä, että organisointi arjessa on entistä tärkeämpää, mutta antaa asioiden mennä nyt painollaan ja katsotaan mitä tulevaisuudella on eteeni heittää. Nyt nautitaan hetkestä!

Ihanaa syksyn alkua kaikille ♥

Helmikuun höpöttelyjä

Olen fiilistellyt niin innoissani nyt parin päivän ajan auringosta että se sai aikaiseksi energiapiikin, ja halusin kirjoittaa vaihteeksi ihan muusta kuin kirjoista. Helmikuu ei ole vielä edes puolessa välissä ja tuntuu että paljon on tapahtunut. Ihan hirveästi en ole lukenut, vaikka olinkin suunnitellut viettäväni helmikuussa oikeaa tehokuukautta lukemisen suhteen. Sanotaanko näin, että yritän jollain tasolla lukea varastoon, kun en tiedä koska lukurauhaa siunaantuu seuraavan kerran. Heh, voiko varastoon edes lukea? :D Nyt on kesken yksi melkoinen paksukainen, ja taidanpa ottaa samankokoisen järkäleen seuraavaksikin lukuun.

Viime aikoina olen..

lukenut lehtiä
löytänyt uusia blogeja
haaveillut muuttavani ihanaan vanhaan puutaloon
innostunut väreistä
ostanut tulppaaneja
odottanut kevättä
pitänyt Downton Abbey -maratonia
kokenut älyttömän himon Dumle- karkkeihin joista en koskaan aikaisemmin ole tykännyt
surauttanut lähes joka aamu itselleni joko mustikka- tai puolukkasmoothien
kokenut ystävieni minulle järjestämät Babyshowerit yllätyksenä
saanut vastuullisen tehtävän toimia ensi vuoden helmikuussa kaasona
tavannut kaksi pientä ihmisen alkua ja ihmetellyt kuinka pienestä kaikki lähteekään
valvonut myöhään ja nukkunut pitkään
ostanut uusia astioita
leiponut 
kierrellyt kirpputoreilla
suunnitellut kevään ja kesän projekteja
miettinyt uusia blogijuttuja
odottanut ja jännittänyt.

Helmikuussa on kevään lupausta ja minulle se on merkinnyt aina ensisijaisesti villiintymistä tulppaaneista. Joka viikko eri värisiä kotiin ja menen kyläänkin herkästi tulppaanien kanssa. Kuinka ihana piristys päivään! Helmikuussa tulee syötyä myös useampi laskiaispulla (mansikkahillolla tietty) ja ystävänpäiväksi varasin meille ravintolasta pöydän. Helmikuussa on hyvä olla ♥

Maanantain höpöttelyä

Monen muunkin kirjabloggaajan tapaan olin mukana lokakuun lopussa järjestetyillä Helsingin kirjamessuilla, mutta tänä vuonna täysin vierailevana messukävijänä. En uskaltautunut lupautua mukaan esimerkiksi todella mahtavalta vaikuttaneeseen kirjabloggaajien lukuvinkki päivystysvuoroihin, sillä jaksamiseni on viime aikoina ollut hieman vaihtelevaa. Messuilla en pystynytkään olemaan kuin nelisen tuntia, kun oli pakko luovuttaa. Onneksi messut tulevat uudestaan taas ensi vuonna, ja olen paremassa tikissä sitten tuolloin! Neljään tuntiin sai mahdutettua kuitenkin kaikenlaista, mutta varsinaisia suunnitelmia meillä ei ollut. Kunhan haahuilimme ja teimme muutaman kirjaostoksenkin. Hieman kyllä nauratti kun kotona katsoimme saaliitamme tarkemmin. Tuleva äiti ja mummi olivat selkesti panostaneet yhden aihealueen kirjallisuuteen:

 

Ennen messuja olin jo melko varma että ostan jonkun Mauri Kunnaksen kirjan, näin olen tehnyt messuilla joka vuosi. Viime vuonna se oli Joulutarinat -yhteisnide, nyt Koiramäki -yhteisnide. Muut kirjat ovatkin sitten aika joulupainotteiset, mutta olivat vain kertaikaikkiaan niin ihania että en voinut olla hankkimatta. Paljon ihania kirjoja messuilla kyllä oli, mutta onnistuin pitämään mopon hyvin käsissä. Kuvasaldokin jäi onnettomaksi, sillä aina tuntui joku tulevan tielle kun yritin napaista kuvaa. Päätin lopulta katsoa messuja muun kuin kameran linssin kautta.

Viime aikoina kotimme on ollut myös remontin kourissa, kun innostuimme uusimaan eteisen tälle vuosituhannelle (puista puolipaneelia ei todellakaan jäänyt ikävä, eikä lasikuitutapettia...), ja samalla uusiksi meni olohuoneen järjestys kun kirjastohuoneeni saa nyt jatkossa uuden käyttötarkoituksen ja asukkaan. Aikaisemmin esittelinkin teille kirjastohuonettani tässä postauksessa. Hulinaa on siis riittänyt.

Kirjat hakevat vielä paikkaansa, mutta nyt on kirjat ihanasti käden ulottuvilla. Ja mikä parasta, hyllyissä on selkeästi tilaa uusillekin kirjahankinnoille! Harmi että yksi lampuista hyllyn yläpuolla otti osumaa, joten täytyy käydä ostamassa uusi rikkinäisen tilalle. Iltaisin on ihana laittaa valot hyllyn päälle, kirjat pääsevät todella kauniisti oikeuksiinsa.

Kaiken hulinan keskellä olen kuitenkin onnistunut myös varastamaan aikaa lukemiselle sekä joulufiilistelylle. Muutamat kirjat odottavat pinossa bloggausvuoroaan, ja niistä kirjoittelenkin myöhemmin tällä viikolla. Säät ovat olleet niin ikävät (juuri nytkin sataa vettä ja on harmaata), että on voinut hyvällä omalla tunnolla käpertyä peiton alle. Viikonloppuna keittelin ensimmäiset glögitkin ja paistoin joulutortut. Kyllä osasi jouluihminen olla onnellinen.

Tänään tästä tuli nyt tällainen höpöttelypostaus. (Mitä mieltä te muuten olette tällaisista postauksista?) Itse tykkään lukea muiden kirjoituksia jotka eivät aina välttämättä koske kirjoja, ja siksi aina silloin tällöin teen näitä itsekin. Aina joskus tulee myös hetkiä ettei ehdi lukemaan, mutta on kiva kirjoittaa kuitenkin jotain blogiin. Vaikka kyseessä onkin ensisijaisesti kirjablogi, en halua olla kuitenkaan olla liian tiukkapipoinen postausten suhteen. Joskus on kiva vain höpötellä ja tuoda itsestään esille muutakin kuin kirjoja.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! ♥♥♥♥

 

Vihdoin ja viimein: tervetuloa kirjastooni!

Muutimme noin vuosi sitten uuteen asuntoomme, ja jo ennen muuttoa ihana ukkoseni lupasi yhden huoneista minulle kirjastohuoneeksi. Minua ja kirjojani ei eroteta toisistaan, joten muutossa kannettiinkin selkä vääränä painavia kirjalaatikoita. Tuparilahjaksi sain vanhemmiltani Ikean kirjahyllykokonaisuuden, sillä he tiesivät kuinka tärkeä asia minulle kunnon kirjahyllyt ovat nyt kun siihen on ensimmäistä kertaa koskaan mahdollisuus ja ennen kaikkea tilaa. Olen luvannut tehdä tämän esittelyn teille jo muutostamme lähtien, ja tarkoitukseni oli esitellä huone heti kun sen on täydellisen valmis. Noh, huone ei ole vieläkään täysin valmis mutta tämä esittely on kummitellut mielessäni kokonaisen vuoden, ja nyt on aika vilauttaa teille lopputulosta.

Meillä vallitsee päävärinä asunnossa valkoinen, ja halusin kirjahyllystänikin ehdottomasti valkoisen. Näin lopputulos ei mielestäni ole raskas, eikä syö jo valmiiksi pienen huoneen tilaa. Olen ollut tyytyväinen näihin Ikealaisiin, mitään ongelmia ei ole ollut. Ja ihanaa kun kirjat saa nyt lasiovien taakse eivätkä kerää pölyä kuten edellisessä asunnossa majaillut Expedit. Kuvat on otettu päivänvalossa, eikä näissä näy nyt hyllyjen päällä olevat valaisimet oikeuksissaan. Niistä tulee uskomattoman kaunis valo iltahämärässä, kirjat tulevat kauniisti esille! Juuri iltasella viihdyn huoneessa parhaiten, tulee ihanan kotoisa olo.

Samassa huoneessa on lukutuolini lisäksi työpöytä tietokoneineen. Tämän pöydän ääressä valmistuvat blogini postaukset :) Työtuoli ei muuten ole kaikista ergonomisin mutta menee niin näppärästi pieneen tilaan. Kirjahyllyssä on nyt paljon muutakin kuin kirjoja, aina lautapeleistä cd-laatikoihin. Oli aika hassu tilanne keksiä täytettä nyt kun hyllytilaa oli niin paljon että kaikki omistamani kirjat mahtuivat hyllyyn heittämällä! Kauhea tilanne, joudun siis hankkimaan kirjoja lisää.. ;)

Varsinainen keskeneräisyys näkyy nyt tässä. Lukutuolin ohessa on ikivanha jalkalamppu mutta ei pientä pöytää mihin kirja(pino)a laskea. Lisäksi haluaisin seinälle ehkä taulun tai pienen kapean hyllyn johon voisi laittaa tuikkuja palamaan. Nyt seinä on jotenkin liian paljas vaalean tapettinsa vuoksi. Mutta pikku hiljaa, pöydän metsästys on käynnissa koko ajan. Jahka pöytä löytää tuolin viereen, on helpompi suunnitella seuraavaa ratkaisua :)

Ja onhan huone vuoden aikana saanut kasvojen kohotusta kun ajattelee mistä kaikki alkoi:

Eipä ole tuota sekamelskaa tai tuota tapettia kyllä yhtään ikävä!

Suloista sunnuntaita kaikille!

Kurpitsakarnevaalia sunnuntain iloksi

Tänään on ollut taas täydellinen sunnuntai, heräsin aikaisin ja henkäisin ihastuksesta kun aamuaurinko loisti keltaisen ja oranssin värisissä puissa. Ilma oli niin uskomattoman raikas ja olin energiaa täynnä jo ennen kuin olin kerennyt kunnolla heräämään. Jostain syystä tänä syksynä varsinkin aamut ovat olleet itselleni tärkeitä hetkiä, enkä tahdo päästää niistä irti. Jotain ihanaa näissä kirpsakoissa aamuissa tuoksuu...

"Aamuissa on jotain siunattua, jotain mitä päivä ei ole ehtinyt turmella."

(Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea. sivu 35)

Minulla on kesken Joel Haahtela kuten ylhäällä olevasta sitaatista voitte päätellä... 

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Tänään vierailin Tuusulan Jusslan Pajutallilla, jossa on tällä viikolla ollut Kurpitsakarnevaalit. Oli ihana kävellä paikalle katsomaan uuteen uskoon herännyttä Jusslaa Pajutallin myötä. Ennen Pajutallia paikalla on toiminut kahvila ja ainakin jouluisin vanhassa aitassa oli ihana joulu aiheinen näyttely. Pajutallilla tulee vierailtua aina silloin tällöin, on tällaiselle sisustusintoilijalle ihana paikka!

Tässä hieman päivän tunnelmia kännykällä napatuilla kuvilla:

Nyt toivotan suloista sunnuntaita kaikille ♥♥♥

 - Jenni

Syntymäpäiviä, terassia ja aurinkoisia hetkiä

Viikonloppuna täytin taas vuosia, ja sää suosi juhlia. Meillä rakennettiin koko viikko ennen lauantain juhlia uutta terassia ja vasta lauantaina klo 13 saatiin terassi lopullisesti valmiiksi ja siivottua. Pari tuntia sen jälkeen alkoikin vieraita saapua. Tiukille meni, mutta kyllä oli ihanaa loikoilla uudella terassilla! Purimme vanhan terassin ensin pois, vanha oli jo niin huonossa kunnossa ja haperoitunut, että uusi oli tarpeen. Samalla suurensimme terassia, ja näin saatiin toiseen päähän ruokailuryhmä ja toiseen päähän aurinkotuolit. Kukaan vieraista ei pahemmin viihtynyt sisällä, vaan terassi oli mieluisin paikka. Nyt ollaankin vain vietetty aikaa ja ihasteltu, kuinka olemme voineet tulla ennen toimeen ilman tätä terassia :)

Tietokonetta en ole ehtinyt availla useaan päivään, ilmat ovat olleet niin kerta kaikkisen upeita etten ole malttanut olla sisällä. Ja kyllähän oli melkoisen kiire viime viikkokin. En ole ehtinyt hirveästi lukemaankaan, vaikka Murakamin Sputnik on jo aloitettu ja polttelee pahasti. Nyt kun terassi urakka on ohi, voi hyvällä omalla tunnolla ottaa vähän rennommin, kunnes taas joku uusi projekti tulee eteen! Voi miesparkaani, hänellä ei ole ollut ajanvietto ongelmia lomallaan..

Synttärisankaria hellittiin, sain paljon ihania lahjoja. Muumi -fani kun olen, sain uusia ihania Muumi -astioita joita olinkin toivonut. Aamupuuro maistuu paljon paremmalta Muumien kanssa!

 Ihania muumeja...

 ...mokkapaloja ja porkkanapiirakkaa..

 ...ja kauniita ruusuja.

Aivan ihana viikonloppu ollut, kertakaikkiaan. Tänään olikin tällainen höpöttely ja kuvapainotteinen postaus, seuraavan kerran palataan asiaan sitten kirja-arvion kera. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Maanantain höpinöitä

Juhannuksen jälkeen on taas tiedossa paluu arkeen, ja täytyy myöntää että vaikeaa on ollut! Itse en lukeudu niihin onnekkaisiin joita kesälomalla hemmotellaan, ja eilen illalla teki ihan pahaa tajuta että ei tässä nyt mitään lomaa eikä kesää jäädä mökille viettämään vaan kaupunki kutsuu. Voi höh.
Juhannuksen aikana sain loppuun yhden kirjan (Norwegian Wood) ja sain myös aloitettua uuden, siinä seikkailee eräs Arianna de Bellis Italiassa. Norwegian Woodista kirjoitan enemmän huomenna, ja jätän kaikki hehkutukset itse postaukseen, mutta laitan silti tähän perään pienen syrämmen ♥ 
Kuvittelin muuten ehtiväni lukemaan enemmän, mutta jotenkin sitä oli kaikenlaista kivaa puuhaa sen verran etten saanut sitten itseäni oikaistua aurinkotuoliin pidemmäksi aikaa.

Kirjakirppu on tehnyt tämän päivän aikana uuden aluevaltauksen, ja siirtynyt myös Twitterin puolelle. Jaiks, katsotaan miten osaan sitä käyttää. Vielä vähän ihmetellään ja opetellaan näin aluksi. Pääpaino on edelleen täällä blogissa, mutta pieniä juttuja voi bongata Twitterin kautta. Kaikista pienistä ajatuksista ja asioista ei saa aina aikaiseksi kokonaista blogipostausta, ja silloin twiittaillaan. Nimimerkillä @kirjakirppu löytää :)

Laitan vielä tähän loppuun muutamia kännykkäkuvia viikonlopusta, mukavaa viikkoa kaikille!

Mukavaa juhannusta!

Tällä hetkellä täällä pakkaillaan vielä juhannuksen viettoon tarvittavia tavaroita, juuri sain leivotuksi juhannuskakun tuliaisviemiseksi ja sain myös kuta kuinkin päätettyä juhannuslukemiseni. Kesken on tällä hetkellä Haruki Murakamin Norwegian Wood, joka on vienyt minua täysin.
Pokkaripainotteisesti mennään, ja mökille lähtee mukan myös Murakamin Sputnik- Rakastettuni sekä Vera Valan Kuolema sypressin varjossa. Saattaa kyllä olla että Norwegian Wood ei edes ehdi huomenna mukaan matkaan, olen niin loppusuoralla kirjan kanssa, ja nyt voi hyvällä omalla tunnolla nipistää yöunistaankin kirjan vuoksi, saahan huomenna nukkua pitkään! ♥

 
Toivottavasti on tiedossa hyvät ilmat! Voisi uskaltautua heittämään talviturkin pois... :) Muuten suunnitelmissa on keskittyminen hyvään ruokaan, saunomiseen, lukemiseen ja yhdessäoloon. Kamerakin lähtee mukaan jotta pääsen taas pitkästä aikaa ottamaan valokuvia. Läppäri saa jäädä tänä viikonloppuna kotiin, ja lueskelen blogeja kännykän kautta, sillä tiedän että ikävä tänne on kuitenkin sen verran kova, että pakko tulla välillä kurkkimaan :)

Hyvää juhannusta kaikille! Nauttikaa ♥

Rakas blogini 2-vuotta ja synttäriarvonta!

Siitä on nyt lähes kaksi vuotta aikaa kun blogini näki ensimmäisen päivänvalonsa. Tuohon mennessä olin jo hyvän aikaa seurannut muita kirjablogeja ja mietin, jospa minäkin. Ja tällä tiellä ollaan. Blogistani on tullut minulle rakas, minä ja kirjat kuulumme yhteen tällä elämän mittaisella tiellä. Uskon ja toivon, että blogini on kehittynyt näiden kahden vuoden aikana parempaan suuntaan. Siksi onkin aivan mieletöntä että teitä lukijoita on jo lähes sata! Minun juttujani lukee niin moni, ja jokainen kommentti lämmittää aina mieltä. Kiitoskiitoskiitos! ♥

On kausia jolloin luen enemmän ja nautin matkasta kirjan kanssa, mutta välillä peliin puuttuu arki, joka määrää lukutahdin, sitähän se meillä kaikilla on. Meillä on täällä myös puutarhahommat kovassa vauhdissa, ja viikonloput meneekin pitkälti pihalla. Piha on aika villiintynyt kun edelliset asukkaat ovat olleet vanhempi pariskunta, ja kukkaa sekä puskaa on jokapuolella. Eilen kävin ostamassa pöydälle hieman piristystä, ja söpö Butterfly House on ostettu Pajutallista.

Blogin ulkoasu on muutama viikko sitten saanut uutta ilmettä, kuten osa on varmaan huomannut. Pidin valtavasti entisestä banneristani, mutta kaipasin muutoksia. Lisäksi minua henkilökohtaisesti häiritsi hirveästi se, etteivät bannerin kuvat olleet omiani. Ulkoasu hakee lopullista muotoaan, joten pyydän kärsivällisyyttä.

Olen pidemmän aikaa pohtinut myös sitä, josko olisi aika esitellä kasvot blogin takana. Alussa olin vakaasti päättänyt kirjoittaa blogiani kasvottomana, mutta kyllähän se on vaan aika kivaa, että ihmiset bloggaa omilla kasvoillaan. Minusta se tuo blogiin tiettyä syvyyttä, mutta tietenkin on jokaisen oma päätös haluaako internetin maailmassa jakaa omaa kuvaansa. On siis aika "tulla esiin" ja siirtää ihana Rory Gilmore pois profiilikuvastani.

Mieheni räpsi minusta tänään muutamia kuvia ja vaadin että kuvat otetaan kirjahyllyni edestä. Kirjakirppu kuvataan sen luonnollisessa ympäristössä, eli kirjojen parissa! Olen mieluummin kameran toisella puolella kuin kuvattavana, mutta eiköhän näistä saa hieman selkoa millainen tyyppi täällä kirjoittelee. Tuli näistä kuvista mieleen, että olen luvannut laittaa valokuvia kirjastohuoneestani teille, mutta huone ei ole vieläkään valmis, täydellinen lukutuoli on edelleen etsinnässä ja verhojakin pähkäilen. Mutta heti kun huone on valmis, saatte kurkistaa sinne :)

Ja sitten siihen teitä eniten kiinnostavaan osioon, eli arvontaan!

Arvontaan osallistuu kertomalla minulle ajatuksia joita blogini herättää, tästä saa siis arvan numero yksi. Kaipaatko blogiini jotain muutosta? Risuja ja ruusuja saa nyt heitellä! Tässä kohtaa voi kertoa myös mitä mieltä olet uudesta ulkoasusta. Minusta on kiva kuulla millainen Kirjakirppu on silmissänne, ja kehitysehdotuksia/palautetta otetaan innolla vastaan. Sana on vapaa! Arvontaan voi osallistua vain blogiini rekisteröityneet lukijat, joten anonyyminä ei voi arvontaan osallistua. Toisen arvan saa linkittämällä alla olevan kuvan omaan blogiinsa. Muistathan mainita jos näin teet.

Arvon osallistujien kesken kolme voittajaa, joista jokainen saa valita yhden kirjan. Voittaja numero 1 saa valita ensimmäisenä kirjapinosta mieleisensä ja toiseksi tullut seuraavana jne. Alla on lista arvottavista kirjoista, ja mukana on muutama tämän kevään uutuuskin!

Linda Olsson - Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Anne Swärd - Viimeiseen hengenvetoon

Stefan Einhorn - Ihmisen tehtävä

Sari Luhtanen - Kaikkea kaunista

Henning Mankell - Likainen enkeli

Alice Sebold - Oma taivas

John Verdon - Numeropeli

Petri Karra - Pakenevat unet

Unni Lindell - Sokerivalhe

Joonas Konstig - Totuus naisista

Kate Furnivall - Pietarin jalokivi

Arvonta päättyy perjantaina 14.6 klo 00.00, jonka jälkeen tulleita osallistumisia ei enää huomioida. Arvonta-aikaa on ruhtinaallisesti, joten varmasti jokainen ehtii osallistua :) Voittajat julkistetaan sunnuntaina 16.6, joten tulkaahan tuolloin kurkkaamaan josko onnetar on suosinut.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille!