Meik Wikin: Hygge - Hyvän elämän kirja

 Meik Wikin: Hygge - Hyvän elämän kirja
Readme.fi 2017
Suomennos Tapani Lahtinen
Alkuperäinen teos The Little Book of Hygge
Arvostelukappale kustantajalta

"Hyggessä on kyse enemmän tunnelmasta ja kokemisesta kuin konkreettisista asioista. Sitä on yhdessäolo rakkaiden kanssa. Kodikkuuden tunne. Turvallisuuden tunne, joka mahdollistaa suojavarustusten laskemisen. Voit käydä jonkun kanssa loputonta keskustelua elämän pienistä ja suurista asioista, nauttia äänettömästi toisen läsnäolosta tai vain istahtaa teekupillisen ääreen omissa oloissasi."

Meik Wikingillä on aika siisti työ, sillä hän tutkii sitä mikä tekee ihmisistä onnellisia. Hän on Tanskan Happiness Research Instituten johtaja, ja on tutkinut vuosia tanskalaista elämäntapaa. Tanska mainitaankin usein maailman onnellisimpana maana. Miksi? Onnellisuutta selittää yksi asia: hygge.

Mitä ihmettä se hygge sitten meinaa? Sitä Wiking avaa nyt kokonaisen kirjan verran.

"Sana hygge juontaa juurensa norjalaisesta hyvinvointia tarkoittavasta sanasta. Tanska ja Norja kuuluivat samaan kuningaskuntaan lähes viisisataa vuotta, kunnes Tanska menetti Norjan vuonna 1814. Sana "hygge" esiintyi kirjoitetussa tanskan kielessä ensimmäistä kertaa 1800-luvun alussa. Yhteys hyggen ja hyvinvoinnin tai onnellisuuden välillä ei välttämättä ole sattumaa."

Hyggeilyn yksi perusasioista on tunnelma. Sitä saadaan luomalla kaunis valaistus, eikä olekaan ihan sama millä valaisimilla kotiin tuodaan valoa. Loisteputkivalaisimia ei tanskalaisista kodeista löydä. Kynttilät ovat tanskalaisten mielestä suurin tunnelman luoja, minkä allekirjoitan itsekin täysin! Talvisin poltan päivittäin kynttilöitä. Muistan omasta lapsuudestani kuinka äitini joka aamu sytytti yhden kynttilän keittiön pöydälle ihan arkenakin, ja tuon kynttilän valossa syöty aamupala oli maailman tunnelmallisin ja ihanin tapa aloittaa arkiaamu. Sitä harrastan itsekin aina kun mahdollista. Ehkä äitini ymmärsi hyggen perusolemuksen jo ennen kuin kukaan siitä keksi puhua.

Hygge on kaikkea ihanaa, kotoisaa. Sitä on tunnelma, läsnäolo, nautinto, mukavuus, yhdessätekeminen, kiitollisuus, yhteenkuuluvuus... Sanaa hygge on vaikea kääntää muille kielille täysin, mutta esimerkiksi englanninkielinen sana hominess liippaa jo aika läheltä. Pimeässä pohjolassa hyggeily on ehdottomasti keino pärjätä talven yli: on lupa jäädä viltin alle takkatulen ääreen, lämmin juoma viereisellä pöydällä. Keskittyä vain siihen hetkeen. Ylen sivuilta löytyy myös aiheesta artikkeli Apua kaamokseen maailman onnellisimmilta – hygge-trendi antaa luvan jäädä sohvannurkkaan.

Innostuin kirjasta ihan mielettömästi kun tästä vähän aikaa sitten kuulin: tälle meikäläisen omalle sielunmaisemalle ja perusolemukselle on olemassa ihan termikin! Ja koko touhu tekee vielä onnelliseksikin (pitäisikö muuttaa Tanskaan?). Ja niin se kyllä tekeekin, kun alkaa todella pohtia miten täydellisen ihanalta tuntuu juoda hyvää kahvia, syödä ihanaa tuoretta pullaa kynttilän valossa ja vaikkapa villasukat vielä jalkaan vedettynä (äitinä tarkennan perään vielä että rauhassa). Se hetki on siinä itsessään täydellinen, hyggelig. Vielä tämä helmikuun kirkas ihana auringonvalo siihen päälle, ah. Olisin varmasti aivan kotonani tanskalaisten parissa.

Katri kirjoitti kirjasta vähän aikaa sitten, ja samoihin epäkohtiin tuli kiinnitettyä myös huomiota. Vaikka tunnelman luomiseen ei tarvita paksua lompakkoa, ei esimerkit laskettelureissusta, kahvilassa käymisestä tai ulkona syömisestä ole tuolloin mitenkään erityisen onnistuneet. Kyllähän se hieman sitä pätäkkääkin vaatii. Monia asioita myös toistettiin vähän turhan usein: asia olisi mennyt perille vähemmästäkin. Hyggen käsite nimittäin tuli erittäin selväksi kun asialle oli omistettu ihan oma kirjansa.

Kuitenkin sanon että kirja oli vallan ihastuttava. Se ei mullista maailmaa, mutta tekee sen hieman pehmeämmäksi. Onnellisuushan on pääosassa! Tyytyväisenä jatkan tätä totuttua elämäntyyliä, hyggeilyä, joka on ollut näemmä osa minua aina. Ja juuri siksi sijoitankin tämän kirjan Helmetin lukuhaasteessa kohtaan 13: kirja "kertoo sinusta".

Lene Kaaberbøll & Agnete Friis: Hiljainen, huomaamaton murha

Lene Kaaberbøll & Agnete Friis: Hiljainen, huomaamaton murha

Siltala 2014

Suomennos Aino Ahonen

Kansi iStockphoto ja Mika Tuominen

Viime syksynä ilmestyi tältä tanskalaiselta dekkariparilta kirja Poika matkalaukussa, joka aloitti uuden Nina Borg -sarjan. Sarjan aloitus oli todella vahva, räjähtävä ja ehdottoman koukuttava. Tältä kirjailijakaksikolta halusin lukea lisää, ja henkilönä Nina vaikutti mielenkiintoiselta mutta toisaalta niin ristiriitaiselta. Nina Borg -sarja saa siis nyt jatkoa, sillä Ninan työt yhteiskunnan heikompiosaisten auttajana eivät todellakaan ole loppumaan päin.

Kaikki alkaa siitä, kun köyhät romanipojat etsivät Pohjois-Unkarissa sijaitsevan hylätyn sotilassairaalan tiloista jotain myytäväksi kelpaavaa, mutta löytävätkin sen sijaan jotain hyvin merkittävää, ja omien sanojensa mukaan jotain paljon parempaa kuin olisivat koskaan voineet odottaa. Kyseessä on kuitenkin jotakin hyvin vaarallista, ja kun löytö alkaa herättää kiinnostusta, matkustaa toinen pojista Tanskaan rahan toivossa, mutta samalla vaara kasvaa vielä suuremaksi. Katastrofi on lähellä ja poliisi askeleen jäljessä.

Samaan aikaan Nina yrittää auttaa Tanskaan tulleita romaneja, jotka asuvat vanhassa autokorjaamossa ja kärsivät rajuista pahoinvoinneista. Nina on luvannut miehelleen, ettei sekaannu tämän työmatkan aikana mihinkään mikä vaarantaisi perheen, vaan yrittäisi olla ja elää aivan tavallisesti. Luonteelleen Nina ei kuitenkaan mitään mahda, ja pian Nina huomaa olevansa syvemmällä tapahtumien ketjussa, jossa hänen ei todellakaan pitäisi olla.

Tartuin kirjaan innoissani, mutta huomasin että sen lukeminen kesti yllättävän kauan. Vastaavaa välitöntä koukuttumista ei tällä kertaa tapahtunut kuten aloitusosassa. Henkilöitä tuntui alussa olevan liikaa, vaikka tiesi että jokaisella on oma hetkensä ja paikkansa tarinan edetessä. Silti usean henkilön esiintyminen kirjan alussa vaikutti kohdallani kirjan alun koukuttavuuteen. Kun pääsin kirjan puoleen väliin, olikin se sitten jo menoa ja ahmin kirjan lopun hetkessä. Ja kävi kuten tiesinkin, niillä alussa esiintyneillä useilla henkilöillä tosiaan oli paikkansa tarinassa, mutta selkeästi malttamaton minäni antoi sen vaikuttaa lukutahtiin.

Hiljainen, huomaamaton murha on hyvä ja jännittävä. Nina Borg -sarja tuntuu erottuvan joukostaan, sillä jännittävät juonenkäänteet eivät ole ainoa kirjan ominaisuus. Lukija miettii tapahtumien keskellä henkilöiden kautta myös omaa ajatusmaailmaansa sorrettujen ja vähäosaisten suhteen, sillä nämä kirjailijattaret haluavat tuoda äänen myös heille, jotka eivät sitä muuten saa kuuluviin. Ja Nina tekee kaikkensa auttaakseen kaikkia, mutta oma perhe... Se on Ninalle kaikkein vaikeinta.

Nina näyttäytyi minulle tällä kertaa vähemmän paremmassa valossa kuin ensimmäisessä osassa. Välillä Nina tuntui todella itsekkäältä ja ajattelemattomalta. Toisaalta Ninaa ajaa takaa koko ajan jatkuva syyllisyys, kun maailma tarvitsee lisää hänen kaltaisiaan jotka auttavat hädässä olevia, toisaalta Ninalla on myös äitinä velvollisuutensa. Kuinka hoitaa molemmat tärkeät tehtävät hyvin? Ninan perhekuviot näyttäytyvät kirjassa melkoisina sekasotkuina, jotka eivät tunnu ratkeavan täysin kerralla. Kuinka sitten työn ja perheen yhdistäminen lopulta käy, se tulee varmasti selviämään sarjan edetessä.

Agnete Friis & Lene Kaaberbøll - Poika matkalaukussa

 Agnete Friis & Lene Kaaberbøll - Poika matkalaukussa ( Drengen I kufferten 2008)

Siltala 2013

Suomennos Aino Ahonen

Kansi iStockphoto ja Mika Tuominen

"Matkalaukussa makasi poika. Alaston vaaleatukkainen poika, pieni ja hento, korkeintaan kolmevuotias. Pojan polvet olivat koukussa rintaa vasten ja hänet oli taiteltu kuin paita, jotta hän mahtuisi laukkuun. Hänen silmänsä olivat kiinni ja loisteputkien valo heijastui hänen kalpealta iholtaan. Vasta nähdesään pojan huulien raottuvan hieman Nina tajusi että poika oli elossa."

Näin hyytävä takakannen teksti löytyy Vuoden paras tanskalainen dekkari -palkinnon voittaneen Poika matkalaukussa kirjasta. Sama toistuu myös heti kirjan ensimmäisellä sivulla, josta alkaakin hengenvaarallinen ja hengästyttävä selviytyminen ja pakomatka. Kuka on tuo tuntematon pieni poika?

Poika matkalaukussa aloittaa kirjailijaparin Nina Borg -sarjan ensimmäisen osan. Nina on Punaisen ristin sairaanhoitaja ja tottunut työssään näkemään kauheita ihmiskohtaloita, kurjuutta, kuolemaa ja epäoikeudenmukaisuutta. Myös Ninan kotikaupungissa Kööpenhaminassa elää paljon laittomia maahanmuuttajia, joille turvallisuus ja perusterveydenhuolto eivät ole itsestäänselviä asioita elämässä. Heille elämä on jatkuvaa selviytymistä ja taistelua, siksi esimerkiksi lasten katoaminen on heille arkipäivää. Ei ole ketään joka välittäisi tai auttaisi. Paitsi Nina, jolle jokaisella lapsella on väliä.

"Harvat valvoivat öitään sellaisten ihmisten takia, jotka eivät olleet täällä oikeasti. Kukaan ei ollut pyytänyt pakolaisia, huoria, onnenonkijoita ja orpoja Tanskan porteille. Kukaan ei ollut kutsunut heitä eikä kukaan tiennyt paljonko heitä oli. Sillä ei ollut mitään merkitystä, eivätkä heitä kohtaan tehdyt rikokset liittyneet millään lailla tavallisiin kansalaisiin tai tavalliseen oikeuskäsitykseen. Ainoastaan Ninan kaltaiset hölmöt eivät osanneet olla välittämättä."

Nina päätyy keskelle pahuutta auttamalla ystäväänsä hakemalla tämän puolesta rautatieaseman lokerosta matkalaukun. Säilöstä löytyy henkihieverissä, matkalaukkuun sullottuna pieni poika, eikä Nina hän voi jättää asiaa sikseen. Selvittäessään pojan kohtaloa hän kohtaa alamaailman kostonhimon, yhteiskunnan välinpitämättömyyden ja eliittiin kuuluvien ihmisten armottomuuden.

Poika matkalaukussa on vahvasti yhteiskuntakriittinen teos. Sen päähenkilö kohtaa kauheuksia työssään joka päivä, eikä osaa asioiden antaa olla. Nina haluaa pelastaa kaiken minkä voi, jopa oman hyvinvointinsa ja perheensä kustannuksella.

Kirja imaisee heti mukaansa, tätä ei vain pysty laskemaan käsistään. Aluksi mietin kuinka vaikea lukukokemuksesta voikaan tulla, kirjan nimi ja takakannen teksti nimittäin ei jätä epäselväksi että rankkoja hetkiä on tiedossa. On aina, kun lapsi on kyseessä.

Kirja on hyvin vetävästi kirjoitettu, henkilöitä ei ole liikaa ja jo alussa joitakin palasia on helppo liittää paikoilleen, mutta paljon on vielä edessä. Kirjasta ei voi kauheasti kertoa paljastamatta liikaa, ja siksi jätän esittelemättä kirjassa esiintyneet henkilöt. Kuten aina, kaikella on yhteys. Loppukaan ei lässähdä, sillä vielä viimeisessä lauseessa on selvää että Ninan työt eivät suinkaan ole loppumassa, ja lukija jää odottamaan jatkoa.

Todella vahva sarjan aloitus, jään mielenkiinnolla odottamaan tanskalaisen kirjailijaparin uusia suomennoksia!