Haasteeseen vastaamista

Vietän edelleen aikaa IQ84:n maailmassa, joten blogini on viettänyt pientä hiljaiseloa viime aikoina. Tässä välissä on kuitenkin kiva vastailla kysymyksiin, jotka sain Kaisalta, kiitos! Ideana on vastata kymmeneen kysymykseen ja loppuun haastaa muita bloggaajia vastaamaan omiin kysymyksiin. Tällä kertaa vastailen kuitenkin vain kysymyksiin, sillä haaste on ehtinyt kiertää jo monessa blogissa.

Riika marraskuussa 2013.

1. Minkä kirjan ostit viimeksi lahjaksi?

 

Äidille ostin Sara La Fountainin uusimman keittokirjan, sitä ennen ostin itselleni Koskisen Ystäväni Rasputin. 

 

2. Minne suuntaat yleensä ensimmäisenä kirjastossa?

 

Jos ei ole mitään palautettavaa, on suuntana ensin bestseller -hylly. Tämän jälkeen tarkistan viimeksi palautettujen hyllyn, jonka jälkeen haahuilen hyllyjen välissä.

 

3. Jos sinun pitäisi nyt valita luettavaksesi kirja epämukavuusalueeltasi, minkä valitsisit?

 

Vielä vähän aikaa sitten olisin vastannut tähän jonkun dekkarin, mutta nyt tartun dekkareihin innokkaasti. En haluaisi olla kovin ennakkoluuloinen kirjojen suhteen, mutta on tunnustettava että runous on itselleni epämukavuusaluetta ollut kyllä aina. Eli jokin runoteos siis.

 

4. Mistä kirjasta pidit ennen paljon muttet enää nykyään? Miksi?

 

Luen todella harvoin kirjoja uudelleen! En osaa nimetä yhtäkään tällaista kirjaa.
Nuoruuden lempikirjoista tällaisia tapauksia saattaisi löytyäkin, mutta en halua lukea niitä uudestaan sillä haluan että kirjojen hyvä muisto säilyisi.

 

5. Jos joutuisit jonnekin kirjallisuuden rinnakkaismaailmoista, minne mieluiten menisit? 

 

Tällä hetkellä olen aika vahvasti Murakamin vuodessa IQ84! En kuitenkaan valitsisi sitä, mieluummin menisin vierailemaan esimerkiksi Tylypahkaan.

 

6. Kuka Sormuksen ritareista olisit ja miksi?

 

Olen päässyt kirjassa puoleen väliin. Joskus kymmenen vuotta sitten. Elokuvat olen katsonut, mutta en kyllä muista keitä Sormuksen ritarit olivat...

 

7. Ketä kirjallisuuden hahmoa pelkäät tai olet pelännyt?

 

En sanoisi että olisin suoranaisesti pelännyt ketään tiettyä hahmoa, enemmänkin kirjan tunnelma on vaikuttanut. Esimerkiksi dekkareissa järjettömän jännät kohtaukset saavat tukan nousemaan välillä pystyyn. Varsinkin jos lukee kirjaa pimeään aikaan.

 

8. Mitä kirjaa lukiessa nauroit viimeksi ääneen?

 

Antti Heikkisen Pihkatappi. Sitä ennen tietysti ihanat Mielensäpahoittajat!

 

9. Mitä tietokirjaa suosittelisit luettavaksi?

 

Luen harmittavan vähän tietokirjoja, mutta Leena Virtasen Noitanaisen älä anna enää oli mielestäni todella mielenkiintoinen. 

 

10. Mikä kirja on saanut sinut matkustamaan, leipomaan, kokeilemaan uutta harrastusta tai innostamaan johonkin muuhun?

 

Matkakuume ja nälkä iskee monienkin kirjojen kohdalla, mutta enemmänkin innostun ottamaan asioista selvää tarkemmin. Varsinkin historiallisten romaanien kohdalla haluan tutkia faktoja tarkemmin, ja tutustua aiheeseen paremmin.

Haruki Murakami - IQ84, osat 1&2

Haruki Murakami - IQ84 (2009)

Tammi 2013

Suomennos Aleksi Milonoff

Kansi Laura Lyytinen

"Tahdoin tai en, olen nyt täällä, vuodessa IQ84. Minun tuntemaani vuotta 1984 ei ole enää olemassa. Nyt on IQ84. Ilma on muuttunut, maisema on muuttunut. Minun täytyy sopeutua tähän kysymysmerkkimaailmaan mahdollisimman nopeasti. Niin kuin eläimen, joka on vapautettu uuteen metsään. Jotta voin pitää puoliani ja säilyä hengissä, minun pitää oppia ja sisäistää paikan säännöt."

Olen ollut jo useamman päivän poissa blogimaailmasta johtuen siitä että olen elänyt aivan toisessa maailmassa, tarkemmin sanottuna rinnakkaistodellisuudessa ja vuodessa IQ84. Venytin lukemistani loppua kohden sillä en olisi millään halunnut tämän kirjan loppuvan! Tämä kirja on kerta kaikkiaan vienyt nyt lukijaa, koska kärsin kuuhulluudesta ja täysikuun aikana kirja tuli jopa uniini. Oli vaikeaa herätä normaaliin arjen oravanpyörään kun mieli on vuodessa IQ84.

Kirjan alussa tuntuu siltä ettei juuri mitään tapahdu, mutta sitten kirja alkaakin vetää puoleensa niin paljon että tällä hetkellä kärsin suorastaan vieroitusoireista kun odotan vain kolmannen osan saapumista kotiini. En usko että saan tässä välissä edes aloitettua uutta kirjaa ennen kuin olen tämän sarjan saanut luettua. Todella, todella koukuttavaa.

On vuosi 1984, ja Aomame istuu taksissa keskellä liikenneruuhkaa ja toivoo ehtivänsä työkeikalle. Aomame tappaa työkseen miehiä, jotka hakkaavat vaimojaan. Koska liikenne on täysin tukossa, kuljettaja neuvoo Aomamelle oikotien hätäpoistumistikkaita pitkin. Kun Aomame on laskeutunut tikkaat alas, hän huomaa siirtyneensä rinnakkaistodellisuuteen jonka taivaalla on kaksi kuuta.

On vuosi 1984, ja matematiikanopettaja Tengo saa käsiinsä oudon käsikirjoituksen, jonka on kirjoittanut nuori tyttö, Fuka-Eri. Tengo alkaa työstää kömpelöä tekstiä romaaniksi joka saavuttaa huikean suosion, mutta Fuka-Eri ei ole kiinnostunut suosiosta. Kirjan menestyksen huipulla Fuka-Eri katoaa, ja Tengo tajuaa kirjoittaneensa tarinaa maailmasta, jossa on kaksi kuuta ja niin nyrjähtää todellisuus raiteiltaan.

Aomamen ja Tengon elämät liittyvät toisiinsa, ja lukija odottaa koko ajan milloin Aomame ja Tengo kohtaavat kasvotusten. Kirjan lopussa polut alkavat hieman kohdata mutta maailma ympärillä jatkaa muuttumista yhä kummallisemmaksi, he molemmat näkevät taivaalla kaksi kuuta ja ymmärtävät, että jotain on alkanut tapahtua. Kaikki eivät nimittäin voi nähdä kahta kuuta.

Murakami on todellakin yksi lempikirjailijoistani, olen lukenut häneltä ennestään Norwegian Woodin ja Sputnik- rakastettuni, joista pidin erittäin paljon. IQ84 on enemmän juonivetoisempi ja siksi vielä niin paljon enemmän koukuttavampi. Murakamin kirjoittamana mikään ei tunnu mahdottomalta, ja oudoimmatkin asiat tuntuvat luonnollisilta. IQ84 on uskomaton kirja, tätä tiiliskiveä ei kannata pelätä, sillä sivumäärä ei tunnu missään kun tarina alkaa edetä.

"Jos et ymmärrä ilman selitystä, et ymmärrä myöskään selityksen kanssa."

Antti Heikkinen - Pihkatappi

Antti Heikkinen - Pihkatappi

Siltala 2013

Jussihan minusta sitten tuli, Jussi Timo Tapio. Niin sanoi kastajaisissa körttipastori Jormalainen ja valeli vettä päähäni. Siinä oli nimi, jossa maistui multa ja timotei, siinä oli suolaisella voilla päällystetyn rukiisen leivän aromia ja siinä tuntui toukopellolta poisviskatun kivenmurikan karkeus. Nelilehtinen apila ja talikon piikkiin tarttunut paskakokkare. Maamieskoulu ja keskustapuolue. Kaikki se mitä minulta odotettiin, jo kastajaisissa valmiiksi kirjoitettu ja täyttymättä jäänyt kohtalo.

Jussi syntyy 80-luvun alussa hartaasti odotettuna esikoislapsena. Perhe-elämä muuttuu kun Jussin äiti kuolee pojan ollessa alle kahden ikäinen. Jussi jää isänsä kanssa kahdestaan, isovanhemmat käyvät kuitenkin usein kylässä auttamassa. Vuodet vierivät, ja maatilan jatkajaksi suunniteltu Jussi haaveilee elämässään muista asioista kuin lehmien hoidosta. Tämä tulehduttaa isän ja pojan välit niin pahasti, että Jussi suuntaa Tampereelle pakoon maaseudun ahdistavuutta.

Tampereella Jussin uudessa elämässä kaikki on eritavalla, vierellä myös avovaimo Petra. Selvittämättömät asiat isän kanssa saavat nuoren miehen tarttumaan kynään, ja kirjoittamaan tarinaansa auki. Kohtaamaan itsensä, vaikka se ei aina niin miellyttävää olisikaan. Samalla Jussi avaa tarinaa auki hieman kauempaakin, aina isovanhempiensa nuoruudesta saakka. Näin Pihkatapista tulee myös sukupolviromaani, jossa suvun miesten ristit juontavat juurensa aina sodasta asti. Pihkatappi matkaa maalta kaupunkiin ja sieltä jälleen takaisin. Jussin pakeneminen isänsä luota johtaa pojan kuitenkin kirjoitusprosessinsa aikana takaisin kotiin, kipeät asiat on kohdattava.

Hienosti kyllä alkoi uusi lukuvuoteni, on jälleen kerran todettava, kuinka hienoa on löytää kirjablogien avulla uusi kirja luettavaksi. Ilman kirjablogeja tuskin olisin osannut Pihkatappiin tarttua, ja hieno kirja olisi jäänyt lukematta ja kokematta. Lukemisen aikana eläydyin vahvasti kirjan maailmaan, ja aluksi pelkäämäni murre alkoi ikänsä pääkaupunkiseudulla asuneelta sujua, vaikka alussa hidastuttikin lukemista jonkun verran. Murre on kuitenkin rikkaus, ja juuri murre tekee tästä kirjasta niin hienon ja vie lukijan suoraan Savon sydämeen.

Minusta tämä oli ihan mahtava kirja, ja olisin voinut lukea enemmänkin. Luku-urakkani aikana Heikkinen voitti kirjastaan Savonia -palkinnon (onnea!), ja minä eläydyin samaan aikaan kirjan maailmaan täysin. Ei siis tarvitse olla savolainen tai maalla asunut eläytyäkseen kirjan maailmaan, tässä on paljon sellaista johon kaikenlaiset lukijat voivat samaistua. Onhan tässä useamman sukupolven tarinaa, nuoren pojan kasvukipuja ja vaikeiden asioiden käsittelemistä mahtavaa huumoria unohtamatta! Ai että, kyllä välillä tuli naurettua aika railakkaasti ääneen.

Tätä kirjaa ei voi kuin suositella, lukekaa ihmeessä!

Kirjavuoteni 2013

On tullut taas se hetki, kun katsotaan kulunutta kirjavuotta tarkemmin ja pohditaan luettuja kirjoja. Olen pitänyt tarkoituksella nyt joulusta lähtien blogilomaa, jotta aikani kuluisi muuallakin kuin koneen ääressä. Nyt onkin taas paljon intoa uuteen kirjaisaan vuoteen!

Viimeksi kesäkuussa kirjoittelinkin teille Mitä kuuluu lukemiselle? -postauksessani kesän lukusuunnitelmista ja haasteestani lukea vuoden aikana 80 kirjaa. Samalla tarkoituksenani oli panostaa aiempia vuosia enemmän kotimaiseen kirjallisuuteen, sillä se tuppaa useimmiten jäämään käännetyn kaunokirjallisuuden jalkoihin. Loppuun aion vielä listata minulle tärkeitä kirjoja kuluneelta kirjavuodelta, mitkä sykähdyttivät ja nousivat ylitse muiden.

Reading Challenge 2013

Oikealta sivupalkista on voinut seurata luettujen kirjojen määrää tänä vuonna. Olen itse tykästynyt Goodreadsiin todella paljon, pysyn hyvin kartalla siinä missä mennään. Asettamani tavoite ei tällä kertaa täyttynyt, tiesin sen olevan hieman yläkanttiin mutta en pitänyt sitä täysin mahdottomana kuitenkaan. Olin asettanut itselleni 80 kirjan tavoitteen, ja 73 kirjaa sain luettua. Muutama kirja oli sellainen, ettei Goodreads niitä löytänyt. Mutta mielestäni aika hyvä tulos, kun ottaa huomioon että viime vuonna luin päälle 40 kirjaa.

Reading Challenge 2014 on myös tulossa, vielä en ole päättänyt tavoitettani mutta uskoisin että sellainen 60-70 kirjaa on hyvin sopiva tavoite.

Kotimainen kirjallisuus vs. käännöskirjallisuus

Vuoden aikan luin 16 kotimaista kaunokirjaa, sen lisäksi oli muutamia tietokirjoja sekä lasten- ja nuorten kirjoja. Tästäkin lukemasta olen tyytyväinen, sillä vuonna 2012 kotimaista kirjallisuutta luin yhdeksän kappaleen verran. Kotimaiseen kirjallisuuteen tutustuminen paremmin on on ollut hyvin antoisaa, tänä vuonna olen löytänyt esimerkiksi Joel Haahtelan ja Pasi Ilmari Jääskeläisen.

Käännettyä kirjallisuutta tulee silti luettua enemmän, niin myös tänäkin vuonna 40 kappaleen verran. Käännetyn kirjallisuuden puolelta nostaisin Haruki Murakamin ja Chimamanda Ngozi Adichien esiin, heidän tuotantoonsa tutustuminen on ollut yksi vuoden kirjallisista kohokohdista.

Mukavuusalueen ulkopuolelle

Vuoden aikana on hypätty myös mukavuusalueeni ulkopuolelle, kun olen lukenut tietokirjoja, novelleja ja dekkareita. Ihan oikea dekkarikärpänen pääsi puraisemaan kun tutustuin Karin Slaughteriin, hänen kirjojaan odottaa hyllyssäni nyt lisää. Vuonna 2012 en lukenut yhtä ainuttakaan dekkaria, vuonna 2013 innostuin lukemaan jopa 8 dekkaria! Minun mittapuullani se on jo melkoinen edistysaskel genren pariin.

Blogissa vuonna 2013

Kulunut vuosi toi uusia asioita myös blogiin, sillä uskaltauduin esittäytymään kuvan kera samalla kun blogini täytti kaksi vuotta. Vuoden aikana laittelin myös ulkoasua uuteen uskoon ja selkeytin tunnisteiden avulla mistä luettavat kirjat minulle tulevat. Samaa aion jatkaa tulevaisuudessakin, yritän jossain raossa tsempata vanhojen postauksien kanssa niin että niihinkin tulevat oikeat tunnisteet. Liityin myös Twitteriin jonka käytöstä olin aluksi aivan pihalla. Twitter on viime aikoina kieltämättä jäänyt hieman vähemmälle käytölle, sillä en tahdo muistaa twiitata uusista postauksistani. Että sellainen some-hirmu olen!

Muista yksittäisistä asioista nostaisin esiin myös kirjastohuoneeni esittelyn, joka on kiinnostanutkin teitä kovasti. Vuoden luetuin kirjapostaus on ollut Pauliina Rauhalan Taivaslaulu joka monien blogien kommenttibokseissa herätti kiivasta keskustelua. Lisäksi mieltäni on lämmittänyt kovasti uusien lukijoiden tuleminen blogiini, yli sadan lukijan raja meni rikki tänä vuonna!

Kirjakohokohdat vuonna 2013

Kulunut kirjavuosi on ollut hyvä, muutamaa kirjaa en saanut enää vuoteen mahdutettua, siispä Kjell Westön Kangastus 38 ja Haruki Murakamin IQ84 jäävät nyt tähän alkuvuoteen. Kirjat eivät ole paremmuusjärjestyksessä (kuka sellaiseen pystyisi!), yhteistä niillä on kuitenkin se, että ne ovat tehneet minuun vaikutuksen kukin omalla tavallaan.

Elif Shafak - Rakkauden aikakirja
Hélène Grémillon - Uskottuni
Haruki Murakami - Norwegian Wood
Pauliina Rauhala - Taivaslaulu
Joel Haahtela - Tähtikirkas, lumivalkea
Chimamanda Ngozi Adichie - Kotiinpalaajat
Riikka Pelo - Jokapäiväinen elämämme

Löytyykö muiden listoilta samoja kirjoja? :)

Uusi vuosi ja uudet kujeet eli lukusuunnitelmat

Tulevana vuotena jättäydyn edelleen haasteiden ulkopuolelle, vaikka ne välillä kovasti kiehtovatkin. Tunnen itseni, tuppaavat kuitenkin jäämään pahasti kesken. Sen sijaan aion aina välillä repäistä joillakin teemoilla, esimerkiksi dekkariviikko voisi olla jotain sellaista mistä pitäisin. Lukumaratoniakaan en ole vielä kertaakaan tehnyt, ehkä kesälomalla olisi ensimmäistä kertaa mahdollista toteuttaa sekin hauskuus.

Kaiken kaikkiaan uskon että vuodesta 2014 tulee taas hieno ja kirjaisa, sitä samaa toivon teillekin! Siispä onnea ja iloa vuodelle 2014!