Danielle Steel: Etelän valot
WSOY 2013
BON- pokkarit 2015
Suomennos Ulla Selkälä
Englanninkielinen alkuteos Southern Lights, 2009
Kahden melkoisen raskaan kirjan jälkeen huomasin kaipaavani jotakin aivan muuta. Pitkästä aikaa halusin lukea jotain kepeämpää, mutta mitään täysin hömppääkään en kaivannut. Piipahdin kirjakaupan pokkarihyllyllä ja silmiini osui Danielle Steelin Etelän valot, jossa ensin kiehtoi kansi, ja sitten kun takakansi lupaili muutakin kuin sinkkunaisen epätoivoista miehenetsintää, päätin kokeilla.
Kipeän avioeron jälkeen lakia lukemaan lähtenyt Alexa Hamilton työskentelee syyttäjänä New Yorkissa, ja on omistautunut täysin 17- vuotiaalle tyttärellensä Savannahille sekä työlleen. Alexan elämään eivät miehet mahdu, vaikka kovasti läheiset yrittävät Alexaa houkutella treffeille. Kun on kerran saanut kunnolla näpeilleen, ei tee mieli kokeilla uudestaan.
Alexa saa työhistoriansa kovimman, rumimman ja kiperimmän tapauksen, jossa nuoria tyttöjä on raiskattu ja murhattu ympäri Yhdysvaltoja. Yhteistä kaikilla tytöillä on nuoruus, kauneus ja vaaleatukkainen naapurintyttömäisyys. Juuri siis ne piirteet, jotka Alexan tyttärestä Savannahista löytyy. Tapauksen aikana Hamiltonien kotiin lähetetään uhkaavia viestejä Savannahille, eikä Alexalla ole muita vaihtoehtoja kuin lähettää tyttärensä turvaan tapauksen ajaksi.
Savannah muuttaa isänsä luokse Charlestoniin, Yhdysvaltojen eteläosaan, jossa Alexa ei ole käynyt sitten kauhean avioeronsa jälkeen. Savannahin muutto herättääkin Alexassa kipeitä muistoja, eikä Savannahillakaan ole aluksi helppoa uudessa paikassa, varsinkaan isänsä hirveän vaimon kanssa.
Etelän valot on mukavaa viihdettä oikeussalidraamoineen ja ihmissuhdekiemuroineen, vaikka kieltämättä jotkut asiat tuntuivat hirvittävän naiiveilta ja helpoilta. Esimerkiksi Savannah oli kuvattu vain pelkästään täydellisenä tyttönä: hyviä numeroita, upea ulkonäkö ja uudessa paikassa koulun jalkapallojoukkueen kapteenin treffailu onnistui heti. Hamiltonin perheen naisten välit olivat pelkästään lämpimät ja rakastavat, eikä mitään säröjä ilmene. Ainoan ilkeän ja pahiksen roolin saa Savannahin äitipuoli, jonka ilkeys tuntuu paikoitellen jo hieman liialliselta ollakseen totta edes oikeassa elämässä. Hieman enemmän olisin kaivannut jännitystä juoneen, kun kuitenkin taustalla on samalla raaka murhatutkimus.
En ole vielä koskaan aikaisemmin lukenut Steelin kirjoja pitäen niitä vähän turhan hömppänä, mutta voisin kuvitella jatkossa lukevani kirjailijalta lisää, kun kaipaan jotain kevyempää. Tämän kirjan kohdalla kun ehdoton plussa oli se, ettei tapahtumissa keskitytty etsimään elämän suurta rakkautta, vaan keskiössä oli hieman muut asiat. Mukavaa vaihtelua siis! Onko Steelin kirjat muille entuudestaan tuttuja?
