Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nuoret aikuiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nuoret aikuiset. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. marraskuuta 2015

E. Lockhart : We Were Liars

E. Lockhart: We Were Liars
Delacorte Press 2014
Englanninkielinen kirjallisuus


A beautiful and distinguished family.
A private island.
A brilliant, damaged girl; a passionate, political boy.
A group of four friends - the Liars - whose friendship turns destructive.
A revolution. An accident. A secret.
Lies upon lies.
True love.
The truth.


Jatkan itseni ja lukijoideni yllätyksenä tuomalla jälleen blogiini genren, jota ei täällä olla ennen nähty: englanninkielinen kirjallisuus. Olen jo joitakin aikoja seurannut ulkomaisia instagram kirjatilejä (mielettömän kauniita kirjakuvia!), joista saa helposti selville mistä kirjoista maailmalla nyt kohkataan. We Were Liars on niistä yksi. Hankin käsiini kirjan, koska sen suosio ja salaperäisyys kiehtoi, luettuani ymmärrän miksi. Kirjasta ei nimittäin voi kertoa ihan kauheasti paljastamatta siitä liikaa, joten kirja on luettava itse jotta tietää mistä on kyse. Kirjan takakannessakin kehotetaan: "if anyone asks you how it ends, just LIE."

En oikeastaan lue kirjoja muuta kuin suomeksi. Siksi olen hieman yllättynyt, että olen nyt innostunut lukemaan kirjoja muulla kuin omalla äidinkielelläni. Yksi syy on se, että haluan parantaa englanninkielen taitojani, mutta myös tavallaan se ajanhermolla pysyminen kiinnostaa. Ulkomaisia kirjoja ei kauhean nopealla tahdilla käännetä suomeksi, joten jos joku kirja nyt kiinnostaa, se pitää lukea alkuperäiskielellä. Tämäkin kirja on ilmestynyt jo vuonna 2014.

Mutta nyt itse kirjaan.

Alussa en tiennyt yhtään mihin tartun, sillä sen verran salamyhkäinen ilmapiiri kirjan ympärillä on ollut. Alussa luinkin hieman hitaammin, mutta koukutuin kirjaan sen verran nopeasti että ahmin sen parissa päivässä aina kun vain oli mahdollisuus lukea. Kirjan kieli oli paikoitellen hyvin runollista, mutta kuitenkin helppolukuista, ja päälle kahteensataan sivuun oli mahdutettu yllättävän paljon. Ja tämän sanon vain hyvällä, aina ei nimittäin tarvita paksuja romaaneja ollakseen hyvä kirja. 

Se, mitä ehkä kuvittelin kirjasta sen aloittaessani, keikahti nopeasti päälaelleen. Kaunis amerikkalainen ja menestynyt perhe, teinien välinen rakkaus, kesät yksityisellä saarella ja elämän tietty huolettomuus on kirjassa mukana, mutta niin on paljon muutakin. Heti alusta alkaen on selvää, että jotain kauheaa on tapahtunut ja kysymysmerkit leijailevat ilmassa. Mitä sinä yhtenä tiettynä kesäiltana oikein tapahtui, miksi kukaan ei kerro totuutta?

Kertoja on melkoisen epäluotettava, ja se saa lukijan keikkumaan juonen kannalta ääriasennoissa. Sitä miettii, että näin tämä nyt etenee, mutta mikään ei olekaan sitä miltä näyttää. Kertoja on yhtä pihalla kuin lukijakin etsiessään totuutta.

En osannut ollenkaan päätellä miten juoni kehittyy, millainen loppuratkaisu kirjassa on. Sellainen kuitenkin, että herkistyin. Traaginen ja surullinen, kun totuus lopulta selviää. Vaikka kirja ilmeisesti luokitellaan enemmän nuorten kirjaksi, on tämä kuitenkin hyvin erilainen ja älykäs sellainen. Kuten niin monesti aiemminkin, vaikka ulkokuori olisikin kunnossa, kulisseissa saattaa kuohua ja pahasti. Kirja näyttää myös ison rahan ja menestyksen toisen puolen, ja kuinka kierot perheenjäseneiden suhteet voivat olla. 

Minustä tämä oli todella hyvä, ja se on pyörinyt mielessäni viime päivät. Tämä on kirja, jonka voi lukea helposti uudestaan. Tämänkaltaisia kirjoja haluan lukea lisää!

Kirjaa on luettu myös suomalaisissa kirjablogeissa:
Reta Anna Maria
Nina Mari
Kirjaneidon tornihuone
Laura / Lukuisa

"Welcome to the beautiful Sinclair family.
No one is a criminal.
No one is an addict.
No one is a failure.
The Sinclairs are athletic, tall, and handsome. We are oldmoney Democrats. Our smiles are wide, our chins square, and our tennis serves aggressive."



tiistai 10. joulukuuta 2013

John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe

John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe
WSOY 2013
Suomennos Helene Bützow
The Fault In Our Stars 2012


"Minä olen kranaatti", sanoin uudestaan. "Haluan vain pysyä kaukana kaikista ja lukea kirjoja ja ajatella ja olla teidän kahden kanssa, koska en mahda mitään sille, että te joudutte kärsimään. Te olette pakostakin mukana. Voisitteko vain hyväksyä sen? Minä en ole masentunut. Minun ei tarvitse käydä enää missään. Enkä voi olla tavallinen teini-ikäinen, koska olen kranaatti."

Hazel on 16-vuotias parantumatonta kilpirauhassyöpää sairastava tyttö. Hazel on onnekas saadessaan muutaman lisävuoden uudella testikokeilussa olevalla lääkkeellä joka estää syövän leviämistä enempää Hazelin kehossa. Hazel joutuu kuitenkin kantamaan mukanaan jatkuvasti happipulloa sillä Hazelin omat keuhkot eivät kestä hengittämistä. Hazelia ei erityisemmin kiinnosta elämä kodin ulkopuolella, hän haluaisi vain olla kotona ja lukea, mutta menee vanhempiensa painostamana syöpää sairastavien tukiryhmään. Kerran mukana on poika, Augustus, johon Hazel rakastuu. Augustus sairastaa luusyöpää ja on sen vuoksi menettänyt toisen jalkansa. Kuolemaan tuomitut nuoret heittävät hurttia huumoria sairaudestaan ja rakastuvat toisiinsa. Elämän käsikirjoitus menee uusiksi.

Olen ollut kiinnostunut kirjasta sen ilmestymisestään lähtien, mutta vasta nyt ehdin tämän melkoisen kauhean kannen omaavan kirjan lukemaan. Tämä oli kirjastossa nuorten aikuisten kohdalla, mikä kyllä kirjaa lukiessa ymmärsin pitävän paikkansa. En ollut suoranaisesti kirjan kohderyhmää, ja ehkä siksi tämä ei ollut ihan niin täydellinen lukukokemus minulle kuin olisin odottanut. Mutta kyllä tässä oli paljon hyvää. Uskoisin, että jos olisin lukenut tämän kymmenen vuotta sitten tämä olisi ollut ihan napakymppi.

Pidin henkilöhahmoista ja ennen kaikkea huumorista. Niin mustaa, niin nokkelaa että pakko on nauraa. Ja heti perään sitä miettii että ei syöpälapsille saisi nauraa, mutta niinhän se on että raskaan asian kestää paremmin kun osaa nauraa sille. Kiinnitin huomiota siihen, kuinka Augustus tuntui välillä vanhemmalta kuin kirjassa annetaan ymmärtää, mutta kun asiaa tarkemmin ajattelee, en pitänyt sitä häiritsevän epäuskottavana. Monestihan hyvin nuoret syöpää sairastavat lapset tuntuvat ikäistään vanhemmilta, syöpä kasvattaa heitä ja he suhtautuvat elämään eri tavalla. Vaikka huumoria kirjasta löytyy, on tämä myös hyvin surullinen, sillä lopussa kyyneleet tulevat väkisinkin.

"Olisi etuoikeus, jos sinä särkisit sydämeni."

"Maailma ei ole toiveiden toteuttamistehdas."

"Joskus tuntuu siltä, että maailmankaikkeus haluaa tulla huomatuksi."