JP Koskinen - Ystäväni Rasputin
WSOY 2013
Kansi Mika Tuominen
Jos kuolema olisi kuin talvi, laittaisimme kaiken kuntoon ennen lumen tuloa. Ystävyyden puutarhasta leikkaisimme pois kuolleet versot, istuttaisimme uusia sipuleita, peittelisimme hellästi kauneimmat ruusumme odottamaan uutta kevättä. Korjaisimme kiitollisuudella talteen kaiken sen, mikä on hyväksi kypsynyt.
En malttanut tämän kirjan kohdalla odottaa jouluun saakka, vaan ostin tämän itselleni joululahjaksi näin etukäteen. Muistan kirjan nähneeni ensi kerran katalogissa ja miettineeni, että tämä voisi olla hyvin mielenkiintoinen. Uudestaan Ystäväni Rasputin tuli eteeni kirjamessuilla, jossa pidin kirjaa pitkään kädessäni sitä kuitenkaan ostamatta. Sitten tuli yllätys, ja minua kiinnostanut kirja oli Finlandia -ehdokkaana! Tässä vaiheessa tiesin että kirja oli nyt ehdottomasti luettava....
... Sillä jokin Venäjässä kiehtoo, ja juuri Romanovien, Nikolai II:n aika. Kun luin muutama vuosi sitten John Boynen Tarkoin vartioitu talo, lähti kiinnostus siitä pikku hiljaa heräämään. Olen lukenut jälkikäteen myös muita historiallisia romaaneja liittyen viimeisten Romanovien aikakauteen, ja onpa hyllyssäni Romanoveista kertovia tietokirjojakin, joihin aion vielä tarkemmin paneutua. Minulla ei siis ollut kirjaan tarttuessa vieläkään aivan täydellistä faktatietoa Romanoveista, mutta aika hyvin tiesin missä mennään. Se ettei tiedä kaikkea faktaa Romanoveista kun tarttuu Ystäväni Rasputiniin on varmasti ihan hyvä etu, sillä mukaan tempautuu aivan toisella tavalla.
Ystäväni Rasputin avautuu nuoren Vasili-pojan kertomana, joka on orvoksi jäätyään nyt Grigori Rasputinin oppipoika. Rasputin on Pietarin aatelistoa kuohuttava mystikko joka herättää ristiriitaisia tunteita kansassa, mutta johon tsaariperhe luottaa täysin. Vain Rasputin voi helpottaa kruununperillisen Aleksein tuskia verenvuototaudin kanssa.
Juuri Vasilin kautta lukijalle avautuu niin Rasputinin kuin tsaariperheen elämä, myös alemman luokan elämä. Rasputin näyttäytyy hyvin ristiriitaisena henkilönä, jonka erikoiset metodit kasvattaa Vasilista seuraajansa saavat kulmakarvat kohoamaan ja maaninen puhetapansa hengästymään. Mutta ehdottoman kiinnostava henkilö hän on. Rasputinin seurassa mikään ei ole selvää, ei edes elämän ja kuoleman välinen raja.
Vaikka tietää kuinka tsaariperheen lopulta käy, sitä taas jälleen kerran toivoo lukiessaan onnellista loppua. Mutta historiaa ei voi muuttaa. Koskinen kuitenkin yllättää lopussa, ja pidinkin loppuratkaisusta. Ainoa miinus minusta kirjassa oli kuitenkin Vasilin elämä, ottaen huomioon että hän on kirjan ääni, jää Vasili silti aika etäiseksi. Hänen tulevaisuudestaan olisin halunnut lukea enemmäkin.
Ystäväni Rasputin on hyvä kirja, edelleen se herättää mielenkiintoa tutkia Romanoveja tarkemmin. Hienoa, että entuudestaan (ainakin minulle) tuntematon kirjailija sai tällä teoksellaan huomiota Finlandia-ehdokkuudellaan, mutta ihan voittajaksi tästä ei ole, kuten nyt tietysti tässä vaiheessa vuotta jo tiedämme. Historiallisten romaanien ystäville tämä on ehdoton luettava. Ja varsinkin, jos Venäjä aihealueena vähääkään kiinnostaa.
Kun kaikki vanha on kuollut pois, valo sammunut, meteli vaiennut, syntyy tilaa uudelle. Ymmärtäisimme, ettei mikään kasva ikuisesti, ilman kuolemaa ei synny elämää. Lopulta yö alkaisi lyhetä, aurinko kivuta joka päivä yhä korkeammalle, valkea lumi muuttua raskaaksi ja sulaa. Routa hellittäisi otteensa maasta ja sipulit, joita emme edes muistaneet kylväneemme, alkaisivat itää. Ottaisimme kevään riemuiten vastaan, olisimme jo unohtaneet kuinka pelkäämme talvea. Lupaisimme tehdä kaiken paremmin kuin ennen. Jos kuolema olisi kuin talvi.
