Yaa Gyasi: Matkalla kotiin

 Yaa Gyasi: Matkalla kotiin

Otava 2017

Suomennos Sari Karhulahti

Kansi: nathanburtondesign.com

Englanninkielinen alkuteos Homegoing

Arvostelukappale kustantajalta

Yaa Gyasin Matkalla kotiin oli yksi kevään kiinnostavimmista kirjoista, jonka lukemista odotin kovasti. Lukukokemus oli lopulta niin intensiivinen, voimakas ja voimia vievä, että sen lukemiseen ja sulatteluun meni lähes kuukauden päivät. Olin vahvan tarinan vallassa pitkään, enkä usko että koskaan tulen tätä sukupolvitarinaa unohtamaan.

Tarina alkaa 1700-luvulta, jolloin sisarpuolet päätyvät toisistaan tietämättä brittien linnoitukseen Afrikassa. Toinen päätyy brittien kuvernöörin vaimoksi, toinen linnoituksen kellariin matkatakseen  orjalaivan kyydissä Yhdysvaltoihin. Ja tästä alkaa sukupolvia ylittävä romaani molemmilla mantereilla, kun sisarusten jälkeläiset kohtaavat esiäitien roihuavaa perintöä.Yhdysvaltoihin päätyvät orjat joutuvat pakkotöihin puuvillaplantaaseille tai kaivoksiin ja Matkalla kotiin näyttää sen, kuinka orjuus alunperin rantautui Yhdysvaltoihin.

Matkalla kotiin on kertakaikkisen järisyttävä lukokokemus. Se menee niin ihon alle että välillä tuntuu kuin happi loppuisi. Varsinkin romaanin alku oli niin kauheaa ja surullista luettavaa, ettei lukiessa voinut kuin kauhistella valkoisen ihmisen julmuutta. Suorastaan hävetä. Se kaikki osui jotenkin niin syvälle, se suru ja kauheus mitä toinen pistää toisen kokemaan, että oli välillä pakko pitää taukoa. Myötäeläminen oli väistämätöntä ja koko kirjan lukemisen ajan tuntuu kuin sisällä olisi raskas kivi.

Yaa Gyasi on syntynyt Ghanassa ja kasvanut Yhdysvalloissa, ja on todella kiinnostava uusi kirjallinen tapaus. Toivon hänen kirjoittavan lisää. Suhteellisen lyhyeen sivumäärään hän on saanut mahdutettua usean ihmisen elinkaaren yli kahdensadan vuoden ajalta kahden eri maan välillä saaden kaiken pysymään kasassa. Jokainen ihmiskohtalo on oma tarinansa, kuin novelli, mutta yhdistyen aina edellisen sukupolven kanssa. Kirjan loppu ei yllä vaikuttavuudessaan aloituksen tasolle, mutta yhtä kaikki se sitoo kaiken yhteen hienosti.

Rehellisesti sanottuna en usko oikeastaan vieläkään että olen täysin toipunut lukemastani. Matkalla kotiin on ollut minulle pitkästä aikaa viiden tähden arvoista järisyttävää luettavaa, ja ehdottomasti tämän kevään upein lukukokemus tähän asti. Matkalla kotiin on niitä kirjoja mitkä muistuttavat kuinka upeaa kirjallisuus parhaimmillaan on ja myös sen, miksi rakastan lukemista.


Helmet-lukuhaaste: 49. Vuoden 2017 uutuuskirja

Taiye Selasi - Ghana ikuisesti

Taiye Selasi - Ghana ikuisesti

Otava 2013

Suomennos Marianna Kurtto

Kansi Timo Mänttäri

Englanninkielinen alkuteos Ghana must go

"Kuinka hän olisi voinut tietää? Että elämä, jonka kokoamiseen heillä oli mennyt vuosia, hajoaisi palasiksi viikoissa? Kokonainen elämä, kokonainen maailma, kokonainen maailma jonka he itse olivat rakentaneet: päivällisi, tiskejä, vaippoja, tekoja, tutkintoja, sanattomia sopimuksi.a, vastaajaviestejä maailmalle: Soititte Sain perheelle, emme juuri nyt ole paikalla. Piip. Eivätkä he olisi paikalla enää koskaan. Jättäkää viesti. Kunnes jäljellä ei ollut muuta kuin äitipatsas Volvon takakontissa ja maalaus, kaksi hahmoa. Öljy kankaalle. Kehinde Sai, 1993. Taiteilijan signeeraama. Suurempi ihminen."

Kweku Sai syntyy Ghanassa pienessä kylässä ja vaatimattomissa oloissa. Lahjakas Kweku pääsee opiskelemaan Yhdysvaltoihin lääketiedettä ja menee naimisiin kauniin nigerialaisen Folan kanssa. Fola uhraa menestyksekkäät lakiopintonsa heidän odottaessaan ensimmäistä lastaan, sillä heille riittää yksi unelma, ja se on Kwekun menestyminen kirurgina. Fola jää kotiin ja Kweku menestyy bostonilaisessa sairaalassa, toista yhtä lahjakasta kirurgia kuin Kweku ei ole.

Kaikki muuttuu, kun arvostettu potilas kuolee Kwekun leikkauspöydälle, vaikka kaikki oli jo alusta asti tuhoontuomittu. Leikkaus ei olisi voinut mitenkään pelastaa seurapiirien suosiossa olevaa potilasta, mutta omaiset vaativat rangaistusta ja jonkun jota syyllistää. Vuoden kestänyt oikeustaistelu ajaa Kwekun paitsi taloudelliseen ahdinkoon ja lopuksi vararikkoon, myös täydelliseen häpeään jota ei kestä. Nujerrettuna hän hylkää perheensä ja palaa Ghanaan. Perhe Saita ei enää ole.

Perheen lapset Olu, Kehinde, Taiwo ja Sadie ajautuvat erilleen ympäri maailmaa ja yrittävät rakentaa omaa elämäänsä hajonneen perheen raunioille ja isän jättämän tyhjiön ympärille. Tragedia vaikuttaa syvästi perheeseen, ja Fola tuntee jokaisessa hermopisteessään lastensa tuskan: elossa mutta eivät onnellisia.

Sen verran paljastan tässä, että heti kirjan ensimmäisessä lauseessa Kweku kuolee. Koko tarina ja tragedian vyyhti alkaa siis purkautua Kwekun kuolemasta, ja näin pakottaa särkyneen perheen kohtaamaan sydäntä särkevän menneisyyden ja myös toisensa. Kaksoset Kehinde ja Taiwo jotka kadottivat toisensa ja yhteisen kielensä, Olu joka on koko elämänsä pelännyt tulevansa isänsä kaltaiseksi mieheksi joka hylkää rakkaimpansa ja Sadie joka tunsi aina ulkopuolisuutta.

Selasi on mielenkiintoinen uusi tuttavuus, hän on esikoiskirjailija joka kirjoittaa vahvasti. Aikaisemmin ilmestynyt novelli Afrikkalaistyttöjen seksielämä Suomen Grantassa oli vaikuttavaa luettavaa ja kiinnostus kirjailijaa kohtaan oli suuri. Kirjaston pitkässä varausjonossa oli vihdoin minun vuoroni ja lukukokemus on ollut hyvin intensiivinen. 

Selasi vie lukijaa miten haluaa: johdattaa ensin toisaalle, palaa taas alkuun. Paljastaa lukijalle mitä haluaa ja vähitellen, ajassa ja paikassa pomppien. Eikä lukijana voi kuin lukea, ja saada vähitellen selville perheen tarina. Selasi johdattaa lukijaa nerokkaasti perheen tarinan läpi, kuinka sen jokainen perheenjäsen kipuilee omalla tavallaan, kuinka jokainen kokee tilanteen eri tavalla ja loukkaa väkisinkin toista. Vaikka Selasilla on kyky vangita lukijansa, oli hänen runollinen, näkökulmien vaihtuminen ja omintakeinen tyylinsä kirjoittaa välillä raskasta ja vei hieman voimiakin lukemiselta. Tiedän, että tästä on hirveästi pidetty useissa kirjablogeissa, mutta minulle kirja ei ollut niin vahva kuin esimerkiksi Adichien Kotiinpalaajat.

Suomennoksessa on varmasti ollut oma työnsä, ja Marianna Kurtto tekee sen hienosti. Kirjailijan ääni selkeästi välittyy kirjan sivuilta, omintakeinen kirjoitystyyli esimerkiksi listauksilla, lyhyillä lauseilla mutta toisaalta taas pitkillä runollisilla lauseilla on ollut varmasti haastavaa. 

Vaikka taidan nyt poiketa valtavirrasta aika paljonkin sillä että tämä ei ollut minulle täysin täydellinen kirja, on Selasi jatkossakin ehdottoman kiinnostava ja häneltä odotan innolla uutta. Tämä nainen on kaunis ja erittäin lahjakas, on vaikeaa uskoa että Ghana ikuisesti on kirjailijan esikoisteos, sen verran varma ja vahva kirjailija tässä on kyseessä.