Philippa Gregory - Sininen herttuatar

Philippa Gregory - Sininen herttuatar
Bazar 2014
Suomennos Natasha Vilokkinen
Englanninkielinen alkuteos: Lady of the Rivers


"Voin huonosti, en minä voi tulla", kuiskaan, mutta täti on kerrankin ankara. Minun on pakko olla paikalla, en voi jäädä pois. Ihmisten täytyy nähdä minut tätini ja Bedfordin Anne-herttuattaren vierellä. Meidän täytyy näytellä kohtauksessa oma osamme todistajina, naisina jotka kunnioittavat miesten käskyvaltaa. Minä olen paikalla osoittamassa, millaisia tyttöjen tulee olla: neitsyitä jotka eivät kuule ääniä, naisia jotka eivät usko tietävänsä miehiä enemmän. Tätini, herttuatar ja minä edustamme naisia sellaisina kuin heidän miesten mielestä kuuluu olla. Jeannen kaltaista naista miehet eivät voi sietää."

Vuosi 1431, nuori ja kaunis Jacquetta on lähetetty Luxemburgiin setänsä ja isotätinsä lady Jehannen oppiin. Hän ystävystyy vankilassa tuomiota odottavaan Jeanne D'Arciin, joka poltetaan roviolla Jacquettan silmien alla. Tuolloin Jacquetta ymmärtää kuinka paljon yhteistä heillä olikaan tuon enkelin ääniä kuulevan naisen kanssa.

Kun Jacquetta palaa kotiinsa, hänet naitetaan nuorena tyttönä Bedfordin herttualle, joka on Jaqcuettaa reippaasti vanhempi. Liiton myötä Jacquettasta tulee kuitenkin vaikutusvaltainen ja rikas, mutta yllättäen selviää että herttua ei nainut häntä vain kauneudensa tähden. Herttua uskoo alkemiaan ja on varma, että saa Jacquettan avustuksella loihdittua kultaa jonka aikoo käyttää Englannin sotajoukkoihin. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin, kun herttuatar kuolee ja nuori Jacquetta jää leskeksi.

Sininen herttuatar on itsenäinen jatko-osa Ruusujen sota -sarjassa, joka sijoittuu aikaan ennen sarjan kahden ensimmäisen osan Valkoinen kuningatar ja Punainen kuningatar tapahtumia. Oli selvää nämä kaksi ensimmäistä osaa luettuani, että haluan lukea jatkossa kaikki Gregorylta suomeksi ilmestyvät kirjat. Gregory kirjoittaa vangitsevasti historian vahvoista naisista, antaen äänen heille jotka eivät tuolloin voineet itse saada naisena ääntä kuuluville. Sinisessä herttuattaressa tuodaan usein esille miesten valta, kuinka he voivat vain päättää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja kuinka noituuteen tuolloin suhtauduttiin:

"He ovat päättäneet että Margery on noita, kadotettu sielu. Katselen taas kerran, kuinka kuningaskunnan vaikutusvaltaisimmat miehet käyttävät valtaansa naiseen, joka on syyllistynyt vain siihen, että on elänyt sydämensä sykkeen rytmissä, katsellut maailmaa omilla silmillään; mutta se ei ole heidän rytminsä eikä heidän katsantonsa, eivätkä he mitään muuta siedä."

Jacquetta on syystäkin huolissaan sillä kerrotaan, että Jacquettan suku polveutuu suoraan Melusinasta, veden jumalattaresta, ja Jacquettalla onkin kykyjä joita kaikilla ei ole. Jacquetta näkee välillä tulevaisuuteen, mutta ei osaa aina yhdistää tapahtumia, eikä ole varma mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjan lopussa Jacquetta kuitenkin tietää kuinka hänen tyttärensä Elisabetin elämä muuttuu, ja sen tarinan kertookin kirja Valkoinen kuningatar. Jacquetta nousee taas tyttärensä myötä Englannin hovissa korkeaan asemaan.

Ruusujen sodan tulevista jatko-osista en tiedä, mutta itseäni hieman hankaloitti että sarjassa mentiin taaksepäin. Tämä olisi ollut looginen ensimmäinen osa, jota seuraavat osat olisivat tukeneet. Loppusanoista käy kuitenkin ilmi, että Jacquettan tarinan Gregory löysi vasta, kun alkoi tutkia Elisabet Woodvillen, Jacquettan tyttären (Valkoinen kuningatar) historiaa, joten siksi kirja ilmestyy nyt tässä vaiheessa sarjaa.

Gregoryn romaanit ovat taattua laatua, hän herättää historian henkiin kirjojensa sivuilla. Jos keskiajan Englanti ja historian unohdettujen naisten tarinat kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti lukemaan.

Philippa Gregory - Valkoinen kuningatar

Philippa Gregory ( The White Queen) Bazar kustannus 2011. Kuva Larry Rostant, suomennos Natasha Vilokkinen.

Kun syntyperäni on näin kahtalainen - Englannin juureva maaperä sekoittuneena ranskalaiseen veden jumalattareen - minusta saattoi odottaa mitä tahansa: lumoojatarta tai tavallista tyttöä. Jotkut sanovat, että olen molempia.

Eletään vuotta 1464 Englannissa ja Elisabet Woodville on kaunis mutta leskeksi jäänyt, menettäen kaiken omaisuuden kuolleen miehensä sukulaisille. Ainoa joka häntä voi auttaa palauttamaan hänelle kuuluvat maat takaisin, on Englannin kuningas Edvard IV. Elisabet on saatava kuninkaan huomio keinolla millä tahansa, ja suunnitelma onnistuu yli odotusten kun pari rakastuu vastoin kaikkia sääntöjä ja avioituu. Elisabetin elämä hovissa ei ole helppoa, sillä alusta alkaen hänestä kuiskitaan ja hänen päänsä menoksi juonitaan. Häntä ei pidetä sopivana vaimona eikä sopivana kuningattarena Englannille hänen alhaisen syntyperänsä takia. Ensimmäistä kertaa historiassa kuningas avioituu alamaisensa kanssa ja tekee hänestä kuningattaren.

Elämä hovissa ei ole muiltakaan osin mutkatonta, sillä hovia repii ruusujen sota, York- ja Lancaster-sukujen taistelu kruunusta. Edvard ei ole koskaan hävinnyt yhtäkään taisteluaan, eikä häviäkään. Kun Edvard joukkoinenn lyö Lancasterilaiset vastustajansa 1471, alkaa  12 vuoden rauhallinen aika Englannissa. Yhden ja ainoan ratkaisevan taistelun Edvard kuitenkin häviää, ja se on taistelu sairautta vastaan vuonna 1483. Elisabet jää jälleen leskeksi, ja hän jää yksin heidän lapsiensa kanssa, joita heille useampikin siunaantuu.

Aluksi en osannut sanoa tarinan historiallisista taustoista mitään, sillä historian tuntemukseni ei tässä kohtaa ollut vahvimmillaan. Asiaa selviteltyäni, sain tietää että kirja on totta niiltä osin, mitä aikakautta tutkineet historioitsijat tietävät tapahtumista. Henkilöhahmojen vuoropuhelut ja sisäinen elämä ovat keksittyä, mutta historialliset perustiedot pitävät paikkansa. Tarkistin muutamia asioita myös epäluotettavanluotettavasta wikipediasta, jotta sain tiedonnälkääni tyydytettyä.

Historiallisissa romaaneissa on haasteensa, ja tässäkin tapauksessa haasteena oli henkilömäärä joista osa oli jopa samannimisiä, huh! Sukukiemurat menivät välillä yli ymmärryksen, mutta en antanut asian häiritä. Keskityin tarinaan joka historiallisine jännitteineen ja tapahtumasarjoineen vei mennessään. Pidin tästä vauhdikkaasti etenevästä lukuromaanista paljon, ja kirjaa lukiessa uppuduin täysin keskiaikaiseen maailmaan jonka Gregory tarjoilee. Tässä todellakin tuntui, että historia omalla tavallaan heräsi henkiin, ja antoi äänen eräälle voimakastahtoiselle naiselle Englannin kuningashuoneen historiassa, jonka huhuttiin käyttävän noituutta päämääriinsä päästäkseen. Taikakeinojen käyttäminen (tai suoranainen noituus) oli vahvasti esillä teoksessa ja kerrotaankin, että Elisabetin suku polveutui suoraan Melusinasta, veden jumalattaresta.

Tänä syksynä on myös ilmestynyt kirjailijan ruusujen sodasta kertovan toisen osan suomennos Punainen kuningatar, johon varmasti tulen jossain vaiheessa tutustumaan.

* * * * * * * * *

Ette muuten usko, kuinka innoissani olen! Remonttihuolet alkavat olla takana ja eilen asensimme tulevan työ - ja kirjastohuoneen kirjahyllykokonaisuutta, se on mahtava ja ihana ja kaikkea. Olen toivonut sellaista koko ikäni. Laitan kuviakin kyllä tänne huoneesta jossain vaiheessa, sähkärimiehelläni on vielä valojen asennukset kesken, saadaan sitten hylly nätisti valaistua kirjoineen <3
Nyt hakusessa onkin muhkean mukava nojatuoli johon käpertyä lukemaan.
Mahtavaa viikkoa kaikille!