Lukujumi pääsi yllättämään pahanlaisesti. Viime aikoina en ole edennyt missään kirjassa alkua pidemmälle, ja olen ollut asiasta levoton ja turhautunut. Mietin mikä tässä jumituksessa voisi auttaa, ja suuntasin kirjahyllylleni. Silmiini osui muutama Neiti Etsivä ja silloin välähti että nyt voisi olla aika vuosien tauon jälkeen tarttua näihin. Kuinka ihanaa ja nostalgista! Nyt näkisin kuinka ajan kuluminen on vaikuttanut, ja miten suhtautuisin yhteen suosikkisarjoistani näin aikuisiällä. Taustalla saattoi vaikuttaa äskettäin Amman pitämä varhaisnuoruuteni parhaat -viikko, jota oli todella kiva seurata.
Olin todella innoissani kun otin käteeni ensimmäisen Neiti Etsivän, ja palasin ala-aste vuosiini. Neiti Etsivänä toimii arvostetun asianajajan Carson Drewin tytär Paula Drew, joka ratkoo erilaisia mysteerejä useimmiten yksin, mutta välillä isänsä ja ystäviensä avulla. Kadonnut testamentti on ensimmäinen Neiti Etsivä -kirja, ja se on kirjoitettu vuonna 1955. Ajan huomaa monissa kohdin, ihmisten puhetyyli on hyvin asiallista ja ilmaisut vanhanaikaisia, myös rahanarvo on eri kuin nykyään. Kummastusta herätti Paulan auto, josta paikoitellen puhuttiin vaunusta. Hmm...
Lisäksi kiinnitin huomiota myös siihen, että alussa Paulaa kuvaillaan vaaleahiuksiseksi, vaikka myöhemmin muistan kyllä Paulan punahiuksisena.
Lukujumini aikana luin seuraavat Neiti Etsivät:
Neiti Etsivä ja kadonnut testamentti
Neiti Etsivä kummitustalossa
Neiti Etsivä maksaa velkansa
Nämä ovat järjestyksessään kolme ensimmäistä ilmestynyttä Neiti Etsivää. Kirjoja on ilmestynyt yhteensä 105 kappaletta, joka onkin melkoinen määrä! Aina silloin tällöin etsiskelen näitä hyllyyni, netissä Neiti Etsiviä on jonkun verran myynnissä ja sieltä on näitä tullut hankittua.
Kaiken kaikkiaan minusta Neiti Etsivät ovat hyvin viattomia kirjoja, ja näiden lukemisesta tulee vain jollain tavalla hyvä mieli. Se että Paula ratkoo 16- vuotiaana mysteerejä omin päin, ja johtolankoja tupsahtelee sieltä täältä ei ärsytä, vaikka onkin kovin epäuskottavaa. Eihän päälle sataan sivuun liikaa juonta mahdukaan.
Jatkossa kun lukujumi uhkaa painaa päälle, otan lääkkeeksi Neiti Etsivän. Tämähän toimii! Nyt voin nimittäin onnellisena kertoa että on taas kova into ja vauhti lukea, täytyy vain päättää minkä otan seuraavaksi lukuun. Minä vain odotan että saan kirjaston varauslistalta niin pian kuin mahdollista lukuun Pauliina Rauhalan Taivaslaulun. Minun on pakko lukea se!
Mikä auttaa teitä selviytymään lukujumista?
