Karin Slaughter - Triptyykki

Karin Slaughter - Triptyykki ( Triptych 2006) Tammi 2009.

Suomennos Annukka Kolehmainen

Sain mielettömän kipinän aikaiseksi, kuin luin vähän aikaa sitten Slaughterin uusimman Will Trent - sarjaan kuuluvan dekkarin, Yli rajan. Nyt olenkin haalinut sarjan aikaisempia osia, ja nyt on luettu sarjan ensimmäinen osa, Triptyykki.

Tapahtuvat sijoittuvat Atlantaan, jossa poliisi Michael Ormewood saa avukseen erikoisagentti Will Trentin selvittämään julmaa murhaa, jossa naisen kieli on purtu irti. Will kärsii lapsuustraumojensa lisäksi vaikeasta dysleksiasta, mutta omaa vahvan vaiston mitä tulee rikosten selvittämiseen. Michaelin on vaikea sietää Williä, hänellä on omasta takaa ongelmia kotona vaimonsa ja autistisen poikansa kanssa.

Julma naisiin kohdistuva murha ei ole ensimmäinen laatuaan, jo kaksikymmentä vuotta sitten löydettiin kaunis lukiolainen Mary Alice raiskattuna ja silvottuna omasta huoneestaan, ja nuori John joutui vankilaan sovittamaan tekoaan. Nyt jo aikuinen mies John vapautuu vankilasta ja yrittää rakentaa elämäänsä uudestaan, silti murhat jatkuvat ja John saa järkytyksekseen selville että joku käyttää hänen henkilöllisyyttään hyväkseen. On käyttänyt koko ajan. Vaan kukapa uskoisi murhamiestä?

Palasia alkaa pikku hiljaa loksahdella paikoilleen, ja olin täysin ällikällä lyöty kun Slaughter alkaa paljastamaan pienen pieniä asioita. Nerokasta antaa jokaisen kertoa omaa tarinaansa ja sitten antaa kertoa toisen ihmisen toimesta ihmisestä aivan päin vastainen tarina. Mikään ei ole sitä miltä aluksi näyttää.

Kirjassa kohtaavat Michaelin ja Willin lisäksi myös jo lapsuudestaan saakka tunteneet Will ja Angie. Heillä molemmilla on takanaan rankka lapsuus, joista he molemmat yhä edelleen kantavat mukanaan raskaita taakkoja, Will arpiaan myöten. Angie toimii Atlantassa siveysrikospoliisissa ja peitetehtävissään toimii ilotyttönä. Angiellakin on osansa tarinassa, onhan kotirapussaan murhattu tyttö prostituoitu.

Ja voi Will sentään, hänet haluaa vain ottaa kainaloonsa. Vaikea lapsuus, arvet ja dysleksia tekevät hänestä epävarman, jota Angie käyttää hyväkseen. Siinä missä olin jo viimeksi täysin raivoissani Angielle, annoin tässä ihan hieman periksi, vain hieman, sillä tiedän että Angie ei tule olemaan jatkossa olemaan helppo tapaus, kuitenkin tässä hän ajatuksissaan myöntää että rakkaudestaan hänen tulisi päästää Will vapaaksi...

Triptyykki on melkoinen tiiliskivi, yli 500 sivua. Alussa tuntuu kuin mitään ei tapahtuisi, mutta jossain vaiheessa huomaa että sivuja kääntyy tiuhempaan tahtiin, ja täydellinen koukutus on tapahtunut.

*******
Olen ollut viime aikoina todella huono keskittymään lukemiseen, tämän kirjan luin jo pari viikkoa sitten mutta ehkä aurinko on pehmittänyt päätä sen verran etten tahdo jaksaa nyt keskittyä lukemiseen tai bloggailuun. Tämäkin teksti on ollut luonnoksissa jo vaikka kuinka kauan.. Olen lukenut vuorotellen kahta eri kirjaa ja odottanut jomman kumman imaisevan minut mukaansa. Aikani on mennyt ihanista ilmoista nauttien ystävien kanssa. Hmm, eiköhän lukujumi tästä vielä aukea. :)

Syksyn 2013 kiinnostavimmat kirjat

Minun on pitänyt tehdä tämä listaus jo aikoja sitten, mutta vasta nyt kun flunssa kaataa kiireisen petiin, on aika kurkistaa syksyn kirjoihin paremmin. Syksyllä ilmestyy paljon mielenkiintoisia teoksia, ja tässä listaan alla nyt muutamia minua kiinnostavia teoksia kustantamoittain.

BAZAR
Cecilia Samartin - La Peregrina
Samartin on parantanut minusta kirja kirjalta, ja kuuluu minulle tärkeisiin kirjailijoihin. Ehdottomasti haluan lukea siis kirjailijan uusimman, joka on itsenäinen jatko-osa Senor Peregrinolle.
Eowyn Ivey - Lumilapsi
1920- luvun Alaskaan sijoittuva romaani kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta, ja on noussut Pulitzer 2013-finalistiksi.

TAMMI
Haruki Murakami - IQ84 osa 3
Vaikka osat 1 & 2 ovat vielä lukematta olen innoissani ja kiinnostunut sarjan päätösosasta. Murakami on uskomaton tapaus, hänen kirjojaan ei voi jättää lukematta!
Kåre Halldén - Samppanajaruhtinas
Samppanjaa ja jännitystä, kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta yhdistelmältä!

OTAVA
Chimamanda Ngozi Adichie - Kotiinpalaajat
Kirjailija kiinnostaa kovasti, vaikka en ole yhtäkään hänen teostaan vielä lukenut.
Helen Fielding - Bridget Jones III
Ihana Bridget, näihin haluaa palata aina uudestaan! Mielenkiintoista lukea mitä uutta Bridgetille tapahtuu.

GUMMERUS
Maria NDiaye - Kolme vahvaa naista
Kirjailijan kansainvälinen läpimurto kolmen arvokkuutensa puolesta taistelevien naisten kertomus.
Juha T. Hakala - Luovan laiskuuden opas
Jo pelkästään nimi herättää mielenkiinnon, mitähän tästä voisi oppia?

ATENA
Pasi Ilmari Jääskeläinen - Sielut kulkevat sateessa
Ensinnäkin, kirjan nimi on jo itsessään huikaisevan upea. Odotan tältä teokselta paljon, sillä Jääskeläistä on kehuttu todella paljon blogimaailmassa ja siksi hänen uutukaisensa kiinnostaa kovasti.

SILTALA
Tuomas Kyrö - Kunkku
Koska Kyrö on vaan niin hauska!
Lene Kaaberbole & Agnete Friis - Poika matkalaukussa 
Kirja on voittanut ilmestyessään Tanskassa vuoden rikosromaani -palkinnon.

WSOY
Pekka Hiltunen - Iso
Aihe on aika erikoinen, siksi herättää kiinnostusta.
Vikas Swarup - Nuoren naisen koetukset
Slummien miljonääri - kirjoittajan uusin teos.
Leena Virtanen - Noitanaisen älä anna elää
Tämä on yksi syksyn mielenkiintoisimmista kirjoista, noitavainot ovat aina kiinnostaneet ja tämä tosikertomus on pakko lukea.

Millainen sinun listasi on? :)

Haruki Murakami - Sputnik-rakastettuni

Haruki Murakami (Supuutoniku no koibito 1999) Tammi 2003. Suomennos Ilkka Malinen

Kertojaäänenä toimii tokiolainen opettaja K, joka on rakastunut itseään nuorempaan Sumireen. Sumire on lapsesta saakka päättänyt vakaasti ryhtyä kirjailijaksi ja opiskelee vuoden verran yliopistossa kirjallisuutta ennen kuin jättää koulun kesken. Sumire haluaa keskittyä koulun sijaan kirjoittamiseen, ja koulu tuntuu pelkästään ajanhukalta. Sumiren kirjallinen idoli on Jack Kerouac, ja hän kantaa mukanaan tämän kirjoja tehden niihin jatkuvasti muistiinpanoja ja alleviivaatakseen hyviä sitaatteja. K:lla ja Sumirella on kuitenkin vain ystävyyssuhde, vaikka K kovasti kaipaa enemmänkin.

"Voisin sama tien sanoa asian suoraan. Olin rakastunut Sumireen. Tunsin vetoa häneen ensi hetkestä jolloin keskustelimme, ja kohta paluuta ei ollut. Pitkään aikaan en kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin häntä. Yritin kertoa hänelle mitä tunsin, mutta jotenkin tunteille ei löytynyt oikeita sanoja. Ehkä niin oli parempi. Jos olisin pystynyt puhumaan hänelle tunteistani, hän olisi vain nauranut minulle."

Serkkunsa häissä Sumire tapaa itseään seitsemäntoistavuotta vanhemman Miun, ja tapahtuu niin että Sumire rakastuu tähän, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Rakastumista ei häiritse edes se tosi asia, että Miu on nainen. Hän on löytänyt oman Sputnik- rakkaansa, ja yht'äkkiä Sumiren suunnittelema kirjailijan tie vaihtaa suuntaa, Miu kuljettaa häntä eteen päin. Rakkaus muuttaa kaiken Sumiressa ja hieman resuinen Sumire alkaa pukeutua tyylikkäästi ja työskennellä Miun kansainvälisessä yrityksessä. Elämä Miun kanssa vie ihmeellisille matkoille maailmalla, aina Kreikkaan saakka, jossa Sumire täysin yllättäen ja selittämättömästi katoaa.

Alkuasetelmassa on samaa kuin Norwegian Woodissakin. Ystävyyttä, haikeutta, rakkautta ja yksinäisyyttä. Tietysti vertaan tätä edelliseen lukemaani Murakamiin, vaikka tiesin Norwegianin olevan helpoin ja realistisin Murakamin kirjoista. Toisaalta samaa, toisaalta ei yhtään. Samaa unenomaisuutta ja haikeutta löytyy tästäkin, mutta nyt mennään jo sinne toiselle puolelle jota olen odottanut. Salaperäisyyttä ja kummallisuutta, jonka Murakami kertoo aivan luonnollisesti, aivan kuin toisen maailman olemassa olo olisi täysin normaalia. Pidän tästä Murakamin tyylistä venyttää todellisuuden rajoja, välillä en ollut varma missä todellisuudessa ollaan, ja tarinan lopun avoimuus teki kirjasta kiintoisan ja hyvän.

Kerronta etenee sujuvasti, Murakamilla on taito koukuttaa lukijaa ja kirjoittaa unenomaisesti eteen päin soljuva teksti vangitsevalla tavalla jota ei osaa lopettaa kesken. Minä pidin tästä kovasti, mutta vielä tässä vaiheessa (luettuani vasta kaksi Murakamin teosta) kallistun enemmän Norwegian Woodin puoleen. Norwegian Wood oli minulle vain niin täydellinen osuma, täydet viisi tähteä ja parhaimpia lukemiani kirjoja ikinä. Seuraava Murakamini on joko Kafka Rannalla tai IQ84, vielä en osaa päättää.

Yksi asia minua on aina kiinnostanut, Murakamin kirjojen nimet nimittäin herättävät alkuun pientä kummastusta ja huvittuneisuutta. Kuten Kirsi loistavasti pohti, onkohan kyseessä kenties neuvostoliittolainen avaruusromanttinen hupailu? Aivan, nimet aiheuttavat melkoisia mielikuvia ennakkoon ja ensimmäiseksi mietin minäkin että mitä ihmettä...Rakkautta ja Sputnik- satelliitti?! Kirjan alussa kerrotaan onneksi mistä nimi juontaa, eikä lukijan tarvitse alkua pidemmälle ihmetellä erikoista yhteyttä juonen ja nimen välillä.

Loppuun vielä lause, joka lämmittää väkisinkin jokaista kirjan ystävää:

"Sumire ja minä olimme monessa suhteessa samanlaisia. Kirjojen ahmiminen oli meille yhtä luontaista kuin hengittäminen. Jokaisena vapaana hetkenämme asetuimme johonkin rauhalliseen nurkkaukseen ja käänsimme sivun toisensa perään. Japanilaisia romaaneja, ulkomaisia romaaneja, uutuuksia, klassikoita, avnatgardesta eniten myytyihin - kunhan kirjassa vain oli jotakin älyllisesti kiihottavaa, me luimme sen. Maleksimme kirjastoissa, kulutimme kokonaisia päiviä selaillen kirjoja Kandasssa, Tokion antikvariaattien mekassa. En ollut koskaan tavannut ketään, joka olisi lukenut niin ahneesti - niin kiihkeästi, niin monipuolisesti kuin Sumire, ja olen varma että hän tunsi samoin."

Syntymäpäiviä, terassia ja aurinkoisia hetkiä

Viikonloppuna täytin taas vuosia, ja sää suosi juhlia. Meillä rakennettiin koko viikko ennen lauantain juhlia uutta terassia ja vasta lauantaina klo 13 saatiin terassi lopullisesti valmiiksi ja siivottua. Pari tuntia sen jälkeen alkoikin vieraita saapua. Tiukille meni, mutta kyllä oli ihanaa loikoilla uudella terassilla! Purimme vanhan terassin ensin pois, vanha oli jo niin huonossa kunnossa ja haperoitunut, että uusi oli tarpeen. Samalla suurensimme terassia, ja näin saatiin toiseen päähän ruokailuryhmä ja toiseen päähän aurinkotuolit. Kukaan vieraista ei pahemmin viihtynyt sisällä, vaan terassi oli mieluisin paikka. Nyt ollaankin vain vietetty aikaa ja ihasteltu, kuinka olemme voineet tulla ennen toimeen ilman tätä terassia :)

Tietokonetta en ole ehtinyt availla useaan päivään, ilmat ovat olleet niin kerta kaikkisen upeita etten ole malttanut olla sisällä. Ja kyllähän oli melkoisen kiire viime viikkokin. En ole ehtinyt hirveästi lukemaankaan, vaikka Murakamin Sputnik on jo aloitettu ja polttelee pahasti. Nyt kun terassi urakka on ohi, voi hyvällä omalla tunnolla ottaa vähän rennommin, kunnes taas joku uusi projekti tulee eteen! Voi miesparkaani, hänellä ei ole ollut ajanvietto ongelmia lomallaan..

Synttärisankaria hellittiin, sain paljon ihania lahjoja. Muumi -fani kun olen, sain uusia ihania Muumi -astioita joita olinkin toivonut. Aamupuuro maistuu paljon paremmalta Muumien kanssa!

 Ihania muumeja...

 ...mokkapaloja ja porkkanapiirakkaa..

 ...ja kauniita ruusuja.

Aivan ihana viikonloppu ollut, kertakaikkiaan. Tänään olikin tällainen höpöttely ja kuvapainotteinen postaus, seuraavan kerran palataan asiaan sitten kirja-arvion kera. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Karin Slaughter - Yli rajan

Karin Slaughter - Yli rajan (Fallen 2011) Tammi 2013.

Suomennos Annukka Kolehmainen

Kansi Markko Taina

Voi hyvänen aika sentään kuinka dekkari noviisia viedään! Leenan ja Annikan innoittamina sain juuri päätökseen Slaughterin uusimman, Yli rajan, johon kannen mukaan uuden lukijan on helppo hypätä mukaan. Ja minähän hyppäsin!  Tapahtumat alkavat heti edetä sellaisella vauhdilla ja ryminällä että lukijana ei auta muuta kuin paahtaa eteen päin, en olisi millään malttanut jättää kirjaa välillä kesken.

Kaikki alkaa poliisista eläkkeelle jääneen Evelyn Mitchellin pihalta, jonne myös poliisina työskentelevä tytär Faith saapuu töidensä jälkeen hakemaan muutaman kuukauden ikäistä Emma -tytärtään hoidosta. Faith ei pääse tulemaan aikataulun mukaisesti ja myöhästyy sovitusta ajasta. Hän yrittää soittaa äidilleen mutta ei saa tätä kiinni, ja alkaa jo matkalla pelätä pahinta...Verinen kädenjälki ovessa kieliikin siitä että kaikki ei ole kuten pitäisi, ja kodinhoitohuoneesta löytyy kuollut mies ja makuuhuoneesta pankkivankitilanne. Faithin tulisi odottaa apujoukkoja, mutta tekee ratkaisunsa paineen alla suojellakseen itseään ja tytärtään.

Evelyniä ei löydy mistään.

Faithin äidin Evelynin uran loppua varjostaa ikävä syyte, josta hänen alaisensa ovat joutuneet tilille. Evelynin johtama huumeyksikkö oli sekaantunut huumerahoihin ja lahjuksiin, mutta Evelyniä ei syytetty ja hän sai pitää eläkkeensä sekä maineensa. Liittykö kyseinen tapaus nyt Evelynin sieppaukseen, ja kuka on sieppauksen takana? Faithin kärsiessä tilanteesta, saapuu Will Trent, Faithin työpari, sekä Georgian etsivätoimiston varajohtaja Amanda Wagner paikalle selvittämään Evelynin tilannetta. Will on se, joka sai todisteet Evelynin huumeyksikköä vastaan ja pakotti Evelynin eroamaan tehtävästään, ja rikospaikalla jokainen poliisi tietää sen. Amanda taas on Evelynin parhain ystävä, yhdessä he raivasivat tietä tuleville naissukupolville miehisessä poliisimaailmassa.

Minähän hyppään tosiaan vasta tässä vaiheessa mukaan sarjan kelkkaan, ja henkilöt eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja. Ensi kertaa tutustuin yksinhuoltaja Faithiin joka on saanut ensimmäisen lapsensa jo neljätoistavuotiaana, Williin joka kärsii pahasta dysleksiasta, Saraan joka on menettänyt aviomiehensä, pippuriseen voimanaiseen Amandaan, selkäpiitä karmivaan Willin vaimoon Angieen sekä myös kutkuttavaan Willin ja Saran orastavaan suhteeseen jossa kosketuskin tuntuu kuin sähköiskulta.

Willin henki oli salpautua, kun Sara työnsi kätensä hänen paitansa alle. Sara kuljetti sormiaan rinnalta vatsalle hätkähtämättä arpia.  Hän ei epäröinyt hetkeäkään vaan painoi otsansa kiinni Willin otsaan, katsoi häntä silmiin ja sanoi: "Hengitä."
Will päästi henkäyksen, jota tunsi pidätelleensä koko ikänsä.

Minä kiinnyin jo tässä vaiheessa henkilöihin vahvasti, ja nyt ymmärrän miksi Will saa nimensä perään sydämiä. Koko kirjan ajan toivoin hänen karistavan kauhean vaimonsa pois elämästään ja uskaltautuvan rakastumaan...Will on niin sympaattinen tapaus, hänelle toivoo vain kaikkea hyvää. Willin epävarmuus näkyy monissa kohdin, ja toisinaan hieman humoristisella otteellakin se näkyy juuri Amandan seurassa. Amandan, joka on juuri niin hyvä, että ehtii ampumisen välissä lisätä huulipunaa huulilleen ja soittaa pari työpuhelua tehden tiettäväksi että Willin tunarointi ampumavälikohtauksessa on anteeksiantamatonta.

"Pidän muuten sinulle peukkuja."
Sarallla ei ollut hajuakaan, mistä hän puhui.
"Willin suhteen", Amanda tarkensi.
"Hänellä on jo liikaakin ilkeitä ämmiä elämässään, enkä minä ole menossa mihinkään."

Mukaan oli helppo tulla tässä vaiheessa, ja uusi lukija voi helposti aloittaa tästä osasta mikäli ei minun tapaani ole edellisiä lukenut. Loppuratkaisua en osannut päätellä, ja loppu osasikin todella yllättää! Tämän jälkeen ei tarvitse kyllä arvata luenko aikaisemminkin ilmestyneet piakkoin! Tässä taitaa olla juuri sellaista mitä olen dekkareista etsinytkin. Liian tekninen selonteko poliisityöskentelystä ei kauheasti kiinnosta, eikä liian etäälle jäävät henkilöt, mutta tässä on vähän sitä teknisyyttä ja enemmän kiinnostavia henkilöitä ja syvemmälle meneviä ihmissuhteita, sekä ratkaisu jota lukija ei voi ennalta tietää...Olen koukussa. Minulle tämä oli ihan huikea juttu, ja nyt alkaa edellisten kirjojen haaliminen hyllyyn.

Sari Luhtanen - Murusia

Sari Luhtanen - Murusia. Tammi 2013. Kansi Tuija Kuusela/Stiili

Emmi työskentelee kotitalousopettajana ja vapaa-ajallaan kokkaa yhdessä ystävänsä Lilin kanssa. Emmin ja Lilin käsialaa ovat lukuisat upeat illalliskutsut mahtavine tarjoiluineen ja illallisia suunnitellaan etukäteena aina useampi viikko. Emmi asuu kerrostalokaksiossaan vanhan koiransa Käpyn kanssa ja seurustelee Pietun kanssa, jolle aikuisuus tuntuu olevan hieman vieras käsite. Kimppakämpässä edelleen asuva, nakkeja syövä Pietu pitää vapaudestaan ja työskentelee vain sijaisuuksia kouluissa.

Lilillä sen sijaan on kaikkea mitä naisella voi olla. Ulkonäköä, upea mies, kaksi lasta ja omakotitalo jonka saa remontoida millaiseksi haluaa. Raha ei ole este. Lilin mies Mikki tekee kaikkensa vaimonsa tyytyväisyyden eteen, tuo matkalaukussaan jopa upean kinkun Barcelonasta illalliskutsuja varten. Lili on ystävyksistä se, joka on tottunut saamaan kaiken huomion, ja säälii Emmiä Pietun vuoksi.

Hänestä tuntui, että hän oli viettänyt  koko elämänsä olemalla jos ei näkymätön, niin ainakin huomaamaton.

Ongelma on siis siinä, että Emmi jää aina kaikessa kakkoseksi. Lilillä on kaikki mitä Emmi haluaisi itselläänkin olevan, mutta Lili on voimakkaampi, Emmi ei haraa Lilille vastaan. Tilanne alkaa kääntyä pahasti päälaelleen, kun hieman ikävästi päättyneen illan jälkeen Emmi perustaa oman ruokablogin. Emmin blogi alkaa kerätä lukijoita ja Emmin tyyli kirjoittaa iskee lukijoihin. Emmi ei ole enää kakkonen elämässään, eikä keräile toisten murusia. Emmin elämä muuttuu täysin, eikä Lili ole tyytyväinen tilanteen käännyttyä päälaelleen.

Hieman epärealistisesti ja nopeatempoisesti asiat alkavat rullata eteen päin. Emmin blogi saa lähestulkoon heti suosiota, ja pian ruokatoimittajat, blogin lukijat ja eräs erittäin arvostettu ravintoloitsija tuntee Emmin ja tarjoaa tälle diilin johon on vaikeaa sanoa ei. Lilin elämäkin tuntuu suistuvan raiteiltaan välittömästi Emmin perustettua blogin. Loppuratkaisu selviää nopeasti ja ystävykset paikkaavat välinsä. Kirja päättyy hyvin, ja jättää vielä tulevaisuuden hyvällä tavalla auki.

Kesääni kuuluu chick lit. Aikaisempi lukemani Kaikkea kaunista oli ensimmäinen Luhtaselta lukemani teos, ja myös ensimmäinen hyvä kotimainen chick lit teos. Siksi olikin luonnollista lukea myös Murusia, ja pistää hyvällä tavalla aivot narikkaan. Kansi on tässäkin teoksessa ihana pirteä ja värikäs, jollainen sen pitää genren teoksissa mielestäni ollakin.

Murusia on helppo lukea, ja itse luinkin teoksen päivässä. Chick litiin liitetään usein hieman kanamainen nainen jolle miehen etsintä, shoppailu ja rakkauselämä ovat kaikki kaikessa. Luhtanen ei ole tyytynyt tähän, vaan päähenkilöstä Emmistä saa aran mutta sympaattisen kuvan, ja suurimman osan aikaa Emmi tuntuu olevan täysin hukassa omassa elämässään. Lili henkilönä ärsyttää, kateus ja turhautuneisuus loistaa vaikka naisten tulisi olla parhaita ystäviä. Lisäksi ruoka on tärkeässä osassa kirjassa, ja se onkin sen parasta antia. Luhtanen kirjoittaa ruoasta niin mahtavasti, että kirjaa lukiessa tulee väkisinkin nälkä. Ruoan tekemiseen nähdään vaivaa, sitä suunnitellaan ja siitä nautitaan. Vaikkei lukija kirjan välityksellä voi konkreettisesti maistaa, sitä silti tuntee kielellään kaikki ne upeat maut...

Hänen mieleensä alkoi hiipiä tuoksuja ja mielikuvia höyryävästä basmatiriisistä. Hän ajatteli kookosta ja mausteita, jotka herättäisivät voimakkuudellaan ja pehmeydellään aistit niin, että hän onnistuisi laskeutumaan takaisin omaan kehoonsa. Jotain intialaista. Keltaista korma-kanaa ja valkoisena hohtavaa riisiä siinä violetissa pitsireunaisessa kulhossa, joka oli löytynyt edellisenä talvena kirpparilta...

Mikäli chick lit- kirjallisuus kiinnostaa, kannattaa tähän tutustua ja pakata mukaan rannalle. Kesällä on toisinaan mukava lukea kevyemmin, ja itse ainakin toivon että Luhtaselta ilmestyy jatkossakin kesäisin viihdyttävää lukemista!

Vera Vala - Kuolema sypressin varjossa

Vera Vala - Kuolema sypressin varjossa.
 Gummerus 2012. Kannen kuvat iStockphoto

 

Italialainen contessa Arianna de Bellis on yksitysetsivä, ja tässä ensimmäisessä Ariannasta kertovassa kirjassa hän ratkoo nuoren ja kauniin amerikkalaisnaisen Lilyn murhaa. Toimeksiannon hän on saanut Lilyn langolta Lucianolta, sillä tutkimukset eivät etene perheen toivomalla tavalla. Niin Arianna matkaa pieneen Tolfan kylään tapaamaan Realen perhettä. Pian Arianna huomaa, että kauniista ja eloisasta Lilysta liikkuu kylässä ilkeitä ja pahoja juoruja, ja näyttää siltä että koko kylä on helpottunut Lilyn poismenosta. Mahdollisia murhaajia on siis koko kylä täynnä, vaan kenellä on kaikista eniten vihaa Lilya kohtaan tappaakseen tämän? Murhatutkimusten aikana myös Arianna joutuu keskelle hengenvaarallisia tilanteita, kaikki eivät halua että Lilyn kuolemaa tutkitaan enempää.

 

Arianna on hiljattain menettänyt miehensä ja suree poismenoa raskaasti. Kauniilla Ariannalla olisi kyllä vientiä ja Ariannan edesmenneen miehen ystävä Bartolomeo vaikuttaa Ariannaan jollain selittämättömällä tavalla...Lisäksi Luciano lähettää epämääräisiä viestejä, eikä Arianna ota selvää mitä Luciano hänestä haluaa. Mutta Ariannan ja Bartolomoen suhteen kehittymistä jään innolla seuraamaan!

 

Italia näyttäytyy uskottavana tapahtumapaikkana ja saa aikaan pahan matkakuumeen. Ja se Italialainen ruoka...ai että! Lisäksi tähän mukavaa huumoria toi Ariannan homoystävä Angelo, joka on kaikessa stereotypiassaan hulvaton tapaus. Kirjassa vilisee melkoinen määrä henkilöitä, ja osa henkilöistä jää sivummalle ja vähemmälle huomiolle.

 

Minä viihdyin kirjan parissa erittäin hyvin. Kirja eteni hyvään tahtiin ja siihen pääsi hyvin mukaan. Kuvailisin tätä lempeäksi dekkariksi, joka minulle, genreen tottumattomalle, on hyvä aloitus. Minulla ei esimerkiksi ollut mitään tietoa murhaajasta, vaikka yritin kovasti päätellä kuka on syyllinen. Vala johdattaa lukijaa hieman joka suuntaan, ja syyllinen tuntuu lymyävän joka sivulla. Jokaisella kyläläisellä tuntuu olleen syy vihata Lilya ja siksi syyllistä on vaikea päätellä.

 

Tästä on hyvä jatkaa uusien osien kirjoittamista (pitäisi lukea kyllä pian tämä toinenkin osa, joka on jo ilmestynyt!) , sillä varsinkin Ariannan menneisyys kiehtoo. Lukijalle selviää, että Ariannalla on muistinmenetys, eikä muista kolmen vuoden ajanjaksoa elämässään ollenkaan. Mitä Ariannan elämässä on tapahtunut tuona kolmena vuotena? Lisää vihjeitä elämästään hän saa muutamilta tolfalaisilta, jotka uskovat nähneen Ariannan joskus jossain. Unenomaiset välähdykset menneisyydestä häiritsevät Ariannaa ja saa lukijan janoamaan lisää tietoa. Arianna tuntuu muutenkin henkilönä mielenkiintoiselta. Hän on kaunis ja fiksu, mutta ei täydellinen menneisyyden haamujen ja elämässään koettujen menetysten vuoksi.

 

Tämä oli hyvä aloitus sarjalle, minä ainakin koukutuin jo nyt. Lisää on luettava!

 

 

 

 

 

 

 

Katja Jalkanen ja Hanna Pudas - Rivien välissä

 

Katja Jalkanen & Hanna Pudas- Rivien välissä. Avain 2013.

Kansi: Tarja Kettunen

Kannen kuva: Kira Leskinen

"Kirjablogit kertovat kirjoista. Piste."

Kun sain tiedon Rivien välissä -kirjan ilmestymisestä, tein heti kirjasta varauksen kirjastoon. Tämä tietokirja on ehdottomasti luettava! Tähän mennessä monissa blogeissa Rivien välissä on jo esiintynyt ja nyt mökkilukemiseksi ensimmäisenä kiilasi kirjablogikirja. Kyllähän se nimittäin niin on, että kirjabloggaaja haluaa lukea kirjan aiheesta joka käsittelee omaa rakasta harrastustaan. Siksi tämä ei ole millään mitarilla arvio, ei tällaisen kirjan kanssa voi muuta kuin elää mukana! Juuri siitä syystä kirja tuli suorastaan ahmittua.

Katja ja Hanna ovat hienosti päästäneet niin bloggaajat kuin kirjailijatkin ääneen, ja joistakin kohdin voi tunnistaa tutun bloggaajan sanat. Kirjaa varten on sähköpostitse haastateltu useita kirjabloggaajia ja kirjailijoita. Kirjaan on mahdutettu paljon asiaa alkaen blogien synnystä tulevaisuuden pohdintoihin, ja kirjallinen keskustelu jatkuu edelleen. 

Oli mielenkiintoista pysähtyä miettimään suurta lukuharrastajien joukkoamme, joka tällä hetkellä blogimaailmasta löytyy. Vieläkin löydän uusia kirjablogeja joita jään seuraamaan, ja uusia tulee koko ajan lisää. Oma blogini taitaa olla siinä uuden ja vanhemman blogin välimaastossa, kun vuosia mittariin on kertynyt kaksi. En siis ole aivan uusi mutta en luokittelisi itseäni vielä pitkään bloganneeksi. Aikoinani tutustuin ihan ensimmäisenä Leena Lumin kirjablogiin johon jäin jo heti alussa totaalisen koukkuun, ja sen myötä löysin muitakin blogeja ja ajattelin että tässä se mun juttuni nyt on ♥ 

Lukeminen on blogin perustamisen myötä muuttunut aiemmasta, sitä kiinnittää jo lukemisen aikana huomiota erilaisiin asioihin joihin ei ennen niin tarkkaan perehtynyt, sitä vain luki. Jälkikäteen ajateltuna voin sanoa että kyllä harmittaa kun en ole ennen blogia älynnyt pitää minkäänlaista lukupäiväkirjaa...Melkoinen määrä niitä kyllä olisi! 

Kiinnostava havainto kirjassa oli mielestäni se, että suurimmalla osalla bloggaajista on korkeakoulututkinto, ja että paljon työskennellään kirjallisuuden parissa. Korkeakoulututkinto minulta kyllä löytyy, mutta aivan eri alalta kuin kirjallisuuden. Naisia löytyy myös enemmän blogien takaa, ja pohdinta miesten lukutottumuksista on kiintoisaa.

Yhteisöllisyys on mahtavaa kirjablogimaailmassa. En ole vielä kertaakaan kohdannut ilkeitä ja loukkaavia kommentteja, joita usein löytyy esimerkiksi muotiblogien kommenttibokseista. Kommentit ovat järjestään mukavia, tsemppaavia, lämpimiä ja asiallisia. Kirjabloggaajat osaavat käydä asiallista  ja perusteltua keskustelua. Toisista kirjabloggaajista tulee helposti ystäviä, vaikka vain virtuaalisestikin. 

Olen vasta viime aikoina todella ymmärtänyt, että kirjablogit alkavat olla muunkin maailman tietoisuudessa. Aloittaessani omaa blogiani oli tarkoituksena päästä purkamaan ajatuksiani kirjoista muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Kirjabloggaamisesta on tullut rakas harrastus, ja olen koukuttunut tähän maailmaan täysin. Kaksi vuotta on mennyt kuin siivillä! Kirjablogi on antanut minulle paljon ja on hienoa kuulua tähän yhteisöön!

"On ollut mahtavaa todeta, ettei ole yksin kirjahulluutensa kanssa, vaan näitä "hulluja" löytyy joka lähtöön, ja introverttikin voi tuntea itsensä osaksi yhteisöä."
 

Rivien välissä ilmestyi erittäin hyvään aikaan, sillä kirjablogeissa on viime aikoina kuohuttanut paljon NYT- liitteestä lähtenyt keskustelu. Tässä siis kirja meille bloggaajille mutta myös heille, joita kirjabloggaajien touhu tuntuu syystä taikka toisesta epäilyttävän. 

Alla oleva kuva on otettu mökin pirttipöydältä, mikäs sen parempaa kuin lukea kirjablogikirjaa ja juoda kuohuviiiniä. Tässä siis nostan virtuaalisesti maljan kirjan kirjoittajille!

 

Vielä kerran lämpimät onnittelut Katjalle ja Hannalle hienosta kirjasta! ♥