Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa

 Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa

Gummerus 2016

Kansi Jenni Noponen / IstockPhoto

Kirjastosta lainattu

Kaksi ihmistä minuutissa olisi saattanut mennä minulta ohi, ellen olisi sitä muutamasta blogista bongannut. Ja se olisi ollut harmi, sillä lukukokemus vie Thaimaahan, keskelle sademetsää ja maailmaa joka on meille monille tuntematonta aluetta.

Alina ja Astrid ovat tutkijoita, ja Alina tutkii nimenomaan malariaa. Tuota pientä mutta niin vahvaa virusta, joka vie pahimmillan hengen, sillä "malaria tappaa 1,2 miljoonaa ihmistä vuodessa, kaksi ihmistä minuutissa."  Työ vie lopulta Alinan kokonaan, kun rakas Astrid kuolee auto-onnettomuudessa, ja heidän tyttärensä Sellan vievät Astridin vanhemmat. Alina on se, joka saa vain pienet murut Sellan elämässä vaikka rakastaa lastaan yli kaiken. Mutta hänellä ei ole oikeutta, ja Alinan asunnossa vain piilossa olevat lelut paljastavat että siellä vierailee välillä pieni ihminen.

Kymmenen vuotta myöhemmin Alina pitää esitelmän malariasta, ja yleisön joukossa istuu Lotte. Saksalainen lääkäri, joka pyytää Alinaa mukaansa Pohjois-Thaimaan sademetsässä sijaitsevalle klinikalle auttamaan malarian taistelussa. Vaikka Alina haluaisi olla lähellä Sellaa, hän hyväksyy Loten tarjouksen ja antaa elämälle uuden mahdollisuuden.

Luin kirjaa välillä raskain sydämin, koska juuri sinne se osuu. Menettää oma puoliso, menettää oma lapsi, ja taistella välillä jotain sellaista vastaan, jota ei aina voi voittaa. Kirjassa on paljon traagista ja surullista, mutta siinä on silti toivoa. Sairauden voittamista, elämän voittamista.

Kirjan lukemisesta on hetkinen aikaa, mutta silti makustelen sitä vielä. Kaksi ihmistä minuutissa on hyvä, mutta silti jokin siitä tuntui uupuvan. Se pääsi paikoitellen ihon alle, mutta välillä se pääsi lipumaan käsistä. Päästiinkö lopulta henkilöhahmojen sisälle kunnolla, etäännyttikö kaunis kieli hieman itse tapahtumista? Oliko kirjassa lopulta liian monta suurta asiaa käsiteltäväksi?

Pidin kuitenkin kirjasta. Sen maailma on niin erilainen kuin normaalisti, se vie Suomen rajojen ulkopuolelle sellaisen asian ääreen joka ei ole arkipäiväämme. Se kertoo tarinan siitä, kun sinulla on lapsi mutta ei laillisesti. Mutta silti se pieni jokin jää puuttumaan että tähän voisi täysin ihastua.

Kirjan kannesta on pakko antaa maininta, se on nimittäin upea. Kuvaa kirjan tunnelmaa juuri oikeanlaisesti!

Marja-Leena Tiainen - Khao Lakin sydämet

Marja-Leena Tiainen - Khao Lakin sydämet, Tammi 2013

Kansi: Laura Lyytinen

"Muistot tulvivat päällesi kuin hyökyaalto. Varaudu siihen."

Viisitoistavuotias Emma matkustaa isoäitinsä kanssa Thaimaan Khao Lakiin. Kerta ei ole ensimmäinen, viimeksi hän kävi Khao Lakissa vuonna 2004 jolloin tuhoisa tsunami vei mennessään Emman koko perheen. Tuolloin kuusivuotiaan Emman elämä muuttui kertaheitoilla järkyttävällä tavalla ja suru on edelleen sydämessä kun kone laskeutuu Thaimaahan. Matkan tarkoituksena ei ole kuitenkaan vain loikoilla auringossa, Emma ja isoäiti haluavat löytää miehen joka pelasti pienen Emman tsunamin kynsistä nostamalla turvaan puuhun.

Matkan aikana muistoilta ei voi välttyä. Teini-ikäinen Emma ei voi koskaan enää tavata äitiään, isäänsä, pikkuveljeään eikä isovanhempiaan. Suru on suuri. Tsunami on erottanut, mutta yllättäen se myös yhdistää, kun Emma tapaa mukavan ruotsalaispojan Lukaksen joka on hänkin selviytynyt tsunamista. Pian romantiikka jo väreilee ilmassa.

Kirjassa taiteillaan kahdessa eri aikatasossa, kun välillä palataan vuoteen 2004 ja käydään läpi traagisia tapahtumia. Kuivin silmin en näitä muistoja lukenut. Vaikka tragediasta on kulunut jo aikaa, ei sitä koskaan voi unohtaa. He ketkä selvisivät, kokivat jotain sellaista jota emme voi koskaan täysin käsittää. Suomalaisia menehtyi niin paljon että varmasti jokaista tsunami on tavalla tai toisella koskettanut. Tämän päivän nuoret ovat olleet tuolloin hyvin pieniä, ja siksi on hienoa ja tärkeää että Tiainen kirjoittaa nyt aiheesta kirjan juuri nuorille.

Marja-Leena Tiainen on kirjoittanut yhden minun nuoruuteni tärkeimmistä kirjoista, Rakas Mikael, jota muistan lukeneeni useaankin kertaan. Tiainen kirjoittaa uskottavasti ja osaa samaistua nuorten maailmaan, myös tässä uusimassa teoksessa ollaan ajan hermolla kun hengaillaan facebookissa ja pidetään blogia. Vaikka Khao Lakin sydämet on nuortenkirja, ei kannata vanhemmankaan lukijan jättää kirjaa täysin huomioimatta. Ainekset ovat hyvin kasassa kun draaman ja koskettavuuden lisäksi lukija pääsee seuraamaan orastavaa nuorta rakkautta, ajan saatossa helpottavaa raskasta surua sekä lopun toiveikkuutta ja elämän jatkumista.

Vaikka paikoitellen ymmärsinkin etten kuulu kirjan kohderyhmään, viihdyin silti kirjan parissa ja luin tämän nopeasti. Kirjan lainasin kirjastosta ja kyseessä on muuten suhteellisen tuore tapaus, sillä tämä on ilmestynyt heinäkuussa. Mukavaa lukea välillä nuorten kirjojakin!

Muita kirjan lukeneita: Kirsi ja  Mari A.