Parinoush Saniee - Kohtalon kirja

Parinoush Saniee
Tammi, 2014
Suomennos Anna Lönnroth
Persiankielinen alkuteos Sahme man, 2003
Teos on suomennettu englanninkielisestä käännöksestä The Book of Fate

Äidillä oli tapana sanoa: "Jokaisen kohtalo on ennalta määrätty, se on säästetty heidän varalleen eikä se muutu vaikka taivas putoaisi." Kysyn usein itseltäni: Mikä on minun osani? Onko minulla koskaan ollut itsenäistä, omaa kohtaloa? Vai olenko aina ollut vain osa ympärilläni olevien miesten kohtaloa, miesten, jotka ovat aina uhranneet minut omien uskomustensa ja tavoitteidensa alttarilla?

Masume on aivan tavallinen teheranilainen teinityttö, joka pitää opiskelusta ja haluaa jatkaa sitä mahdollisimman pitkään. Isä kannustaa ja on ylpeä tyttärensä opiskelumenestyksestä, mutta äiti ei ymmärrä tyttärensä halua opiskella - eihän nainen tee sellaisilla taidoilla avioliitossaan mitään. Masumen veljiä ei opiskelu ole koskaan kiinnostanut, ja heitä kaihertaa todella paljon että Masume saa isän luvalla jatkaa opiskelua ja on näin enemmän kouluja käynyt kuin veljensä.

Eräällä koulumatkalla Masume tapaa ystävänsä kanssa pojan, joka salpaa hänen hengityksensä. Masume rakastuu niin silmittömästi kuin teinityttö voi koskaan rakastua, ja saa vastakaikua. Tästä alkaa kirjeenvaihto, joka tekee Masumen maailman onnellisimmaksi tytöksi maailmassa. Kirjeet kuitenkin löytyvät ja Masume saa yllensä perheensä vihat, onhan tyttö kirjeenvaihdollaan saattanut perheen ikuiseen häpeään ja tahrannut suvun kunnian. Veli pahoinpitelee Masumen ja kaikki alkavat kiirehtiä Masumen avioliittoa tytöltä sen enempää kysymättä kiinnostusta. Koska tytär on maineensa tahrannut, tulee hänet saada mahdollisimman pian naimisiin ja pahat puheet vaiennettua.

Masume menettää elämänsä rakkauden, haaveet opiskeluista, elämänhalunsa ja parhaan ystävänsä kun hänet suljetaan kotiinsa. Vanhemmat järjestävät avioliiton miehen kanssa jota ei ole koskaan tavannut, ja Masumen elämä ottaa täysin erilaisen suunnan kuin hän oli koskaan osannut kuvitella.

Kohtalon kirja on vangitsevaa luettavaa, kirjan yli 600 sivua kääntyvät tiuhaan kun Masumen tarina etenee. Välillä ei voi kuin haukkoa henkeä: kuinka on mahdollista että yhden naisen harteille tuntuu kasaantuvan kaikki maailman suru ja paino, mistä tuo nainen aina löytää sisäisen voimansa jatkaa kaikesta huolimatta? Kohtalon kirja osoittaa omat ongelmat lähes mitättömiksi, toisaalta myös sen kuinka vahvoja naiset voivatkaan olla.

Saniee on kirjoittanut mielenkiintoisesti iranilaisuudesta, kuinka eri tavoin eri perheissä suhtauduttiin uskontoon ja naisten asemaan. Oli aika, jolloin Teheranin kaduilla nainen pystyi vapaasti kävelemään ilman huivia matkalla kouluun. Kohtalon kirjassa politiikka on hyvin keskeisessä osassa, minkä vuoksi sen julkaisu kiellettiin Iranissa kahdesti ennen sen vapautumista sensuurista. Saniee ottaa hahmojen suilla kantaa poliittisiin kysymyksiin ja kyseenalaistaa sokean luottamuksen valtaapitäviin.

Minulle tämä oli voimakas lukukokemus, vuosikymmenien ajan seurasin Masumen elämää kirjojen sivuilta ja sain kurkistaa iranilaiseen elämään naisen silmin. Vaikka kirjassa on paljon surua, epätoivoa ja synkkyyttä, on siinä myös rakkautta, voimaa ja ennen kaikkea toivoa. Ainoa miinus minulle oli kirjan loppu - en suostunut hyväksymään Masumen kohtaloa kuten hän itse lopulta teki.

Muita kirjan lukeneita:
Elegia
Annika
Krista
Annami

Ayad Akhtar - Appelsiininkuorten katu

Ayad Akhtar (American Dervish) Otava 2012. Suomennos Katariina Kaila

"En usko, että olimme valmistautuneet onnelliseen elämään. Me toki kaipasimme onnea, mutta emme odottaneet sitä. Se oli meidän kulttuurimme käsikirjoitus."

Minä se jaksan aina kiinnostua ja tuntea vetoa Lähi-Idästä kertovaan kirjallisuuteen. Olin todella kiinnostunut lukemaan tämän sen ilmestyessä, mutta vasta nyt kun huomasin tämän kirjastoreissullani, oli tämä pakko ottaa lukuun. 

Appelsiininkuorten kadun tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin, jossa asuu Pakistanilainen perhe pienen Hayat -poikansa kanssa. Perheen äiti elää kotiäitinä, ja isä työskentelee menestyvänä lääkärinä. Elämä on suhteellisen normaalia, kunnes Hayatin äidin parhaan ystävän Minan muutettua heille pienen poikansa kanssa, muuttuu Hayatin elämä täysin. Mina on kaunis ja säteilevä nainen, joka opettaa Hayatille Koraania, ja Minasta muodostuu Hayatille elämän kiintopiste.

Kaikki eivät kuitenkaan katso hyvällä Koraanin opettelua, ja isä Naveed puuttuu opiskeluun polttamalla Hayatin Koraanin. Isä on muutenkin melkoisen värikäs ja ehdottoman erilainen henkilö kun ottaa huomioon, että islaminusko on kirjassa vahvassa osassa. Isästä saa melkoisen epämiellyttävän kuvan, sillä hän pettää vaimoaan amerikkalaisten kanssa avoimesti ja juo, mutta minusta hänellä oli todella tärkeä rooli kirjassa. Hän kyseenalaisti islaminopit, ja halusi että kaikkia uskontokuntia kunnioitetaan. Luonnollisesti hänestä tuli omassa yhteisössään hylkiö, eikä Naveedin länsimaista ajattelutapaa hyväksytty millään tavalla. Naveedin hahmon muodossa on kirjan kantaaottava näkökulma.

Kirja alkaa nyt jo yliopistoikäisestä Hayatista, joka tapaa nuoren amerikkalaisen tytön jolle haluaa kertoa tarinan. Tarinan perheestään, uskonnostaan ja Minasta, jonka kohtalosta hän kokee vuosien jälkeen syyllisyyttä. Kirjan kertojahahmona toimii Hayat, ja Appelsiininkuorten katu onkin nuoren Hayatin kasvutarina islamilaisen ja länsimaisen kulttuurin keskellä, jolloin nuoren pojan ajatusmaailma on vielä herkkä ja altis myös virheille, joita katuu vielä vuosienkin jälkeen.

Minä olisin ihan hirveästi halunnut ihastua tähän, vaikka välillä tuntuukin että aiheesta on tullut luettua liiaksikin. Tarina etenee mukavalla tahdilla, ja sen parissa viihtyy mainiosti, mutta loppua kohden tuntuu alun juonenkäänteet jollain tavalla lässähtävän. Mitään suurta loppuhuipennusta ei tule, ja parasta antia kirjassa onkin sen alku. Lukijana sitä odotti jotain ihan huippudramaattista loppuun, kun ainekset muuten olivat kuitenkin kohdillaan. Mukava lukuromaani, mutta ei ihastuttanut täysin.