Sergei Lukjanenko: Yöpartio

Sergei Lukjanenko: Yöpartio

Into Kustannus 2012
Suomennos Arto Konttinen

Venäjänkielinen alkuteos Notšnoi Dozor

On mielenkiintoista, kuinka välillä tulee kiinnostuneeksi jostakin kirjasta. Yleensä hyvänä keinona ovat suosittelut, kirjablogimaailmassa kun ei voi välttyä hyviltä kirja-arvioilta, mutta tällä kertaa vaikutin tarttua kirjaan tuli hieman muualta. Tänä vuonna Helsingin kirjamessujen teemamaana oli Venäjä. Jonkun verran selasin listoja, joissa vilisi itselle tuntemattomia kirjailijannimiä, mutta muutamista kiinnostuin kuitenkin sen verran että aloin ottamaan niistä selvää. Yksi mielenkiintoinen nimi oli Sergei Lukjanenko, Venäjällä ja maailmallakin todella suosittu fantasia- kirjailija, jonka kirjoja tunnuttiin kehuvan joka puolella joissa niistä luin. Venäjällä Lukjanenkon kirjat kuulemman ovat suositumpia kuin Taru Sormusten herrasta tai Harry Potter! Kirjan juoni kyllä tuntui erilaiselta ja mielenkiintoiselta, välillä on nimittäin päästävä täysin muihin maailmoihin, myös kirjojen parissa.

Into -kustannuksen piste Helsingin kirjamessuilla 2015

Moskovan kaduilla, tavallisten ihmisten keskuudessa on Muita - noitia, velhoja, vampyyreja ja ihmissusia. He kuuluvat joko Valon tai Pimeyden palvelijoihin. Molemmat osapuolet ovat solmineet aselevon, sopimuksen, jossa molemmat osapuolet valvovat toisiaan ettei toinen tee mitään sellaista mikä järkyttää tasapainoa. Vampyyrit eivät siis voi vapaasti metsästää ihmisverta vaikka mieli tekisi, eikä Valon palvelijat listiä pahiksia noin vain. On säilytettävä hyvän ja pahan tasapaino, koko ajan.

Keskitason velho, Anton Gorodetski, palvelee Valon puolella, Yöpartiossa. Eräänä iltana hän huomaa metrossa nuoren naisen, jonka päälle on langetettu niin voimakas kirous, että se uhkaa tuhota koko Moskovan. Antonin omat voimat eivät riitä hallitsemaan niin suuria voimia, mutta jostain syystä hänen kohtalonsa on sinetöity tuohon tuhon partaalla olevaan naiseen. Pian Anton onkin keskellä Valon ja Pimeyden taistelua, eikä mikään ole täysin mustavalkoista.

Lukjanenko on todellakin luonut oman maailmansa; on demoneita, velhoja, kauhua ja vauhdikkaita tapahtumia. Ja mikä parasta, meininki ei ole nolostuttavaa eikä missään nimessä ennalta-arvattavaa. Pidin hurjasti siitä, että kirja haastaa lukijaansa, sillä mitään ei tarjoilla valmiina. Juonenkäänteitä joutuu välillä pohtimaan tarkemminkin, ymmärsikö varmasti oikein sen minkä juuri äsken luki?

Yöpartio on sarjan ensimmäinen osa. Se koostuu kolmesta itsenäisestä osasta, mutta kaikki tapahtumat linkittyvät kyllä toisiinsa. Erilainen, mutta onnistunut toteutus. Tämä on ehdottomasti sarja, jonka pariin palaan vastaisuudessakin. Varsinkin silloin, kun tämä ihminen kaipaa pakoa hieman muihin todellisuuksiin.

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

Tammi 2015

Suomennos Kristiina Vaara

Englanninkielinen alkuteos Joyland, 2014 

Arvostelukappale kustantajalta

Devin Jones huomaa eräänä päivänä vuonna 1973 ilmoituksen kesätyöstä huvipuistossa, Joylandissa. Jokin ilmoituksessa kiehtoo, ja hän päättää hakea paikkaa. Devin saa paikan, ja nuoren miehen uusi ja erilainen kesä on alkamassa, kaikin puolin. Suhde tyttöystävään ei tahdo edetä, vaikka kaikki ennusmerkit suhteen päättymisestä leijaileekin ilmassa. Devin ei vain tahdo uskoa asiaa.

Uusi työ auttaa parantamaan sydänsuruissaan vellovan miehen haavoja. Uusi työ on erilaista ja jännittävää varsinkin, kun selviää että huvipuistossa on tehty raaka murha kummitustalossa, ja nuori naisuhri, Linda Gray, kummittelee talossa edelleen.

Deviniä kiehtoo tarina, ja hän haluaa selvittää sitä. Yrityksistään huolimatta haamu ei näyttäydy hänelle. Pieniä yksityiskohtia alkaa kuitenkin nousta esiin, mutta murhaaja on edelleen vapaalla jalalla. Miksei häntä etsinnöistä huolimatta ole löydetty?

Kauhukirjallisuus on minulle vieras genre. Tunnustan, etten ole koskaan lukenut Herra Kingin teoksia. Tervetuloa Joylandiin vaikutti hyvältä kirjalta aloittaa tuotantoon tutustuminen, eikä auringonpaisteessa kauhukirjan lukeminen tuntunut laisinkaan hassummalta.

Oikeastaan olin aika yllättynyt, kuinka lässy kirja oikeastaan olikaan. Odotin paljon pelottavampaa lukukokemusta, mutta enimmäkseen kirja oli erään nuoren miehen kasvutarina. Pidin lukemastani kuitenkin kovasti. Teksti eteni hyvällä tahdilla, ja pidin ajankuvasta. Mielessäni kirja välittyi kesän lämpöiseksi ja hieman seepianväriseksi, sillä tavalla 70-lukulaiseksi. Välillä ihan unohdin, että kirjassa ei suinkaan olla nykyisellä vuosikymmellä, kun puhuttiin kaukopuheluja ja läheteltiin postikortteja ja kirjeitä.

Tervetuloa Joylandiin sopii siis hyvin sellaisellekin lukijalle jolla meinaa lukemiset tulla uniin. Mukana on ripaus yliluonnollisuutta, mutta sekin on hyvin hienovaraista ja kevyttä. Mukava lukukaveri laiturille tai minun tapauksessani veneeseen, voiko parempaa paikkaa kirjan lukemiselle ylipäänsä enää olla? Oikein oiva kesäkirja!