Will Schwalbe: Elämän mittainen lukupiiri
Basam Books 2014
Suomennos Kirsi Ohrankämmen
Englanninkielinen alkuteos The End of Our Life Book Club
"Oikeastaan voisi sanoa, että lukupiiristä tuli elämämme, tai tarkemmin sanottuna, elämästämme tuli lukupiiri. Ehkä niin oli aina ollutkin - ja äidin sairaus vain osoitti sen meille. Emme puhuneet niinkään lukupiiristä vaan lähinnä kirjoista ja elämästä."
Elämän mittainen lukupiiri on kirja, joka kiinnittää jokaisen kirjoja rakastavan mielenkiinnon, niin myös minunkin. Kirja perustuu tositapahtumaan, jossa äiti ja poika keskustelevat kirjoista äidin syöpähoitojen välissä. Äiti Mary Anne työskentelee pakolaisten hyväksi kansainvälisessä järjestössä, ja on muutenkin paljon mukana hyväntekeväisyydessä. Kirjassa mainitaankin useita erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä, ja paikkoja joissa Mary Anne on työskennellyt. Mary Anne näyttäytyykin lukijalle melkoisena teräsnaisena, niin paljon hän auttaa muita ja unohtaa itsensä.
Kun Mary Anne sitten sairastuu parantumattomaan syöpään ovat kaikki järkyttyneitä, mutta Mary Anne ei halua jäädä kotiin sairastamaan vaan pyrkii elämään mahdollisimman normaalisti. Siinä vaiheessa kun hän ei pysty enää lukemaan, on lähtö lähellä.
Koko perhe jakaa yhteisen lukuharrastuksen, mutta juuri Will ja Mary Anne ajautuvat huomaamattaan kahden hengen lukupiiriin, jossa molemmat antavat lukusuosituksia toiselle, ja keskustelevat ajatuksista jotka kirja heissä herättää. Mielenkiintoista onkin löytää kirjan sivuilta viittauksia tuttuihin kirjoihin ja muistella samalla mitä itse kirjasta mietti sen lukiessaan. Toisaalta kirjan sivuilta löytyy myös hieman tuntemattomampia kirjoja, joten lukuvinkkejäkin saattaa löytyä.
Asetelma Elämän mittaisessa lukupiirissä on siis oivallinen hyvälle romaanille, mutta lopputulos jää kuitenkin aika pintapuoliseksi. Jostain syystä näissä "kirja kirjoista" jää aina jotain uupumaan. Kokonaisuus ei sitten kuitenkaan toimi täysin. Itse olisin kaivannut enemmän syvällisempiäkin kirjakeskusteluja, mutta nyt näiden lyhyiden keskustelujen lomassa käytiin samalla läpi Mary Annen vointia, Willin elämää, muun perheen elämää ja menneisyyttä. Kirjaan oli ahdettu hieman liikaa kaikkea.
Kuitenkin kirja sai minussa aikaan lukuvimman. Sain taas muistutuksen, että Tuulen viemää tulee vielä tämän elämän aikana lukea. Ihastelin äidin ja pojan rakkautta kirjoihin, ja kiinnostuin Mary Annesta henkilönä paljon. Nainen joka ryhtyy sanoista tekoihin, ja muistutti aina että meillä kaikilla on velvollisuus parempiosaisina auttaa heitä keillä ei pakolaisena ole mitään. Kaiken toiminnan ja työn ohella hän jaksoi olla perheensä kanssa. Mieleen on jäänyt varsinkin kohta: "Jos olisin antanut lukemisen odottaa, kunnes olisin levännyt kunnolla, en olisi koskaan lukenut mitään."
