Tuula Karjalainen: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta

-

Tuula Karjalainen: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta

Tammi 2013

Kansi: Timo Numminen

"Lapsi liikahti ensimmäisen kerran. Vain pieni potku, silti se tuntui selvästi vatsanpeitteiden läpi ja viestitti- minä olen minä. Tove Janssonin äiti Signe Hammarsten Jansson oli kävelyllä Pariisissa ja oli juuri saapunut kadulle jonka nimi oli Rue de la Gaité - Ilonkatu. Oliko se, että syntymätön lapsi antoi merkin itsestään juuri ilonkadulla, enne? Kertoiko se, että hänestä tulisi onnellinen? Joka tapauksessa hän tulisi tuottamaan valtavasti iloa maailmaan."

Näin alkaa Tove Janssonista kertova elämänkerta, joka on Tuula Karjalaisen kirjoittama. Kirja suorastaan kutsuu lukemaan sen värikylläisyyden vuoksi, ja sekä tietokirjaksi että elämänkerraksi kirja on visuaalisesti todella hienoa luettavaa. Kirja kertoo monilahjakkuudesta, Tove Janssonista (1914-2001), joka on Suomen tunnetuimpia taiteilijoita ja kaikkien rakastaman muumihahmon äiti. Tove oli myös paljon muuta kuin nainen Muumimaailman takana - hän oli kuvataiteilija, kirjailija, kuvittaja, käsikirjoittaja ja laulujen sanoittaja. 

Värikäs kirja kätkee sisäänsä niin ikään värikkään ja tuotteliaan taiteilijan elämän. Tänä vuonna olen lukenut nyt kaksi Tove Janssonista kertovaa kirjaa, Boel Westinin kirjoittaman ja tämän Karjalaisen.Vaikka huomasin että samoja asioita toistuu, oli suurimmat erot näiden kahden teoksen välillä siinä, että Karjalaisen kirjoittama oli visuaalisempi ja että myös Toven ja Tuulikki Pietilän suhde nostettiin enemmän esille. Mutta minusta sekin oli täysin asiallista, eikä ollut liian toisen yksityiselämään kurkistelua.

Luin kirjaa useamman kuukauden. Tämä oli täysin tietoinen päätös. Koska olin tutustunut jo keväällä Toven historiaan Westinin teoksen myötä, en halunnut liikaa toistoa lukemalla heti perään toisen Tovesta kertovan kirjan. Siksi luin aina luvun siellä toisen täällä kun sille päälle innostuin.

Karjalaisen teosta oli helppo lukea, eikä se vaikuttanut liian tietokirjamaiselta. Tähän vaikutti varmasti kirjan kuvitus. Toisaalta täytyy myöntää, että viihdyin ehkä kuitenkin hitusen paremmin Westinin kirjoittaman teoksen parissa. Jossain vaiheessa nimittäin hieman mietin, kannattiko edes yhteen vuoteen mahduttaa molemmat Tove Janssonin elämästä kertovat kirjat. Toistoa tuli liikaa.

Kaiken kaikkiaan minusta hieno teos, joka pureutuu hyvin Toven elämään ja työhön. Aina alusta loppuun saakka. Minulle kuluva Toven juhlavuosi on ollut tutustumismatka taiteilijan elämään ja tuotantoon, johon en aiemmin ollut perehtynyt. Muumikirjat ovat esimerkiksi olleet aikaisemmin minulle täysin tuntemattomia, joten juhlavuosi on ollut oiva hetki laajentaa omaa lukukenttäänsä. Tällä kirjalla osallistun mukaan haasteeseen jossa luetaan juhlavuoden kunniaksi Toven kirjoja.

http://www.tove100.fi/

Tove Jansson - Taikurin hattu

Tove Jansson: Taikurin hattu

Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 1958

Alkuteos Trollkarlens hat

WSOY 2010

Suomennos Laila Järvinen

"Kevättuuli tanssi huipulla vapaana, ja joka puolella siinsi sininen taivaanranta. Lännessä levisi meri ja idässä kiemurteli joki Yksinäisten Vuorten väliin, pohjoisessa levisi suurten metsien keväinen matto, ja etelässä nousi savu muumitalon savupiipusta, sillä Muumipeikon äiti keitti aamukahvia. Mutta Nipsu ei nähnyt mitään tästä kaikesta. Sillä vuoren huipulla oli hattu, korkea musta hattu."

Muumipeikko, Nuuskamuikkunen ja Nipsu löytävät retkellään vuoren huipulta mustan hatun. Hattu on hyvin erikoinen ja he vievät sen mukanaan muumitaloon. Hattu ei sovi papalle, joten se jää roskakoriksi. Tuossa vaiheessa he eivät vielä tiedä, että hattu osaa muuttaa asioita toiseksi. Yllättäen viisi pientä pilveä ilmestyy muumeille ja niiden kanssa voi leijailla taivaalla. Alussa kaikki on hauskaa, mutta kun he tajuavat hatun voimat, alkaa sen olemassaolo talossa olla jo hieman vaarallistakin.

Yllättäen taloon muuttaa myös erikoinen parivaljakko, Tiuhti ja Viuhti, jotka puhuvat hyvin erikoisella tavalla. Vain Hemuli on ainoa, joka osaa aluksi puhua heidän kanssaan. Tiuhdilla ja Viuhdilla on mukanaan salaisuus, jota he kätkevät matkalaukkuunsa. Mitä matkalaukkuun kätkeytyy, ja kenen hattu on?

Pitkästä aikaa lukemiseksi valikoitui muumeja. Tarkoituksenani oli lukea Muumilaakson marraskuu, mutta eihän sitä löytynytkään kokoelmastani. Asia täytyy näin marraskuussa korjata seuraavalla kirjakauppa vierailulla.

Taikurin hattu on toinen koskaan lukemani muumikirja. Aikaisemmin tänä vuonna luin Muumipappa ja meri, josta pidin kovasti. Siinä missä muumiperheessä oltiin hieman synkemmissä ja vakavemmissa tunnelmissa karun meren ympäröimänä, oli Taikurin hattu huomattavasti riehakkaampi ja humoristisempikin. Tarina eteni melkoisella vauhdilla ja siinä oli paljon tapahtumia. Ainoa selkeä ihmetyksen aihe oli Pikku Myyn uupuminen tarinasta. En ole ihan täysin kartalla kirjojen järjestyksestä, ja taidan lukea näitä nyt hieman nurinkurisesti, mutta jännä että Pikku Myy on kuitenkin mukana muumipiirretyssä tässä kyseisessä jaksossa.

Taikurin hattua oli kiva lukea. Se oli hauska, nopeatempoinen ja jännittäväkin. Taustalla vaikutti vahvasti pienenä katsomani muumipiirretty, jonka muistan hieman turhankin hyvin... Olin pienenä suuri muumianimaation fani, ja äitini antoi meidän tyttöjen katsoa kyseistä Taikurin hattu -jaksoa kahdestaan samalla kun teki ruokaa. Jossain vaiheessa aloimme hysteerisesti itkemään ja huutamaan että "Apua! Missä Muumipeikko!". Kyseessä oli siis juurikin se kohtaus, jossa Muumipeikko piiloutuu Taikurin hattuun ja muuttuu ihan kamalaksi otukseksi. Tuo kohtaus on piirtynyt voimakkaasti mieleeni, ja saattaisin vieläkin olla hieman kauhuissani jos katsoisin kyseisen jakson uudestaan! Aina välillä tapaus tulee keskusteluun ja äitini kertoi ettei uskaltanut antaa meidän enää katsoa yksinään muumeja jos vastaavia yhtä pelottavia jaksoja oli ollut tulossa :)

Tällä kirjalla osallistun mukaan haasteeseen jossa luetaan juhlavuoden kunniaksi Toven kirjoja.

http://www.tove100.fi/

Boel Westin - Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä

Boel Westin - Tove Jansson: sanat, kuvat elämä
Schildts 2008
Suomennos Jaana Nikula


"Ensimmäisen kerran kun saavuin uuteen ateljeehen, tuli hälytys ja tykistö ampui minulle tervetuliastoivotuksen. Seisoin hiljaa ja vain katselin ja olin onnellinen. Tuuli puhalsi sisään rikkinäisistä ikkunanpuitteista, romuttuneen kamiinan putkista, seinien halkeamien alla oli suuria laastikasoja. Kaksitoista ikkunaa valoa kohti, korkeita kuin kirkossa. Asetin maalaustelineen keskelle lattiaa ja olin täydellisen onnellinen."

Boel Westin kirjoittama Sanat, kuvat, elämä kertoo lahjakkaan Tove Janssonin värikkäästä elämästä, jolle sanat ja kuvat, työ ja rakkaus olivat tärkeintä elämässä. Westin on kirjoittanut tiiviin, syvällisen  ja paksunkin opuksen taiteilijasta jolla oli koko elämänsä ajan vahva ilmaisuntahto. Tove Jansson oli alunperin ensisijaisesti taidemaalari, mutta Muumit jättivät Tove Janssonin kuvataiteilijan uran varjoonsa. Ympäri maailmaa Tove Jansson muistetaan juuri Muumeista, vaikka lahjakas taiteilija rakasti maalaamista, ja kaipasi välillä maalaamista palavasti.

Olin alkuvuodesta ajatellut lukevani kirjaa pitkin Toven juhlavuotta, mutta jossain välissä kerronta vei mennessään, enkä halunnut lopettaa lukemista. Ajatukset ja tunteet Muumi- tarinoiden ja maalaustöiden takana kiehtoivat ja veivät syvälle taiteilijan maailmaan lopulta ihastuen täydellisesti. Sain kirjasta todella paljon irti, ja kirjaa voi hyvin pitää myös hakuteoksena - niin kattavasti Toven töistä kirjassa kerrotaan. Mukana on paljon kuvia Toven töistä.

Kirja on kerrottu ensisijaisesti Toven töiden ja ajatusten näkökulmasta, on paljon otteita Toven päiväkirjoista, luonnoksista ja kirjeistä joista paistaa välillä selkeästi onnellisuus, toisinaan suuri kamppailu velvollisuuksien ja toiveiden, oman tahdon ja vastuun välillä. Muumibuumin alettua taiteilija kaipasi yksityisyyttä ja rauhaa, mitä oli välillä vaikeaa löytää. Tuo tunne välittyi usein myös töihin.

Westin on kirjoittanut hienosti pääpainon olevan Toven töissä, ei yksityiselämässä. Kuitenkin Toven rakkaus perheeseen ja elämänkumppani Tuulikki Pietilään paistaa tekstistä kauniisti, ja tulee lukijalle selkeästi esiin. Erityisesti Toven suhde äitiinsä kuvaillaan useasti, kuinka rakas äiti Tovelle aina oli.

Minulle kirja avasi paljon Tovea, hän oli todella paljon muutakin kuin rakastetun Muumihahmon luoja. Teos tutustutti hyvin Toven maailmaan, ja kirjaa lukiessani ymmärsin kuinka vajavaiset tietoni Tovesta ovat olleetkaan. Taustatyö kirjassa on ollut varmasti valtava, mutta se on kannattanut, sillä Westin on kirjoittanut todellisen aarteen jokaiselle Tove -fanille, ja myös meille jotka vasta tutustuvat Toveen. Tällä kirjalla osallistun mukaan haasteeseen, jossa luetaan ja blogataan Toven kirjoista.

http://www.tove100.fi/

Kirjan on lukenut myös Katri

Tove Jansson - Muumipappa ja meri

Tove Jansson - Muumipappa ja meri
WSOY 1965
Suomennos Laila Järvinen
Alkuteos Pappan och havet

Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa.

Muumipappa tuntee itsensä tarpeettomaksi, eikä tavallinen arki tunnu miltään. Muumipappa haaveilee muutoksista ja uusista seikkailuista, jonka seurauksena Muumiperhe pakkaa itsensä ja Pikku Myyn veneeseen jättäen Muumilaakson taakseen ja muuttaakseen kaukaiselle majakkasaarelle. Muumipappa on innoissaan kaikesta uudesta ja haluaa olla paitsi hyödyllinen myös sankari perheelleen.

Elämä saarella ei kuitenkaan suju niin kuin on haaveiltu. Majakka on pimeänä, eikä pappa osaa sytyttää sitä uudestaan. Omituinen kalastaja ei halua puhua uusien asukkaiden kanssa saatikka neuvoa kuinka majakan saisi uudestaan toimintaan. Elämä on toisenlaista kuin kotona Muumilaaksossa, jossa mammalla oli oma ihana puutarhansa. Saarella ei voi kuin haaveilla puutarhasta, mutta ikävää voi helpottaa maalaamalla puutarhan majakan paljaille seinille. Muumipeikko käy myös läpi melkoisia tunnemyrskyjä sisällään, oikeastaan näen asian Muumipeikon kasvukipuina ja itsensä löytämisenä. Elämä saarella saa jokaisen perheessä vajoamaan mietteisiinsä.

Pidin kirjasta paljon. Nyt kun olen lukenut kirjan näin aikuisiällä, sen teemat aukeavat paremmin. Uskon, että nuorempana en välttämättä olisi osannut hahmottaa asioita, ja olisin pitänyt kirjaa jopa ahdistavana. Olihan kirja tummasävyinen - myrskyjä, pelkoa, yksinäisyyttä ja voimattomuuttakin esiintyy paljon - mutta lopussa kajastaa valoa. Majakka on sytytetty.

Kun luin tämän kirjan jälkeen Toven elämänkerran Sanat, kuvat, elämä , aukesi kirja minulle nyt vielä paremmin kuin mitä olin itse pohtinut. Muumipapassa ja meressä muumiperheessä on säröjä, joita aikaisemmin ilmestyneissä kirjoissa ei ole ollut. Kirjan kirjoittamiseen meni lähes kaksi vuotta aikaa, ja vaikka se on kertomus muumiperheen muutoksesta, on siinä myös kertomus kirjailijasta muutoksen kourissa.

Tähän loppuun teen vielä pienen tunnustuksen.

En ole lukenut aikaisemmin muumikirjoja.

Kamalaa, nyt kaikki varmasti miettivät että mitä tuo tyyppi on sitten elämässään lukenut jos ei Muumeja? Niinpä, sitä sopii kysyä. Kaksi Toven kuvakirjaa ovat minulle lapsuudesta tuttuja, mutta ihan nämä romaanit eivät. Korjaan kuitenkin parhaillaan tätä katastrofaalista tilannetta, sillä Tove Janssonin juhlavuosi saa minut (ja toivottavasti monet muutkin!) nyt lukemaan Janssonin tuotantoa. Tällä kirjalla osallistun mukaan haasteeseen, jossa luetaan ja blogataan muumikirjoista.

http://www.tove100.fi/

 "Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan."